Pallontallaajat.net
Valikko

Rentoilua Ruandassa

Moi ja terkkuja Ruandasta!

Ruanda oli varmasti maista se, josta täällä käymättömät pelotteli kaikista eniten (heti Burundin jälkeen, mutta se hylättiin pelottelujen myötä reissusuunnitelmasta), mutta tämän viikon kokemuksen jälkeen voin kumota nuo kaikki pelottelut, ainakin tällä hetkellä täällä Kigalissa on vallan turvallinen ja mukava olo olla! Muutenkin oon ihan rakastunut tähän kaupunkiin, ensimmäinen kaupunki, jota oon täällä Afrikassa tosissani katsellut sillä silmällä, että voisin olla ja asustella täällä ilolla vähän pidempäänkin vaikka töitten merkeissä joskus!

P5240188

Mikä tässä kaupungissa sitten ihastuttaa? Viihtyisät, länsimaalaistyyliset kahvilat, kivat ravintolat, siisteys ja hajuttomuus, hieno kirjasto, puistot ja vehreys myös kaupungin keskustassa, sopiva koko (noin Helsingin kokoinen kaupunki), iso ja vauhdikas ekspattiyhteisö, Keniaan ja Ugandaan verrattuna järjestelmällinen ja kohtuu turvallinen liikenne ja kauniit maisemat. Vähän täytyy kyllä ottaa pisteitä pois hintojen takia, täällä saa kyllä maksaa monista asioista ihan eurooppalaiset hinnat, eli mikään halpalomakohde tämä ei ole.

P5250204P5260211Ollaankin otettu viikko täällä melko rennosti, istuskeltu kahviloissa, maattu altaalla, hengailtu kaupungilla ja vähän myös opiskeltu. Parina iltana meillä on ollut paikallisoppaana saksalainen Sophie, joka tavattiin meijän ekalla reissulla Ugandassa ja joka on täällä työharjoittelussa reilu puoli vuotta. Käytiin mm. syömässä yhdessä etiopialaista ruokaa (suosittelen!) ja istumassa iltaa länkkäreiden suosimassa taidegalleriassa, jossa on joka torstai kunnon happy hour ja siitä se ilta sitten lähtikin… Ja taidetaan sattua samaan aikaan elokuun alussa Sansibarillekin, eli siellä sovittiin taas tapaavamme!

P5260212P5250203P5260209

Ollaan myös jonkun verran perehdytty tähän maan historiaan ja alkuviikosta vietettiin aikamoinen aamupäivä, kun vierailtiin Ruandan kansanmurhaa käsittelevässä museossa ja muistokeskuksessa, Kigali Genocide memorial centerissä. Vuonna 1994 Ruandassa kahden eri heimon väliset pitkään jatkuneet kahnaukset kärjistyivät ja täällä murhattiin sadassa päivässä keinoja kaihtamatta yli miljoona ihmistä ketään säästämättä. Museo veti kyllä hiljaiseksi yksityiskohtaisilla tarinoillaan ja videoillaan, joissa kansanmurhan kokeneet kertoivat kokemuksistaan. Erityisesti minua ainakin kuitenkin järkytti museon yläkerrassa oleva pieni näyttely, jossa oli esillä kansanmurhassa kuolleiden lasten kuvia kera tekstien, joissa kerrottiin heidän lempiruokiaan, lempileikkejään ja niiden ohessa viimeiset sanat ja tarkka kuolintapa. Lisäksi yhdessä näyttelyn osassa oli menehtyneiden vaatteita, luita ja pääkalloja, aika järkyttävää katsottavaa.

uusiksiP5230186

Täällä on kyllä hankala unohtaa tuota historiaa, kun never again-tekstejä on kaikkialla ja joka kerta, kun näen ihmisen, joka on minua vanhempi, ajattelen vain, että tuokin ihminen on ollut ja elänyt täällä kansanmurhan aikaan, nähnyt koko hulluuden ja todennäköisesti menettänyt läheisiään ja perheenjäseniään kansanmurhan aikana. En ymmärrä, miten maa on päässyt edes alkuun moisesta katastrofista toipumisessa.  Ei siis mikään helpoin ja mukavin turistikohde, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen ja sisäänpääsy on ilmainen, tosin lahjoituksia otetaan vastaan ja museon sisällä kuvaaminen tai audioguiden ottaminen maksaa.

P5240197P5240193

Ja niin vielä se tarina, miten tänne Ruandaan päästiin, kun viime postaus loppui siihen, että oltiin jumissa Ugandan puolella odottelemassa viisumeiden myöntämistä. Käytiin vähän ulkona lauantai-iltana ja Emilia tutustui vähän vaikutusvaltaisempaan mieheen, joka tunsi jonkun rajalla, soitti muutaman puhelun ja meille myönnettiin Ruandan viisumit keskellä yötä lauantain ja sunnuntain välillä ja päästiin sunnuntaina matkaan tänne Kigaliin 30 dollarin kuukauden viisumeilla.

Huomenna sitten toivottavasti Tansaniaan, palaillaan 🙂

P5260207

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

2 Kommentit

  • Vastaa Emmi 9.10.2017 12:14

    Moi! Tallainen myohaiskysymys: miten siirryitte Kigalista Tansaniaan? Lensitteko suoraan Dariin vai busseilla pikkukaupunkien kautta?

    • Vastaa Laura 9.10.2017 20:17

      Me mentiin dalladalloilla, eli pikkubusseilla ensin Ruandan ja Tansanian rajalle ja ylitettiin raja Rusumo Fallsien rajanylityspaikalla. Siitä jatkettiin vielä vähän eteenpäin, oltiin yö ihan jossain random pikkupikkukylässä kun alkoi tulla pimeä ja ei haluttu jatkaa matkaa pimeässä kun tiet on mitä on ja kuskit kaahaili miten sattuu. Toinen yö oltiin Singidassa ja siitä jatkettiin sitten pohjoiseen Arushaan. En tosin tiedä, voinko lämmöllä tuota väliä suositella, jos on mahdollisuus lentää.

      Tavallisista booking.com-tyyppisistä sivustoista ei tuonne majapaikkoja juuri löydy ja mekin löydettiin meidän majapaikat lähinnä niin, että etsittiin luotettavan oloinen taksikuski ja pyydettiin häntä etsimään meille luotettava ja turvallinen yöpaikka pientä korvausta vastaan. Ja tuo etäisyys, loputtomia tunteja kuumissa täyteenahdetuissa minibusseissa huonoilla teillä… Mutta jos seikkailua haluaa ja nähdä paikallisia kyliä, joissa ei juuri valkoisia turisteja ikinä käy, niin sitten kannattaa harkita maateitse etenemistä!

      Ja vinkkivitonen, Ruandan rahasta on lähes mahdotonta päästä eroon maastapoistumisen jälkeen, eli kannattaa käyttää tai vaihtaa pois kaikki rahat ennen maasta lähtemistä, isot pankit ja rahanvaihtopaikat edes Darissa ei suostu ainakaan meidän kokemuksen mukaan vaihtaan niitä, koska kurssi on niin epävakaa…

    Jätä vastaus