Pallontallaajat.net
Valikko

Viikko kenialaisella synnytysosastolla

Moro!

Kuten viime postauksessa vihjaisin, on tämän viikon harkka ollut tähän astisista harkoista ehdottomasti rankin kokemus ja ahdistus on välillä nostanut päätään niin ärsytyksen, koti-ikävän kuin turhautumisenkin muodossa. Toki viikon aikana olen myös päässyt oppimaan vaikka mitä, seuraamaan synnytyksiä ja avustamaan synnyttämään tulevien äitien, synnyttäneiden äitien ja vauvojen tutkimuksissa ja tarkkailussa ja ohjaamaan imetyksessä. Oppimista siis ihan perinteisten terveydenhoitajatyön osa-alueiden sarallakin on tapahtunut, mutta isoimpana oppimisena pidän sitä, että tämä viikko on todella näyttänyt kovalla kämmenellä, että yksi ihminen ei voi pelastaa koko maailmaa, miten hyvin asiat ovat Suomessa ja kuinka´pienillä asioilla toisaalta voi tehdä jonkun olon edes vähän mukavammaksi. Haluankin nyt kertoa muutaman yksittäisen tarinan kenialaisesta synnäristä semmoisen yleisen höpinän sijaa ja kuvat kertokoon yleistä kuvaa paikasta. Vuodeosaston puolesta en kuvaa saanut napsastua, kun siellä oli kokoajan väkeä, mutta kyseessä oli pitkä rivi sairaalasänkyjä, joilla äidit ja vauvat nukkuivat kaikki samassa tilassa ja päässä muutama lattiareikävessa ja hoitajien työnurkkaus.

DSC_0750

Kaksi synnytyssänkyä ja takana ikkuna suoraan takapihalle, jossa on remontti menossa.

Ensimmäisenä haluan kertoa eräästä tavallisesta, hyvin menneestä synnytyksestä, jossa sinällään synnytyksen kulkua ajatellen ei ollut ainakaan minun silmääni mitään erityistä. Erityistä minulle oli kuitenkin se, että kyseessä oli ensimmäinen seuraamani synnytys ja huomioni vei melkein koko synnytyksen ajan hoitajan asenne synnyttäjää kohtaan. Toki ymmärrän, että täällä hoitajan on oltava tiukempi ja kovempi, kuin suomalaisen hoitajan, kun Suomessa tarjolla on muitakin vaihtoehtoja kuin ilman kivunlievitystä kapealla pöydällä synnyttäminen, mutta silti, se huudon ja karjumisen määrä. En ymmärrä, mitä hoitaja sillä voitti, että kannustavan ja tsemppaavan asenteen sijaan hän karjui potilaalle naama punaisena, että nyt suu kiinni ja ponnista, tänne ei tultu hengailemaan tai itkeskelemään. Näinpä ainakin mallisuorituksen siitä, millainen hoitaja en halua olla.

DSC_0751

Käsienpesupiste, josta tuli vettä kolmena päivänä neljästä.

Toisena haluan kertoa teille äidistä, jonka terveydessä oli jotain pahasti pielessä. En tiedä tarkalleen, mistä lopulta oli kyse, enkä usko, että kukaan tiesi, mutta joka tapauksessa äiti tuli synnytysosastolle valtavissa tuskissa tuskin kykenevänä liikkumaan. Jaloissa oli isoja verenpurkaumia ja suonikohjuja ja jalat olivat valtavan turvoksissa, joten jotain verenkiertoon liittyvää ongelmaa hoitajat epäilivät. Terveyskeskuksessa ei asialle tietysti voitu mitään, koska tuolla ei ole millaistakaan valmiutta hoitaa mitään poikkeustilanteita edes ensiapuluontoisesti, koska tarjolla ei ole juuri mitään muita välineitä kuin tavallisessa alatiesynnytyksessä välttämättömät tarvikkeet. Kyseisen äidin tutkiminenkin oli mahdotonta, koska hän ei kivuissaan voinut olla hetkeäkään paikallaan. Mutta sitten se minulle hankalin paikka, eli se, että tuolla pariskunnalla ei myöskään ollut rahaa ambulanssiin tai sairaalahoitoon. Äitiyshuolto täällä on ilmaista, lukuunottamatta vanurullaa, jota käytetään äidin ja synnytyshuoneen putsaamiseen, ja joka pitää itse tuoda mukanaan, mutta jos vaiva ei suoranaisesti liitty raskauteen, ei sitä ilmaiseksi myöskään hoideta. Pariskunta lähti siis julkisilla ilman minkäänmoista kivunlievitystä kohti sairaalaa ja minä jäin miettimään, miten olisin koska vaan voinut omasta pussistani tuon ambulanssin maksaa. Toivotaan, että vaiva kuitenkin selvisi ja koko perhe voi hyvin.

Kolmas tarina liittyy itseasiassa useampaankin harjoitteluissa kohtaamaani tilanteeseen, eli maagisiin steriileihin taikahanskoihin. Aseptiikaa opetetaan ilmeisesti täälläkin koulussa, mutta käytännön toteutus ei paikallisilta hoitajilta onnistu millään tapaa. En väitä hetkeäkään, että itsekkään olisin mikään aseptiikan ammattilainen kera olemattoman työkokemukseni, mutta en ainakaan elä siinä uskossa, että kaikki, mihin steriileillä hanskoilla koskee, muuttuu steriiliksi. Aseptinen omatuntoni on siis taas vahvistunut jäätävää vauhtia. Isoin ongelma tässä minulle on kuitenkin se, että kyse ei ole siitä, etteikö toimenpiteen hoitaminen steriilisti esim. puutteellisten välineiden tms takia olisi mahdollista, vaan kyse on vain siitä, että hoitajilla ei tunnu olevan mitään käsitystä siitä, millainen asia on steriili ja miten jostain asiasta tulee epästeriili. Sovittiinkin tuossa jo tyttöjen kanssa, että jos meille jollekin tulee jotain tarvetta sairaalahoidolle (toivottavasti ei…) niin kaikki muut on sitten vieressä kyttäämässä, että homma oikeesti toimii.

DSC_0749

Synnytyssalin lastenhoitopuoli

Viimeisenä haluan kertoa elämäni ensimmäisestä hoitotilanteesta, josta jouduin poistumaan kesken kaiken, koska en vain voinut seurata tilannetta sivusta. Hoidimme pientä, alle kolme kiloista vastasyntynyttä vauvaa, joka ilmeisesti oli saanut äidiltään synnytyksessä tippurin ja tulehdus oli nostanut vauvalle kovan kuumeen. No ensimmäinen ärsytysmomenttihan tässä oli se, että jos nuo sukupuolitaudit olisi seulottu jo odottavalta äidiltä, tälläista tilannetta ei olisi ikinä todennäköisesti edes syntynyt. Toisekseen äiti oli ensisynnyttäjä ja joka kerta, kun hän yritti aloittaa imetystä, tuli hoitajille valtava tarve juuri silloin hoitaa vauvaa, eli epävarma äiti ei saanut edes mahdollisuutta harjoitella imetystä rauhassa tai hoitajien ohjauksessa, vaan sen sijaa, että päivät pitkät ilman tekemistä hengailevat hoitajat päättivät, että kaikki toimenpiteet oli tehtävä juuri silloin kun äiti imetti. Uskomatonta. No mutta sitten päästiin itse tuon vauvan hoitoon. Kun oltiin huomattu, että vauvalla on korkea kuume, ensinnäkin lääkärin paikallesaamisessa meni yli tunti ja noh, minun henkilökohtainen mielipiteeni oli, että ei tuon vauvan paikka edes lähtökohtaisesti pitäisi olla terkkarin synnytysosastolla, vaan jossain lasten- tai vastasyntyneiden osastolla, sen verran kuivuneelta, kipeältä, tärisevältä ja kuumeiselta vauva tuntui. Lääkäri kuitenkin tutki vauvan ihan huolellisesti niillä resursseilla mitä oli ja teki lääkemääräykset ja antoi hoito-ohjeet. Seuraavana oli sitten ohjelmassa ohjeiden toteuttaminen, mikä sai minut tolaltaan. Ensin piti saada vauvalle kanyyli. Steriilisti pakatut neulat, jotka olisi voinut käyttää steriilisti ja asianmukaisesti, pyöri pitkin pöytiä ja sänkyjä hoitajan häärätessä lääkkeitä valmiiksi ja pistäminen ei mennyt kyllä minkään ohjeiden mukaan. Sitten se itselleni pahin kohta. Lääkäri oli selvästi määrännyt suoneen tietyn määrän antibioottia ja huomasin, että hoitaja annosteli lääkkeen väärin. Huomautin asiasta kohteliaasti, mutta tähän hoitaja vain totesi, että ei se täällä Afrikassa ole niin tarkkaa ja niin se pieni viaton lapsi sai antibioottia noin kolminkertaisen annoksen verrattuna määrättyyn suoraan ruiskusta suoneen laimentamattomana. Tässä vaiheessa minä lähdin potkimaan kaakeleita vessaan hetkeksi. Lisäksi lääkäri määräsi vauvalle suun kautta parasetamolia, joka annosteltiin likaisella ruokalusikalla ja jotain lääkettä x lihakseen pistettäväksi. Vauvan ollessa kuitenkin äärettömän kuiva ja pieni hoitaja totesi, ettei saa lääkettä lihakseen, joten hän ruiskaisi saman lääkkeen vain suoraan suoneen vauvalle. Kertokaa nyt mulle pliis, että on olemassa joku lääke, jonka voi annostella im ja iv samalla annoksella, Suomessa en vaan vastaavaan ole törmännyt… Seuraavana aamuna ei ollut vauva eikä äiti enää osastolla, joten mysteeriksi jää, miten lapselle kävi.

DSC_0752

Steriloitavaksi menevien liinojen taittelua työpöydällä

Että sellainen viikko. Paljon oppimista, tosi mukavia hoitajia, vielä ihanampia vauvoja, mukavia äitejä, mutta paljon myös ahdistusta ja turhautumista paikalliseen hoitokulttuuriin, hoitajien perustaidoissa oleviin puutteisiin ja siihen, miten raha määrittää millaista hoitoa saa. Viikon aluksi joku hoitajista totesi, että voisin hankkia kenialaisen miehen ja sitten jos synnyttäisin tuolla, he pitäisivät minusta hyvää huolta. Ette edes halua tietää, millaisia vaustauksia päässäni pyöri, kun kohteliaasti totesin, että katsellaan…

Nyt kuitenkin ottamaan vähän etäisyyttä töihin, me napataan meinaan yöbussi Mombasaan ja vietetään pari seuraavaa päivää meren rannalla, palaillaan siis pääsiäisen jälkeen.

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

6 Kommentit

  • Vastaa Nina 24.3.2016 15:52

    Pelkästään sun kuvaus asioista sai mut näkemään punaista, saati sitten että ois ite ollu tilanteessa. Kiesus sentään, jos se vauva kuoli ihan vaan siitä syystä, että hoitaja oli niin välinpitämätön. Ja meidän rikkaat kermapersemaat vaan katsoo vierestä, vaikka rahaa kehitysapuun kyllä varmasti löytyis jos vain viitsittäis etsiä.

    • Vastaa Laura 29.3.2016 12:04

      Nyt puhut asiaa, kyllähän vähemmästäkin alkaa ärsyttää, mutta eikun leikataan vaan kehitysavusta lisää vaan.

  • Vastaa sonjanette | FIFTYFIFTY 24.3.2016 17:01

    Olipa järkyttävä kuvaus synnytyslaitoksen toiminnasta. On varmaan todella rankkaa seurata sivusta tuollaista toimintaa, kun ei voi itse oikeastaan vaikuttaa potilaiden hyvinvointiin…

    • Vastaa Laura 29.3.2016 12:05

      Jep, ei oo helppoa astua taka-alalle ja myöntää, ettei voi tehdä asialle mitään juuri nyt.

  • Vastaa Kisumu 30.3.2016 17:01

    Tiedän tunteen. Vaan eipä sielä tosiaan voi paljon asioihin vaikuttaa. Ei se kehitysapukaan silti kaikkia pelasta. Sielä on tosi paljon lahjotuksina esimerkiksi lääkkeitä. HIV äideille olisi ilmaset lääkkeet ettei vauva saisi tartuntaa, mutta kaikki äidit ei edes hae lääkettä.
    Niin itsekkin Kisumussa ja sairaalassa työharjoittelussa olleena tiedän.
    Rankka reissu mutta päivääkään en vaihtaisi pois.
    Tsemppiä teille sinne 🙂

    • Vastaa Laura 30.3.2016 22:28

      Totta puhut, musta tuntuu, että laadukkaammalla terveyskasvatuksella ja koulutuksella ois iso merkitys, että tilanne muuttuis, eihän kukaan voi muutosta tehdä, jos ei tiedä vaihtoehdoista tai osaa arvioida niiden hyviä ja huonoja puolia. Ja joo, vaikka rankkaa on ollut aina välillä, niin en kyllä peruis reissua mistään hinnasta!

    Jätä vastaus