Pallontallaajat.net
Valikko

Take me down to the paradise city eli Glastonbury 2014!

Moikkamoi!

Kahden pitkän suihkun, yhdentoista tunnin yöunien, kaksien päikkäreitten ja kunnon kotiruuan jälkeen alkaa olla vihdoin semmonen olo, että meikä on taas elossa ja voimissaan. Palasin eilen siis tän vuoden ehkä eeppisimmältä reissulta, eli brittien suurimmasta ulkoilmatapahtumasta Glastonburystä. Uskomattomat viisi päivää takana, hauskoja hetkiä, palelua teltassa, helteitä, ukkosmyrskyjä, kymmeniä käveltyjä kilometrejä, tiimihenkeä, 16000 jaettua kondomia, maailman parhaita myyntilauseita, upeita esityksiä, mahtavaa ruokaa ja 200 000 muuta ihmistä ympärillä.

Spread love, not chlamydia! Any free Glastonbury condoms anyone? – Ei enää ikinä näitten lauseiden huutamista kurkkukäheenä 😀
Tsekatkaa toi muta… Sitä meinaan oli kaikkialla, onneks oli kumpparit messissä!

Työvuorojen jälkeen vietettiin sitten tiimin kanssa vapaa-aikaa festareilla ja sekös vasta mahtia olikin. En osaa sanoin kuvailla, kuinka valta se paikka oli ja kuinka paljon niitä ihmisiä oli, mutta sanotaanko niin, että Lontoon ruuhkametro ei tunnu enää missään ja meillä meni noin kaksi tuntia kävellä sen alueen päästä päähän. Alueelle mahtui esimerkiksi kymmeniä esiintymislavoja, pari sirkusta, yökerhoja- ja klubeja, elokuvateatteri, lastenmaa ja tietysti 200 000 ihmisen teltatkin. Itse ehdin viiden päivän aikana bändien lisäksi käydä tsekkaamassa mm. uusimman hobitin 3D:nä, katselemassa ammattisirkusta, nauttia Englannin kansallisbaletin esityksestä, syödä melkein joka maanosasta kotoisin olevaa ruokaa ja tavata hurjan määrän hauskoja ihmisiä (terkut sille suomalaiselle perheelle, johon törmäsin Lily Allenin keikalla, jos luette joskus tätä!) ja juoda yllättävän monta paikallista siideriä työntekijöiden yksityisbaarissa.

Ja vaikka festarihenki pitääkin säilyttää, olin aika onnellinen, että toisin kuin kaikilla maksavilla asiakkailla, meillä työntekijöillä oli pääsy lämpimään suihkuun (ei pelkkä puutarhaletku kylmällä vedellä), kolme kertaa päivässä siivottaviin vessoihin (ei pelkästään kuvottava reikä lattiassa tai viikon siivomatta ollut bajamaja), pistorasioihin (ei tarvinnu jonottaa tunteja ladatakseen puhelinta muutaman minuutin) ja vähän halvempiin siidereihin työntekijöiden tiloissa. Teltatkin saatiin meijän protection-teltan taakse pystyyn vähän kauemmas muista teltoista, niin ei ollu niin kamalia ongelmia löytää omaan telttaan pimeessä illalla ja turvamiehet pysty samalla pitään hyvin silmällä meijän telttoja.

Onneks ei tuolta tarvinnu omaa telttaa metsästää. Ehkä paras keskustelu oli yhden hyvin juopuneen miehen kanssa, jonka ongelma oli, että se oli hukannu telttansa. Ainut ongelma oli se, ettei se tienny tai muistanu muutako että kyseinen teltta on sininen 😀 Ei paljon voitu auttaa…
Siellä oli myös kaikkia superoutoja juttuja, kuten toi jättihämähäkki tuolla takana ja kaiken maailman kiviympyröitä, puutarhoja ja vaihtoehtohoitoja tarjoavia telttoja…

Jokatapauksessa, ei voi muuta sanoo, kun että mahtava viikko ja että täytyy muistaa kiittää kaikkia työkavereita, jotka usko siihen, että musta ois kohtaan Glastonbury ja että pärjäisin osana tiimiä, koska tää kokemus ei varmasti ihan heti unohdu!

Maailman paras tiimi!
Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus