Pallontallaajat.net
Valikko

Työterkkuja

Heippahei ja suuret pahoittelut tästä blogihiljaisuudesta, muttaku meillä ei vieläkään oo nettiä kotona… Toivottavasti ens viikolla!

Nyt kuitenkin pääsin taas hetkeks netin ääreen, istutaan sunnuntai-illan iloks (taas) meidän lähipubissa, josta on tullu jo ihan meijän vakiopaikka. Torstaisin täällä on open mic-ilta, tiistaisin akustista musiikkia ja muutenkin mukavaa väkee ja kohtuuhinnat. 🙂 Ja mikä vois olla parempi tapa lopettaa rankka viikko, kun lasi viiniä ja mukavaa musiikkia taustalla.

Olin siis koko viikon kirjaimellisesti töissä, maanantaista perjantaihin normaaleissa hommissa ja nyt viikonlopun semmosessa peruskoulutuksessa, joka kaikkien vapaaehtosten ja työntekijöiden täytyy käydä läpi. Koulutus kuitenkin osoittautui niin kiinnostavaksi, ettei ihan kauheasti ehtinyt harmittaa töissä olo ja toisaalta nyt on sitten ens viikonloppuna pitkä viikonloppu, kun mulla on myös torstai ja perjantai vapaata. Perehdyttiin koulutuksessa THT:n toimintaan, vapaaehtoisuuteen ja HIV:n, meillä oli mm. 3 HIV-positiivsta puhujaa, joiden tarinat kosketti ja opetti valtavasti.

Ja kyllä mä ehdin tällä viikolla rentoutuakkin, ei hätää, käytiin mm. teatterissa Angelikan kanssa ja Ikeassa shoppailemassa (ostin koko paikan tyhjäks näkkileivästä, alkaa vähän olla ikävä tummaa leipää meinaan…). Nyt kuitenkin sunnuntai-illan kunniaks palaan vielä työasioihin ja valotan teille vähän mun työnkuvaa täällä.

Teen töitä siis Terrence Higgins Trust-nimiselle järjestölle nimikkeellä Health Promotion volunteer. Mun työnkuvalla ei siis loppujen lopuks olekkaan mitään tekemistä Punaisen Ristin kanssa, mutta sen osuuden hoidan tekemällä puolipäivää viikossa töitä turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien infopisteellä. Teen töitä THT:lle siis 30 tuntia viikossa ja siihen päälle vielä 5 tuntia infopisteellä. Alotan työt aamulla ysin aikoihin ja kotiin lähden viiden hujakoilla, riippuen vähän siitä onko ruokkis ollu tunnin vai vähemmän. Työmatka on kävellen mukavat 15min, joten ei valittamista senkään suhteen, tosin alue, jolla toimisto on, on iltaisin vähän kyseenalainen yksinäiselle tytölle…

Teen töitä toimistolla oikeestaan kahdessa tiimissä. Noin kolme päivää viikossa oon nuorisotiimin kanssa, eli hyvin pitkälti samoja juttuja kuin Suomessakin oon Punasen Ristin kanssa tehnyt ja lisäks toimistohommia. Viime viikolla oltiin vetämässä seksuaaliterveyspistettä paikallisessa ammattikoulussa, kerrottiin sukupuolitaudeista ja turvaseksistä ja harjoteltiin nuorten kanssa kondomin käyttöä niin silmät sidottuna kuin kännilasit päässäkin. Joka toinen keskiviikko osallistun nuorten ryhmään, jonka tarkoituksena on jakaa nuorille tietoa seksuaaliterveydestä ja nämä nuoret sitten vievät tietoa eteenpäin omiin kouluihinsa. Muut päivät vietin toimistolla materialeihin tutustuen ja niitten puutteita ja hyviä puolia miettien. Tulevaisuudessa ohjelmassa on kouluvierailuja, materiaalien kehittämistä, kouluttamista ja tapahtumiin osallistumista.

Sen ajan, mitä en vietä nuorisopuolella Carrien ja Tunginan kanssa, vietän Anthonyn kanssa toimiston alakerrassa. Anthony vastaa koko alueen sukupuolitautiklinikoiden toiminnasta. Tällä viikolla kierrettiin kouluilla olevia testauspisteitä ja ensi viikolla pääsen osallistumaan maanantain drop in-klinikalle, jonne kuka vaan vois siis kävellä sisään ja päästä testaamaan ilmaiseksi sukupuolitaudit tai vaihtoehtoisesti tulla kyselemään tietoa tai hakemaan ilmaisia kondomeja. Pitkälti työ on kuitenkin paperien pläräämistä ja tekstiviestin lähettämistä ihmisille, joiden testitulokset ovat negatiiviset. Positiivia tuloksia en onneksi joudu välittämään, sen hoitaa aina palkattu työntekijä.

Näitten hommien lisäksi toimistolla tapahtuu paljon muutakin ja pääsen osallistumaan muidenkin työntekijöiden projekteihin. Kolme toimiston työntekijöistä keskittyy täysin HIV-työhön, joka on THT:n isoin tehtävä. Pääsen tulevaisuudessa osallistumaan mm. positiivisten naisten ryhmään, vasta diagnoosin saaneiden ryhmään ja homomiesten vertaistukiryhmään, sekä toivottavasti seuraamaan myös yksilöllisiä ohjaus- ja tukitoiminnan muotoja. Lisäksi tietysti maailman AIDS-päivä on täällä iso juttu, eli sen tapahtumien järjestelyissä riittää hommaa minullekkin.

Tähän asti olen nauttinut työstäni kovasti, työnkuva on monipuolinen ja tosi kiinnostava. Tietysti positiivinen puoli on myös se, että tämä voisi olla työtä, jota terveydenhoitajan koulutuksella voisin tulevaisuudessa tehdä ihan palkkatyönä! Työkaverit on mahtavia, huumori hyvää ja alan jo tottua sanastoon ja puhetyyliin toimistolla, joten työntekokin helpottuu kokoajan. Ja mikä parasta, saan itse vaikuttaa tosi paljon siihen mitä teen, eli pääsen tekemään enemmän mieleisiä juttuja ja vähemmän tylsiä 🙂

Tässä nyt tämmönen pintapuolinen kuva mun työstä, kysykää jos on jotain ja koitan päästä kertoon muitakin kuulumisia mahdollisimman pian toivottavasti kuvien kera!

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus