Pallontallaajat.net
Valikko

Lähtövalmisteluja

Ajattelin nyt vähän valottaa teille reissun taustoja, kun niitä eilen tuli mietittyä ja palauteltua omaankin mieleen, kun käytiin Sannan kanssa Punaisen Ristin Hämeen piiritoimistolla lähtökouluttautumassa Janin johdolla. Samalla tsiikailtiin viimeisetkin käytännön asiat kuntoon ja tsempattiin Sannan kanssa toisiamme selviämään tästä murrosikää muistuttavasta tunneaallokosta, joka ei ilmeisesti oo vaivannu viime aikoina pelkästään mua, vaan myös Sannaa (Huh, mikä helpotus, en ookkaan yksin sekoilujeni kanssa!)

Muttamutta, tässä siis vähän taustaa sille, miten tänne reissulle päädyin lähtemään:

Idea ulkomaille pidemmäksi ajaksi lähdöstä syntyi siis viimeistään keväällä 2012 nuorisodelegaattikurssilla ollessani. Toki ajatus ja haave reissaamisesta ja ulkomailla joskus asumisesta oli ollut olemassa jo pienen elämäni, mutta johtuen monista syistä, ei se ikinä ollut vielä realisoitunut niin, että olisin todella jotain sen haaveen eteen tehnyt. Tuolloin kuitenkin delegaattikurssilla kuunnellessani tarinoita delegaatien matkoista ties missä, päätin että tämä on niitä haaveita, jotka pitää toteuttaa. Ajatus oli silloin järjestää reissuun lähtö mahdollisimman pian, niin että voisin pitää suoraan lukion jälkeen välivuoden ja hakea vasta reissun jälkeen opiskelemaan. Missasin kuitenkin EVS:n hakuajat muutamalla viikolla ja pitkälle nuorisodelegaattikomennukselle pääsy tuntui näin nuorena aika utopistiselta haaveelta.

Syksyllä pääsin kuin pääsinkin aloittamaan unelmieni koulupaikassa opiskelut terveydenhoitajaksi. Aloin selvitellä heti mahdollisuuksia lähteä opintojen aikana vaihtoon, mutta pian selvisi, että koulutusohjelmassamme vaihdon kesto on maksimissaan 3 kuukautta, koska emme voi tehdä opiskeluvaihtoa, vaan kaikki vaihdot tehdään harjoitteluvaihtoina. Toki päätin tarttua tuohonkin mahdollisuuteen (ohjelmassa joskus tulevaisuudessa opintojen jatkuessa on siis kaksi harjoitteluvaihtoa ulkomailla), mutta olin jo päättänyt, että haluan viettää koko vuoden ulkomailla ja itsepäisenä mukulana en heti luovu päätöksistäni.

Pienen tutkinnan jälkeen EVS eli European Voluntary Service tuntui parhaalta vaihtoehdolta lähteä vuodeksi pois lähinnä sen takia, että osallistujalle kulut jäävät hyvin pieniksi ja tuota kautta löytyi mahdollisuuksia toimia ulkomailla Punaisen Ristin toiminnassa, joka on jo täällä Suomessa tullut hyvin tutuksi ja siksi tuntui mukavalta ja turvalliselta vaihtoehdolta. Olin kuullut jo aiemmin Brittien Punaisen Ristin erillisestä EVS-hankkeesta, joka oli heti ykkösvaihtoehtoni, mutta vaikka kuinka yritimme, ei yhteyttä Britteihin tuntunut saavan. Aloin siis lähetellä hakemuksia eri maiden Punaisille Risteille ympäri Eurooppaa. Vastauksia tuli kuitenkin aika vaisusti ja epätoivo alkoi iskeä.

Virallisten papereiden määrä on uskomaton

Lopulta kuitenkin saimme ongittua Janin kanssa kunnon yhteystiedot Britteihin ja yhteys sinnepäin saatiin avattua. Suomen Punaisen Ristin keskustoimisto ei ollut enää muutamaan vuoteen järjestellyt EVS-juttuja Brittien kanssa, mutta onneksi sain piiritoimiston lähettäjäkseni huolimatta siitä, etteivät he ennen moista olleet tehneet. Tästä alkoi jatkuva sähköpostien vaihtelu ja jossain vaiheessa myös Sanna tuli mukaan kuviohin. Keväällä saatiin Sannan kanssa molemmat kaikki hakemukset ja skype-haastettelut hoidettua ja toukokuun alussa, muutaman kuukauden tuskaisen odottelun jälkeen, tuli tieto, että Sanna ja minä pääsemme reissuun lähtemään.

Nyt eilen kaiken säädön jälkeen istuttiin sitten Janin ja Sannan kanssa kahvittelemassa toimistolla (ja käytiin vielä syömässäkin Napolissa, jossa Sanna ei ollut ikinä käynyt :0). Samalla tsekkailtiin, että kaikki viralliset paperit on täytetty, postitettu ja hoidettu ja naureskeltiin vähän tälle säädölle, mikä ollaan saatu aikaan, kun kukaan täällä Suomen päässä ei oikeen ole ollut varma mitä ja milloin pitäisi hoitaa. Onneksi Briteistä on jaksettu vastailla meidän kysymyksiin ja apua on saatu monelta taholta.

Tässä nyt vielä koottuna eilisen tärkeimmät opit lähtöä varten (tai ne jotka mulle jäi mieleen), koitan joskus muistaa kertoa, miten näitten kanssa meni sitten käytännössä:

Janilla on selkeesti jotain tärkeetä näytettävää
  • Elä hetkessä; vuosi on samalla pirun pitkä, että lyhyt aika, joten ei saa ajatella sitä, paljonko on mennyt tai paljonko on jäljellä
  • Tutustu paikallisiin, että on joku paikka minne paeta kun kämppikset alkaa ärsyttää
  • Pidä huolta omista oikeuksista eli älä tee juttuja, joihin et ole valmis tai joita et osaa tehdä
  • Kysy, jos et tiedä
  • Muista olla kiitollinen hyvin olevista asioista ja tästä tilaisuudesta, vaikka kuinka ärsyttäisi ja olisi koti-ikävä

Ja viimeisenä: Luota siihen, että asioilla on tapana järjestyä! (Tää on varmasti mulle se hankalin…)

Vielä olis kaks työpäivää ja 6 päivää vapaata Suomessa jäljellä, nyt vaan oon paniikissa koittanu sopia ens viikolle treffejä kaikkien ystävien kanssa, suunnitella pakkauslistaa ja läksiäisiä ja valmistella kämppää uusia asukkaita varten.

Palaillaan varmaan vielä ennen lähtöä ainakin pakkailustressien merkeissä,
-Laura

Meillä olikin herkkupullaa kokouksessa!
Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus