Pallontallaajat.net
Valikko

Terkkuja Espanjan auringon alta

Moikkamoi!

Kuvatonta postausta täältä Benalmadenasta nyt tähän väliin, kun kuulumiskyselyitä tulee joka suunnasta ja nettiä ei kotona oo, joten vähän heikosti oon ehtiny jokaiseen viestiin vastailla. Kuvia löytää tosiaan Instagrammista nimimerkin Laurammus takaa, sinne koitan postailla joka päivä edes yhden kuvaan #100happydays-haasteen puitteissa. Mutta nyt niihin kuulumisiin.

Täällä on takana nyt sitten reilu viikko ja harjoittelun makuun päästiin vasta tänään. Eka viikko meni ensin kämppään asettautumisessa ja sitten kävin reissaamassa Granadan suunnassa. Oli muuten mahtava paikka; tarjolla oli kaikkea lumihuippuisista vuorista palmuihin ja kulttuurinähtävyyksiin. Majoituin mitä loistavimmassa hostellissa huipputyyppien kanssa, pääsin laskettelemaan, vaeltamaan, tutustumaan Alhambran linnaan ja kiertelemään upeassa vanhassa kaupungissa. Espanjan taitojakin pääsin muutamassa paikallisessa ravintolassa testaamaan, oli meinaan jännää, mutta ainakin kerran sain koko reissun hoidettua pelkällä espanjalla!

Muuten aika onkin sitten kulunut yliopistolla ravatessa. Käytiin siellä useampaan otteeseen pyörähtämässä, ja ne ei mitään pyörähdyksiä ollutkaan, koska yliopisto on tosiaan Malagassa, missä vaihtosairaalankin piti alunperin olla, täältä Benalmadenasta menee juna- ja metromatkoineen reilu tunti. Edes koulun kv-toimistossa ei juuri englantia puhuttu, joten asioiden hoitamisessa kesti, ja papereiden täyttely sujui espanjalaiseen tapaan rauhaksiin, mutta nyt pitäisi olla kaikki paperiväännöt hoidossa, toivottavasti ainakin.

Vaihdossa ollaan nyt siis Benalmadena-nimisessä turistirysässä Espanjan aurinkorannikolla. Alunperin suunnitelma oli olla Malagassa, mutta kuulemma koska meistä kukaan ei puhu sujuvaa espanjaa, meidät sijoitettiin tänne. Tää on sään ja rantojen puolesta unelmakohde, mutta noh, henkilökohtaisesti olisin ehkä kaivannut vähän enemmän paikallista elämää, täällähän paikallisia on siis noin 40% kylän väestöstä jonkun lähteen perusteella ja loput brittejä, saksalaisia, ruotsalaisia ja mitäs muutakaan kun suomalaisia.

Työpaikkana meillä on aurinkorannikon kansainvälinen Xanit-yksityissairaala, jonne ei ihan joka iikalla taida olla varaa, joten tavallisiin paikallisiin ei sielläkään oikeen törmää. Turisteja ja rikkaampaa väestöä sen sijaan on ja paikan koordinaattorikin puhui melkein sujuvaa suomea. Tekniikka ja muut on modernista päästä, mutta hygienia ainakin ensimmäisen päivän perusteella suoraan historiankirjoista, käsidesi on tuntematon juttu ja hanskat hoitajan suojana, ei potilasta varten, eli mitä sitä suotta kierron aikana niitä vaihtamaan jne. Itse pääsin jo ekana päivänä tekemään paljon juttuja erityisesti lääke- ja haavanhoidon parissa, sekä mittailemaan verenpaineita, pistelemään insuliineja, valmistelemaan iv-nesteitä ja muuta, mikä oli hienoa, toivottavasti jatkuu samaan tapaan.

Oon ensimmäiset pari viikkoa nyt ainakin sairaalan toisella vuodeosastolla, jossa potilaita on laidasta laitaan, nuorin potilas tänään oli juuri täyttänyt 3kk ja vanhin lähenteli jo yhdeksääkymppiä. Potilaita osatolla on maksimissaan 37, sairaanhoitajia vuorossa noin viisi ja lähihoitajia enemmän. Sairauksiakin riittää laidasta laitaan sydän- ja verisuonitaudeista keuhkokuumeisiin ja murtuneista reisistä lasten kirurgisiin ongelmiin ja leikkauksista toipuvien hoitoon. Kaikilla potilailla on yksityishuoneet ja lisäksi tarjolla on myös vähän hienompia huoneita myös vielä vähän rikkaammille. Tän osaston jälkeen suuntana on ilmeisesti leikkaussali ja sitten toivottavasti saadaan vielä jonkin sortin avoterveydenhuollon paikka muutamaksi viikoksi.

Alku täällä sujui ihan hyvin, espanjan taidoissa on treenaamista ja tän paikan turistirikkaus vähän aiheuttaa välillä harmitusta, kun espanjaa on hankala päästä treenaamaan ja kosketus paikalliseen elämään on ihan hukassa. Mutta tässä on vielä monen monta viikkoa ja kuukautta aikaa reissata, opiskella espanjaa ja tutustua myös vähän syrjäisempiin alueisiin täällä, joten eiköhän tästä hyvä tule ja jos espanjan ei pidä kiireisenä, niin kotipuolesta pukkaavat Punaisen Ristin hommat ja kouluhommat pitää, kun muutama kurssi pitäisi vaihdon aikana etänä kursia kasaan ja kesäopintoihinkin tuli ilmoittauduttua, että joutuisi tuo valmistuminen.

Ja lopuksi vielä muutama muu uutinen, ensinnäkin mut valittiin ens kevääksi vaihtoon Keniaan tekemään terveydenhoitajan syventäviä harjoitteluita ja opparia, eli siellä ainakin eksotiikkaa pitäisi sitten riittää  (jeeee, oon tästä uskomattoman innoissani) ja toisekseen, kesän leiri lähestyy, henkilökuntahaku ja leiriläishaku kesän parhaalle kansainväliselle leirille on auki, tsekatkaa www.thefirecamp.com (tästäkin oon superinnoissani!)

Palaillaan!

Terkuin,
Laura

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus