Pallontallaajat.net
Valikko

Moikkamoi!

Heippa!

Ei täällä tällä kertaa mitään erikoista, ajattelin vaan jotain runoilla ja samalla kertoa, että täällä ollaan. Huomisen jälkeen tasan neljä viikkoa projektia jäljellä ja seitsemän viikkoa siihen, että astun taas Suomen maankamaralle, aika hurjaa! Oon vuoron perään onnesta soikeena palaamassa Suomeen ja toisaalta kiukuttelemassa, että onko ihan pakko. Moni asia on Suomessa muuttunut, vaikka lähtiessä kaikki hoki, että sä oot se joka muuttuu ja me kaikki muut ollaan täällä Suomessa ihan niinkun aina ennenkin. Mutta kai se on silti kotiin palattava varsinkin koska tätätätätädätätätäää meillä on vihdoin kämppä!

Tän tyypin kämppis musta tulee! Aika siistiä!

Saatiin siis Sallan kanssa vihdoin kämppäasia hoitoon ja mua on nyt Sallan lisäks ihan mukavan olonen kaksio Kalevassa odottamassa, jeij! Vähän toi hipoo budjetin ylärajoja, mutta sijainti ja koko oli positiivisia yllätyksiä, eli tällä mennään. Ainut kettumainen juttu on vaan se, että meijän vuokrasoppari alkaa tosiaan ens ma, eli maksan puolitoista kuukautta vuokraa tyhjästä huoneesta, mutta eipä auta valittaa, mieluummin näin päin kun että ei ois mitään minne mennä. Ja meikä asuu vihdoin keskustan huudeilla, pienet tuuletukset sille!

Täältäki saa mansikoita ja mustikoita ja vaikka mitä, paitsi herneitä! Meikä haluaa tuoreita kesäherneitä!

Ja mitäs muuta, töissä pitää kiirettä, meijän klinikan koordinaattori on lomalla, niin oon sitten selvitelly tuloksia ja hoidellu klinikan paperihommia ja pyörittämistä toisen työntekijän kanssa vuoronperään omien hommien ohessa, niin tylsää ei oo ehtiny olla. Viikonloppuna oltiin St. Pauls Carnival’sissa töissä, oli kyllä hauska tapahtuma. Kuviakin oli tarkotus ottaa, mutta luonnollisesti ensimmäisen kuvan jälkeen kameran akku sano heipat ja se niistä kuvista. Hauskaa oli kuitenkin työporukalla, jaettiin kortsuja, jututettiin ihmisiä ja muuten vaan nautittiin tapahtuman tunnelmasta, joka vielä iltapäivällä oli mukava (illalla kuulemma oli joillain vähän lähteny homma lapasesta ja siellä oli tapeltu kai enemmänkin).

Tämmöstä meillä töissä tosiaan…

Käytiin myös Angelikan kanssa leffassa pitkästä aikaa. Tsekattiin tosiaan se paljon ainakin täällä puhuttanut The Fault in Our Stars, jonka piti olla semmonen itkuporuromanssi ettei mitään rajaa, mutta heh, ei kyllä iskenyt muhun. Mun kyyniselle ja maailman epäromanttisimmalle sydämelle alkuleffa oli pelkkää naurettavaa lässytystä ja viimeinen puolikas ois voinu olla koskettava, mutta toteutus ei vaan nyt iskeny. Sorppa, ei saanu multa pisteitä tää leffa. Paitsi että reissukuume Amsterdamia kohtaan kasvoi valtavasti kiitos niitten muutaman sinne sijoittuneen kohtauksen, enää pari viikkoa reissuun!

Ja oisko vielä jotain höpöteltävää? Eipä kai, huomenna töitä, viikonloppuna elämäni ensimmäiseen Prideen (tosin töihin) ja silleen. Koitan sinne roudata kameran mukaan, että josko saisitte vaikka jotain tuoreitakin kuvia joskus tänne 🙂

Nyt heippa ja öitä!

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus