Pallontallaajat.net
Valikko

Äitiysneuvolatyötä kenialaiseen tapaan

Moro!

Terkkajuttuja perinteisesti näin torstai-illan iloksi! Tällä viikolla kuulumiset tulevat paikallisesta äitiysneuvolasta ja ensi viikolla pääsenkin sitten synnärille. Viikko odottavien äitien kanssa on ollut tähän astisista viikoista varmasti opettavaisin ja myös suurimmat erot Kenian ja Suomen välillä ovat nousseet esille juuri täällä. Mielenkiintoinen viikko siis ja tässä nyt osa huomioistani teillekin jaettuna!

DSC_0734

Aloitetaan perusasioista, eli kenialaisen äitiysneuvolatoiminnan painopisteistä. Eikös näytäkkin vähän eriltä? Vapaasti suomennettuna klinikan keskeisimmistä tavoitteista ensimmäinen on siis potilaiden saaminen käymään klinikalla säännöllisesti, VMMC tarkoittaa lyhenteenä Voluntary Medical Male Circumcision:ta, eli tavoitteena on, että poikavauvat ympärileikattaisiin sairaalaolosuhteisa ja seuraavassa puhutaan naisten HIV-testaamisesta odotusaikana. Miesten saaminen mukaan neuvolakäynneille on haaste myös täällä ja viimeisenä tavoitteena olisi motivoida äidit tulemaan synnyttämään sairaaloihin, koska täällä jopa yli puolet äideistä synnyttää kotona. Aika erilaiset lähtökohdat toiminnalle siis, ei puhuta täällä varhaisen vuorovaikutuksen tukemisesta tai sikiöseulonnoista tai elintapaohjauksesta.

DSC_0727

Tässä näkyy sitten vähän sitä, miten tuolla klinikalla ollaan noihin tavoitteisiin päästy. Asiakkaita tuolla käy yhdellä hoitajalla päivässä helposti yli 30, eli laskeskelin, että yhdelle asiakkaalle aikaa on noin 10 minuuttia. Ajanpuutteen lisäksi toisena haasteena, johon itse konkreettisesti myös törmäsin, on saada asiakkaat käymään neuvolassa säännöllisesti. Täällä neuvolaseulontaan kuuluu neljä käyntiä, mikä on tosi vähän, mutta silti äidit eivät motivoidu käymään neuvolassa. Vain noin puolet äideistä käy neuvolassa sen neljä kertaa tai enemmän.

DSC_0730DSC_0731

HIV-positiivisia äitejä (ylempänä olevalla listalla KP eli known positive) on paljon ja lisäksi uusia positiivisia löytyy päivittäin, keskimäärin vajaa 20 kuukaudessa. Hiv-testejä olenkin päässyt viikon aikana tekemään todella paljon, niitä kun tehdään odottaville äideille kolmen kuukauden välein, koska oletus on, että jos on raskaaksi tullut, on luonnollisesti tarvinnut harrastaa suojaamatonta seksiä, joka on HIV-riski, mutta koska ensimmäisessä tarkastuksessa tuosta ei ole kulunut vielä sitä 3kk varoaikaa, testataan kaikki äidit vielä uudelleen. Ihmettelin aluksi käytäntöä, mutta toisaalta noita ylläolevia lukuja katsoessa en kyllä enää yhtään kummastele asiaa ja toki on vauvan ja äidin hyvinvoinnin turvaamiseksi tärkeää seurata asiaa. HIV-testi otetaan täällä sormenpäästä ja tuloksen valmistumisessa kestää noin 5min. Jos tulos on positiivinen, se varmistetaan vielä labrassa, jossa tuloksen valmistumiseen menee parikymmentä minuuttia, eli lääkitys päästään usein aloittamaan jo samana päivänä kun diagnoosi tehdään. Tuolla on ihan oma klinikka hiv-positiivisille äideille, jossa he saavat lääkityksen ja ohjausta odotusajalle, synnytykseen ja imeväisikään, jotta lapsi ei saisi tartuntaa.

DSC_0732DSC_0733Äidin terveyttä seulotaan lähinnä mittaamalla neuvolakäynnillä aina äideiltä verenpaine ja tarkistetaan labran ottama hemoglobiiniarvo. Tosin esimerkiksi mansetteja on käytössä vain yksi, joka ei vähänkään ylipainoisille ole tarpeeksi iso ja rautaa täällä kuulemma tavallisesti on jaossa ilmaiseksi, mutta nyt ne ovat jo pidemmän aikaa olleet loppu, eli osalla äideistä tarvittava rauta jää ostamatta, kun se pitää itse apteekista hakea ja kustantaa. Malarialääkkeitä saatiin sentään eilen, ja jokainen äiti saakin raskausviikolta 16 eteenpäin neljän viikon välein malarianestolääkityksen ilmaisen hyttysverkon lisäksi.

Täällä äidit myös rokotetaan raskausaikana jäykkäkouristusta vastaan. Ensimmäistä lasta odottava äiti saa raskausaikana kaksi rokotetta ja 2.-4. lapsen kohdalla rokotuksia annetaan yksi ja kun lapsia on yli viisi, ei rokotusta enää anneta. Näitäkin olen paljon päässyt pistelemään ja vihdoin alan oppia myös sen, miten noita ruiskuja, jotka voi täyttää vain kerran, käytetään, eikä joka toinen ruisku mene roskiin kun painan vahingossa vähän liikaa ainetta ruiskusta pois ja en saakkaan enää vedettyä uutta sisään.

DSC_0735

Isoin anti tällä viikolla on kuitenkin ollut äitien ulkotutkimuksien tekeminen. Täällä ei ultraääniä tai dopplereita tunneta, joten raskausviikot arvoidaan palpoimalla ja laskemalla arvioitu päivä viimeisistä kuukautisista lisäämällä päivään 7 päivää ja vähentämällä kuukaudesta 3.  Olenkin päässyt palpoimaan vauvamasuja ja arvioimaan sikiön kokoa, tarjontaa ja raskausviikkoja oikein urakalla ja etsimään sikiön sykettä perinteisellä sikiöstetoskooppilla. Ei mitään helppoa hommaa nuo, mutta vähitellen alkaa tulla tähänkin hommaan joku ote ja viime päivinä ollaan tehty niin, että minä palpoin vatsan aina ensin ja esitän ohjaajalleni näkemykseni siitä, millä viikoilla mennään ja missä asennossa sikiö on ja mistä syke kuuluu ja ohjaajani tarkistaa asian, eli olen saanut hyvin palautetta siitä, olenko edes oikeilla jäljillä. Ja ihan hyvin on mennyt, vaikka varsinkin alle 30 viikkoisten sykkeen etsiminen tuntuu välillä mahdottomalta ja viikkojen arvioiminen pelkän kohdun korkeimman kohdan perusteella vähän hakuammunnalta. DSC_0736

Tässä vielä kuva vastaanotosta, huomatkaa taas verhoton ikkuna tutkimuspöydän takana. Että sellainen viikko tällä kertaa, millaisia kysymyksiä ja ajatuksia heräsi teissä?

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus