Pallontallaajat.net
Valikko

Arjen ruodintaa

Heippa!

Nyt ohjelmassa kuvatonta tajunnanvirtaa, olkaa hyvä, jos jaksatte lukea. Ja kiitos muutamasta kommentista mitä oon saanu, saa kommentoida lisääkin, se on aina kiva kuulla, että joku lukeekin mun sepostuksia. Ja tietty jos on mitä vaan kysyttävää niin antaa palaa 🙂

Mä oon tylsyyskuoleman partaalla täällä jo yhden päivän yksin olon jälkeen, ens viikosta tulee varmasti hupaisa. Angelika ja Lion pakeni molemmat maasta eilen ja jätti mut tänne täyden jääkaapin ja järkyttävän suklaavuoren keskelle viettään joulua. Tai no, en mä yksin oo, ranskalainen kämppis on vieläkin täällä, mutta sitä ei paljon kotona näy ja muutenkaan en sen kanssa oo niin paljon aikaa viettäny eikä meijän luonteet osu niin hyvin yksiin, että kamalasti aikaa vietettäis yhdessä, vaikka mitään isompia ongelmia ei siis myöskään oo ollu. Eli yksin ollaan! Äkkiä tähän kimppa-asumiseen oon tottunu ja oikeestaan oon miettiny jo yksiöstäni luopumista, kun palaan sinne koto-Suomeen, samalla hinnalla saisin keskustasta jo melkein minkä vaan solun ja keskusta on aina keskusta, vaikka ei se Härmäläkään ihan niin kamala oo. Ja hyvällä säkällä solu vois löytyä ihan reilusti halvemmallakin keskustasta päin, mikä ois huippua, koska reissukuume ei oo helpottanu ja hyppäämiseen palaa aina rahaa ja musta tuntuu, etten viime talven työtahtiin jaksa kyllä ehkä enää palata…

Tällä hetkellä täällä en kaipaa mitään muutako jotain kaveria, jolle voi soittaa et lähdetään kahville tai yksille, muttako äh, ei niitä taida oikeestaan olla. Jonkun verran on semmosia hyvänpäivän tuttuja täällä kyllä, hyppypiireistä ja muutenkin, mutta ei oikeestaan semmosia oikeita kavereita. Kuvittelin tossa joku aika sitten tilanteen olevan parempi ja kavereitakin löytyneen, mutta aika pian tipuin takas maanpinnalle ja tajusin, että se hei, oli kiva nähdä ja soitellaan ja mennään jonnekkin – sepustus on täällä vaan small talkia, ei mitään kirjaimellisesti otettavaa ja nää vaan hämmentyy jos sit laitan viestiä et mites ois, tehtäiskö jotain… Ärsyttävää, en osaa vieläkään kyllä aina erottaa, koska puhutaan vaan tyhjää ja koska joku oikeesti meinaa kohteliaisuuksiaan. Ehkä tuon joskus oppii, mutta nyt kyllä vaan ärsyttää. Missä näihin ihmisiin oikeen tutustuu, minä haluan kavereita, ystäviä ja ihmisiä, joille voi soittaa ja tekstata ja kertoo hölmöimmätkin kuulumiset!

En vieläkään tiedä varmaks mitä joulu tuo tullessaan, suunnitelma kodittomien majalla työskentelemisestä elää edelleen, mutta ne ei vastaa mun soittoihin tai sähköposteihin ja en oo vieläkään saanu työvuorojani, vaikka niitten piti tulla alkuviikosta, joten saa nähdä. Ois kuitenkin kiva päästä sinne, vaikka koulutus oli aika järkytys: se kesti kahden tunnin sijaa noin kymmenen minuuttia ja sisälsi lähinnä käskyn olla pukematta mitään koruja tms varastamisen arvoista, hui. Puhelinkin kannattaa taskun sijasta kuulemma laittaa lukittuun kaappiin ja käteistä ottaa mukaan vaan jos on jostain syystä pakko. Mutta toisaalta ihmiset vaikutti mukavilta ja tuo olisi varmasti niitä kerran elämässä kokemuksia täällä. Ei siis sillä ettei samanlaisia hommia voisi tehdä esim. Suomessa, mutta kyllä toi kodittomuus ainakin mun käsityksen mukaan on täällä aika eri tasolla kun vaikka Tampereella.

Halusin kans kertoo teille, että mun lenkkiprojekti etenee; juoksen jo kohtuu sujuvasti hidasta vauhtia vajaa puoli tuntia, parin viikon päästä pitäis kyetä siihen 5km lenkkiin puolen tunnin aikaraamilla, hui. Ihan vielä ei taida vauhti riittää 5km puolessa tunnissa, kun 25minuutissa sujuu semmonen noin neljä kilsaa, mutta vielä pari viikkoo aikaa tsempata. Jokatapauksessa oon päässy pahimmasta juoksu- ja lenkkikammostani eroon, mikä on iso juttu! Ja oon ahkerasti jaksanu raahautua lenkille rankoista työpäivistä, pimeistä illoista ja palelevista varpaista huolimatta. Nyt pitää vaan keksiä miten pidän motivaation yllä kun tää ohjelma mitä oon nyt seurannu loppuu…

Ja sitten vielä halusin todeta, että vaikka ei aina mee niinku teeveessä, niin mulla on ollu ihan huippumahtava vuosi! Tajusin, että tän vuoden aikana oon reissanu varmaan enemmän kun koko elämässäni, oppinu uskomattoman monia asioita, saanu selvyyttä siihen mitä haluan elämältäni, tavannu huippuja ihmisiä ja saanut uskomattomia tilaisuuksia, joista suurinpaan osaan oon vielä uskaltanu tarttuakin! Reissulistalta löytyy Irlantia, Tanskaa, Itävaltaa, Viroa ja tietty nyt Brittilää, kokemuspuolelta eka harjottelu koulusta ja eka oman alan työpaikka, hienoja hyppyjuttuja, mahtavia juhlia, aamuun venyneitä keskusteluja, uusia tuttavuuksia ja ihania hetkiä niin perheen kuin ystävienkin kanssa. Vaikka täytyy myöntää, että jokunen mahtava tilaisuus on mennyt ohi, kun ei oo usko omaan itseensä riittäny, muutama ihmissuhdekarikko on kärsitty ja en oo osannu kohdella kaikkia ihmisiä niinkuin pitäs. Uskon, että jokaisella jutulla on kuitenkin tarkotus ja jotain oon aina oppinu joten kyllä saan olla kiitollinen kaikesta ja yritän muistaakkin olla!

Nyt vaan toivotaan, että ensi vuodesta tulee yhtä mahtava. Reissusaldo jäänee ainakin maaluvultaan pienemmäksi, kun elokuuhun asti vietän aikaani täällä, mutta toivottavasti tää maa tulee kaluttua läpikotaisin ja vihdoin saan niitä ystäviä ja opin kunnon bristolin aksentin 🙂 Kouluun paluu tulee varmasti oleen rankempaa kun ikinä, kun vuoteen ei oo ollu kokopäivänen opiskelija, mutta eiköhän siitäkin selvitä. Ihan ilman opiskelua ei kevätkään suju; avoimen yliopiston esseitä koitan vääntää kokoajan (hehee, vähän huonolla menestyksellä, mutta eka deadline on tammikuun alussa, eli nyt pitänee alkaa tsempata) ja tammikuun puolessa välissä aloitan espanjan kielen tunnit. Tää päätös tuli tehtyä aika ex tempore, kun pohdin vaihtokohteita ja päätin, että minne ikinä meenkin, niin kyllä kyseisen kielen alkeet pitää oppia. Välimeren maat oli ykköstoiveena, Espanjasta löytyi useita yhteistyökorkeakouluja ja espanjan tunteja löytyi täältä Bristolista kaikista helpoiten ja halvimmalla (silti kalliilla…), joten se päätynee vaihtokohdetoiveeksi ja toivottavasti saan vuodessa kielen alkeet haltuun.

Nyt taidan koittaa voittaa pelkoni, ja lähteä lähipubiin yksille ihan yksin, alkaa tämä koneella istuminen vähän puuduttaa. Heihei ja hauskaa viikonloppua ja onnittelut kaikille teksin lukeneille, oli meinaan aikamoisesti asiaa 🙂

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus