Pallontallaajat.net
Valikko

Fiiliksiä ennen Lontoota

Moikka!

Nyt tämmönen pikanen fiilistelypostaus ennenko alan siivoon, kokkaan ja meneen ajoissa nukkuun, kun huomenna on lähtö Lontoon ihmeelliseen maailmaan melkein viikoksi. Kuuntelin tuossa aamulla PMMP:tä ja totesin, että tämä biisihän kovasti kuvastaa fiiliksiäni nyt, joten tässä nyt lyriikoiden kera vähän avautumista, nauttikaa tai skipatkaa, ihan miltä tuntuu!

Avaan ikkunan
hengitän sisään maisemaa,
niin täydellistä, että pelottaa

Tämmönen fiilis on ollu matkassa jo useempana aamuna auringonpaisteessa tai kaatosateessa keskustan läpi töihin kävellessä. Oon jo sopeutunut tänne ja oppinu tykkään Bristolista, työstäni, ihmisistä täällä ja jopa brittiläisestä säästä. Tiedän nopeimman reitin töihin, en eksy keskustassa, tiedän mistä on parhaat näköalat kaupunkiin ja minne kannattaa mennä, jos haluaa olla rauhassa tai toisaalta tavata kiinnostavia ihmisiä.

Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen
Mitä sitten teen,
mitä sitten teen?

Oon tutustunut tässä vuoden aikana ihan huippuihin tyyppeihin, mutta mitäs sitten, kun välillä on iso meri ja opintotuesta ei riittä rahoja lentolippujen shoppailuihin? Pysyykö mikään näistä ihmissuhteista mukana Suomeen paluun jälkeen, vai päättyykö kaikki Suomeen paluuseen?

Eikä ajatella sitä kuka on kenenkin,
että meillä kaikilla on kotikin
Toisilla on joku, joka siellä odottaa
Nyt ei kukaan muista,
eikä tahdokaan

Toisaalta, meillä kaikilla on perhe, ystävät ja rakkaat kotona odottamassa, eli ei sitä toivottavasti yksin jää, vaikka kotiin meneekin. Nyt koitan kuitenkin elää hetkessä täällä ja nauttia siitä, mitä mulla on täällä.

“Perillä” on tuolla edessämme jossain
Mennään, mutta ajetaan hiljempaa
Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan

Odotan kuitenkin hurjasti jo kotiin pääsyä, opiskelujen jatkumista, uusia haasteita, Suomen luontoa, saunaa ja Fazerin sinistä, mutta kun aika menee niin hurjaa vauhtia, kuka laitto kalenterin sivut pyöriin näin lujaa eteenpäin, kohta on jo kesä ja sitten syksy ja sitten oon jo kotona?! En osaa yhtään päättää, onko se hyvä vai huono juttu, että kohta oon jo takas Tampereella.

Tämä voi olla
koko elämämme ihanin päivä
Ajetaan hiljempaa
Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan

Oon myös kovasti miettiny sitä, että onko tää nyt sitten sitä mun elämäni parasta aikaa. Vaihtovuotta kuvataan usein sanomalla, että vaihtovuosi ei ole vuosi elämässä, vaan elämä vuodessa ja siltä kyllä tää munkin välivuosi on tuntunut. Kaikki mahdolliset tunteet on käyty läpi, oon tuhatta kokemusta rikkaampi ja kokonaisuudessaan oon nauttinu kympillä mahdollisuudesta olla ja mennä ja tehdä asioita ihan uudessa ympäristössä uusien ihmisten kanssa. Toivon, että osaan vielä sitten Suomessakin elää näin hyvin hetkessä ja että se “matka” jatkuu vielä Suomessakin, enkä vaan sitten jämähdä paikalleni, kun pääsen takasin.

Mutta anyways, vielä on reilu neljä kuukautta jäljellä, eli ei murehdita paluuta vielä!

Näihin tunnelmiin, heihei ja hauskaa viikonloppua 🙂
-Laura

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus