Pallontallaajat.net
Valikko

Ekat boogiet Brittilässä!

Moikka!

Selvisin hengissä viikonlopusta, oli mahtavaa ja en oo ainakaan vielä siinä keuhkokuumeessakaan! Nyt muutaman kuvan muodossa kertomusta Lauran ensimmäisistä hyppyboogiesta täällä brittien maalla, oli hurja reissu ja suurin osa kuvamateriaalista ei ehkä sovellu tämmöseen mukavaan koko perheen blogiin, mutta tässä pieni kurkkaus siihen mitä kaikkee muistan viikonloppuna tapahtuneen.

Tapahtuma oli siis BCPA:n (Brittiyliopistojen hyppykerhojen kattojärjestö) järjestämä boogie Carkissa Skydive Northwestin tiloissa. Osallistujia oli päälle sata ja meininki sen mukaista, hyvin nämä näyttävät osaavan tapahtumia järjestää 🙂 Lyhyesti mun osalta ohjelmassa oli siis pitkä matka pohjoiseen perjantaina, jäätävää tymäilyä ja juhlintaa lauantaina ja muutama loistohyppy sunnuntaina. Mutta nyt niihin kuviin:

Saavuttiin Carkin huudeille tosiaan vasta myöhään perjantaiyönä kiitos jäätävien ruuhkien, joten perjantailta ei kuvia löydy. Ilta sisälsi siis lähinnä autossa istumista, teltan kasaamista jäätävässä mutalätäkössä keskellä yötä ja noh, ehkä muutaman rentouttavan siiderin ennen telttaan nukkumaan menoa.
Saatiin teltta äkkiä sotkuun, kiitos mun valtavan tavaravuoren… Ja kaikkien makuupussien, mulla oli siis kolme kesämakuupussia päällekäin (ja palelin silti), koska keli oli yöllä miinuksen puolella ja en minä tänne Brittilään lähtiessä tajunnut mitään talvimakuupussia pakata matkaan… Majoitustiloja kerholla oli tosiaan ehkä parillekymmenelle ihmiselle, ne oli menny jo aikaa sitten siinä vaiheessa kun me päästiin paikalle.
Manifestitaulu ja manifestin koppi, aika tyhjältä näytti lauantaina, sää oli aikamoista kuraa koko päivän… Mutta päästiin me kerran koneella ylös asti, tosin siinä vaiheessa kun ois pitäny hypätä, maassa sato rakeita, joten tultiin koneella alas. Sen verran ehdin kuitenkin koneessa jo todeta, että tänne haluan takas vaelteleen, Lake District kaikkine vuorineen, järvineen ja meren rantoineen näytti ainakin koneesta käsin mahtavalta alueelta ja ymmärrän jo nyt, miksi sitä sanotaan yhdeksi kauneimmista paikoista Englannissa.
Viikonlopun pukukoodi määräytyi pitkälti sekä telttailualueen, että laskeutumisalueen vallanneen mudan määräämänä. Ostettiin lähikauppa tyhjäks kumppareista, taisi olla melkein yli puolella väestä noi halppiskumpparit jalassa. Mutta kieltämättä viikonlopun paras ostos, kun kaikki omat kengät oli ekan puolen tunnin jälkeen kasteltu…
Alkuillasta pukeutuminen oli vielä hillittyä, mutta Bathin teema oli jo nähtävissä.
Mitä tyhjemmiksi laatikot ja pussukat kävi, sitä hienommiksi asut muuttuivat…
Paikallinen kerho edustaa!
Lopulta Bathin kerhokin sai loput asusteet päälle ja mäkin päädyin keltanaamaksi jossain vaiheessa…

 

Mun kotikerhon hyppääjien edustusta 🙂
Täälläkin hyppääjät tekee hassuja asioita, kuten antaa vahata kaikki karvansa kuumavahalla. Tosin täällä asioita ei tehdä ihan vaan omaa tyhmyyttä, vaan hyväntekeväisyyden takia 😀 Jokainen sai siis maksaa yöllä vahaliuskasta haluamansa summan ja vahata sillä haluamansa paikan tuolta paikallisen kerhon pomolta. Saadut rahat lahjoitettiin alueella toimivalle pelastushelikopterille, joka ilmeisesti on pelastanut jossain välissä myös jonkun paikallisen hyppääjän hengen pieleen menneen laskeutumisen jälkeen.
Ja sitten ne asialliset kuvat yöltä loppuikin, mutta tässä todistus siitä, ettei täälläkään olla missään etelässä, jäätynyt teltta ja sitä paljon puhuttua mutaa 😀
Vaikka pieni väsymys vähän painoi aamulla herätessä päälle, pakko se oli taivaalle päästä kun keli oli näin nätti!
Siellä vielä paikallinen kone, se oli kyllä ihan mukava, mutta aikas ahdas tapaus.
Oppilasaitaus ja takana maahenkilö tarkkailemassa tilannetta kentällä.

 

Ja loppuun vielä muutama muitten ottama kuva sunnuntailta! Pääsin mukaan hyppään kaks organisoitua isompaa flätsihyppyä kokeneempien hyppääjien kanssa, oli kyllä mahtavaa, vaikken kuvaan päässy kummassakaan, ensimmäisessä yrityksessä päädyin vaikka ja kuinka kuvan alapuolelle ja toisella kerralla sukelsin toiseks vikana ulos koneesta ja joku edellä oleva hyppääjä kompuroi ovella, joten päästiin ovesta ulos vasta kun kuva oli jo käsittämättömän kaukana… Mutta tätä haluan lisää ja kiitos hyvän koutsin tuntuu että jo kahdessa hypyssä opin vaikka mitä, vieläkin pääsee laittaan ne jutut käytäntöön!

Elämäni ensimmäinen 10-way
Elämäni ensimmäinen 13-way!

JA KAIKILLE VIELÄ GOOGLE-KÄÄNTÄJÄLLÄ TÄTÄ LUKEVILLE HYPPÄÄJILLE, KIITOS HUIPUSTA VIIKONLOPUSTA :))

-Laura
Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus