Pallontallaajat.net
Valikko

Takaisin elävien kirjoihin

Heippa taas!

Elämä voittaa taas ja olo alkaa vähitellen parantua, joten aika palata bloginkin pariin. Ajattelin vielä palata viime viikkoseen koulutukseen, koska tosiaan tällä viikolla ja viime viikonloppuna aika on kulunu lähinnä sängyssä ja mitään kummallista ei oo ehtiny tapahtua, paitsi tiukkaa ajattelutyötä tulevaisuuden suhteen (tästä postausta myöhemmin) koskien niin tätä vuotta täällä (miten ihmeessä ehdin tehdä kaiken mitä haluan täällä? Ja millä rahalla?) kun ihan oikeeta tulevaisuuttakin tän vuoden jälkeen (opintojen jatkaminen, hinku maailmalle jne.). Ja jotta mummu ja äiti ei murehdi siellä liikaa, oon siis jo tänään ja eilen ollu töissä ja pahin köhäkin helpottaa jo!

Nyt paluu viime viikkoon kuvien kera. Säästän Bathin maisemakuvat myöhempään, voi olla että teen semmosen I love Bath-postauksen jossain välissä niistä sitten myöhemmin, sen verran rakastunu oon tohon lähikaupunkiin! Ja heh, huomaa kyllä että missä mun mielenkiinto on ollu, kun puolet kuvista oli viikon aikana syödyistä ruuista, en enää yhtään ihmettele miks farkut kiristää! (Meen huomenna ostaan mulle ja Angelikalle vaa’an ja oikeesti, ehkä ei enää cookieita ja suklaata ihan joka päivä :D) Mutta nyt niihin (ruoka)kuviin.

Eka ilta meni pitkälti muihin tutustuessa missäs muualla kun perinteisessä brittipubissa. Osallistujissa oli väkeä mm. Puolasta, Espanjasta, Saksasta, Unkarista, Briteistä, minä Suomesta ja vielä joku maa, jota en muista…
Siellä söin erinomaisen purilaisen paikallisesta luomulihasta kera ranskisten, jotka muuten alkaa jo kyllästyttää. Täällä ei pubit muita perunavaihtoehtoja tunne…
Eka päivä oli siis hyvin perusasiaa Brittilässä elämisestä. Käytiin läpi kulttuuria, oman taustan vaikuttamista sopeutumiseen, mitä ongelmia ollaan jo kohdattu ja mitä se vapaaehtoisuus oikeen tarkoittaa. Lisäks tehtiin vähän pläänejä siitä, miks ollaan täällä ja mitä oikeestaan kukin haluaa vuoden aikana oppia.
SMART TARGETS:
Specific
Measurable
Achievable
Realistic
Time-bound

Mä itse koin tän henkilökohtaisen suunnitelman teon tosi hyödyllisenä. Vähän samanlaisia juttuja mietittiin jo aiemmin Punaisen Ristin koulutuksessa, mutta jotenkin nytkun arki on lähteny pyöriin, oli helpompi miettiä, mitä sitä haluaa ihan oikeesti oppia sen jälkeen kun on oppinu käymään paikallisessa ruokakaupassa ja käveleen töihin eksymättä.

Oli aika hankala pukea sanoiksi ja käytännön tavoitteiksi semmosia asioita kuten kulttuuriin edes jotenkuten sopeutuminen ja sen jonkin tasonen ymmärtäminen tai ainakin tunteminen. Asetin kuitenkin itselleni tavoitteeksi sen, että pyrin välillä edes kaikkien tunnemyrskyjen keskellä mahdollisimman realistisesti ja neutraalisti kuullostelemaan fiiliksiäni ja laittamaan niitä vähän ylös. Tätä kautta tavoitteena on paremmin hahmottaa sitä, miten itse koen muutokset ja millaisia pinttyneitä tapoja mulla on vastata elämän eteentuomiin haasteisiin. Toiveissa on myös se, ettei tämä jää viimeiseksi pidemmäksi ulkomailla oleskeluksi elämäni aikana, joten tämmöisten tuntemusten ylöskirjaaminen ja käsittely toivottavasti auttaa jatkossa sitten taas oppimaan lisää.

Myös kielitaidon suhteen oli hankala luoda tavoitteita, jotka olisi helppo todeta toteutuneiksi tai toteutumattomiksi vuoden lopussa. Puhuttiin tästä asiasta kuitenkin tänään töissä ja asetettiin tavoitteeksi mm. se, että pystyn vetämään seksuaaliterveyteen liittyviä työpajoja täysin itsenäisesti, mikä on hyvä tavoite sekä kielitaitoa, että työhön liittyviä tavoitteita ajatellen. Olin siis tänään juurikin tuollaisia työpajoja vetämässä, mutta tiettyjen ohjelmanumeroiden vetäminen yksin englanniksi on vielä iso haaste mulle (sukupuolitaudit tai ehkäisyvälineet ovat sanaston puolesta haastavia aiheita ja toisaalta esim. keskustelujen vetäminen ja kokoaminen esim. fläpille nuorten kanssa on aika haastavaa, koska nuorison slangi on täällä aika vahvaa) Kuitenkin onnistumisia tuli jo tänään, sain paljon positiivista palautetta vetämästäni kondomityöpajasta, jossa harjoiteltiin kondomin käyttöä ja pohdittiin syitä käyttää/olla käyttämättä kumia arjessa.

Joka tapauksessa sain kuitenkin koulutuksessa aikaan valtavan listan tavoitteita, joista on osa on helpompi toteuttaa ja osa saattaa vielä tällä reissulla toteutumatta, saa nähdä. Ainakin must see-paikkojen lista on sen verran pitkä, että haasteita tulee, mutta onneksi sain vihdoin hankittua nuorten juna- ja bussialennusliput, niin ei joka reissu kirpase lompakkoa ihan niin pahasti. Ja en usko, että ehkä ihan kokonaan opin itseänikään tämän vuoden aikana tuntemaan, muttamutta… Ei saa mennä siitä missä aita on matalin ja pitää olla tavotteita 😀

Kulttuurierot oli tietysti iso teema, tässä muutamia ihan perusjuttuja kasattuna, en tajua miksen ottanu kuvaa vasta lopuks vaan jo puolessa välissä listailua, toi taulu oli meinaan lopulta ihan täynnä, vaikka ollaan kaikki euroopasta ja tavallaan kohtuu samankaltasista kulttuureista kuitenkin…
Ruokaa, Angelikan ja mun jälkkärit, mulle cookie jätskillä ja Angelikalle cookie kaakaolla.
Tässä kartalle hahmoteltuna meijän koulutukseen osallistuneitten työpaikat ja kotimaat (osa saksalaisista joutui muuttamaan mm. Afrikkaan, Grönlantiin ja Australiaan, kun Saksasta loppu tila, itse sain vallata ihan koko Suomen yksin :D)
Pohdittiin koulutuksessa omia syitä lähteä vapaaehtoiseksi.

Tää “What are your personal motivations?”-kysymys herätti ainakin mussa paljon ajatuksia, varsinkin kun tajusin, että isolle osalle esim. saksalaisia kyseessä on “vaan” lukion jälkeinen välivuosi ja moni oli käsittääkseni hakenut tänne tietämättä yhtään minne hakee tai edes että millaseen projektiin haluais osallistua, kunhan vaan pääsee ulkomaille-periaatteella. En tiedä kuinka paljon täällä oon kirjotellu siitä, miksi tänne hain, mutta kerrataan muutamalla sanalla.

Toki mullakin taustalla ensisijaisesti oli se halu päästä ulkomaille kokemaan jotain uutta, kun välivuosi lukion jälkeen jäi pitämättä. Mulla on taustalla aika pitkä historia Punaisen Ristin kanssa, joten Punaisen Ristin kautta vapaaehtoitöiden etsiminen tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Selkeänä tavoitteena oli myös päästä jakamaan vapaaehtoistöissä Suomessa oppimiani asioita ja oppia lisää Punaisesta Rististä kansainvälisenä järjestönä. Tosin täytynee todeta, että tätä en ehkä pääse toteuttamaan niin paljon kuin aiemmin toivoin, koska en siis ole töissä Punaisella Ristillä, vaan Terrence Higgins Trustilla. Toisaalta on myös mahtavaa saada kokemusta muista järjestöistä ja Punaisen Ristin ja THT:n työ on monilta osin aika samankaltaista, vaikka THT toimiikin paljon rajatumman aiheen parissa ja vain yhdessä maassa.

Lisäksi toivoin paikan olevan sellainen, että siitä on hyötyä terveydenhoitajaopintojani ajatellen. Toivoin hakuvaiheessa pääseväni työskentelemään joko maahanmuuttajien, seksuaaliterveyden tai nuorisotyön parissa, koska nämä kolme ovat ehdottomasti ainakin toistaiseksi ne minua eniten kiinnostavat aihealueet ja teemat, joitten ympärillä toivon joskus työskenteleväni ehkä myös kansainvälisissä tehtävissä Suomesta käsin tai ihan ulkomailla. Tämä täyttyy tänä vuonna hienosti, koska THT:llä työskentelen pääasiassa nuorten kanssa seksuaaliterveysjuttujen parissa ja torstait vietän maahanmuuttajien tukipisteellä, eli siitäkin saan kokemusta! Lisäksi pääsen seuraamaan ihan perinteistä sairaanhoitajien tekemää ohjaus- ja klinikka työtä THT:n seksuaaliterveyspisteillä.

Myös englanninkielinen maa oli ehdoton plussa kohdemaata miettiessä, koska oma kielipääni ei ole koskaan ollut se vahvin, mutta halu työskennellä ulkomailla sitäkin suurempi. Tämä on kuitenkin melko turvallinen tapa oppia kieltä, kun vastaanottava järjestö tietää, ettei töihin tuleva nuori puhu kyseisen maan kieltä äidinkielenään. Itse en ainakaan omalla kielitaidollani olisi ehkä uskaltanut varsinkaan terveydenhoitoalan töitä missään nimessä hakea, mutta toivottavasti vuoden jälkeen kielitaito on sellainen, että ihan palkkatöiden tekeminenkin sujuisi itsevarmasti englanniksi. Toki olisi mahtavaa oppia myös joku muu kieli sujuvaksi, mutta päätin, että englanti on saatava ensin kuntoon, ennenkun alan rassata aivojani muilla kielillä liikaa.

Eli lyhennettynä: minulla motivaatiota pitää yllä se, että työpaikkani tarjoaa mahdollisuuden kehittää kaikkia kolmea osa-aluetta, joilla eniten haluan kehittyä; järjestötyö, ammattillinen kokemus terveydenhoitajan työtä ajatellen ja kielitaidon kehittyminen erityisesti hoitoalaa ajatellen. Lisäksi tietty kivat kämppikset, mukava työporukka ja kiva kaupunki ei varsinaisesti laske motivaatioita.

Pohdittiin myös sitä, miten voitaisiin olla entistä parempia vapaaehtoisia. Kukaan ei ole koskaan täydellinen ja ei saa vaatia liikaa, mutta olihan se mukava pohtia, millaisia ominaisuuksia kannattaa kaivella itsestään esille, että työt sujuu.
Jottei me valitettais ihan koko ajan, pohdittiin myös sitä, että niillä meitä tukevilla ja meille töitä tarjoavilla ihmisilläkin voi olla rankkaa. Totta tuokin.
Tiukkaa pohdiskelua aiheesta x.
Lisää laihdutusruokakuvia:, kuulemma melkein kun oikeeta italiaista pizzaa, sanoin italialainen kurssilainen!
Täyteen katettu herkkupöytä,
tarjolla brittiläistä gurmee-
ruokaa…

Vaikka Brittiruuan erikoisuudes-
ta voidaan keskustella pidempäänkin
kovasti se pöytä silti saatiin tyjennettyä.
Jopa viereissä kuvassa oleva kasvis-
haggis katos nälkäisiin suihin 😀

 

Pakollinen ryhmäkuva, jossa team Laurat raitapaidassa poseeraa kauniisti ja muutkin edustaa erilaisilla tavoilla 😀
Ja loppukevennykseksi meille kylään tulleet saksalaispojat ja Lion muutaman kaljan jälkeen nettikaraoken parissa 😀

Nyt hyvää yötä, kauniita unia ja haleja kaikille tutuille täältä!

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus