Pallontallaajat.net
Valikko

Lappiin lähdössä ja johan jännittää!

Moikka!

Ekat kerrat tuppaa olemaan vähän jänniä ja nyt jännittää kyllä enemmän kuin moni muu eka kerta, huomenna meikä lähtee nimittäin Lapin ruskaa katsomaan. On meinaan eka kerta Lapissa pitkällä eräreissulla ja eka kerta Pohjois-Suomessa ruska-aikaan. Tai no, vähän huijasin, näinhän mä jo Lapin ruskaa toissaviikonloppuna vilaukselta ja ekaa kertaa ei Lapin vaellusreissuakaan jännitetä, mut sen ihan ekan kerran jännitys vaan ei johtanut pidempään vaellukseen, kun siinä vaiheessa kun rinkat oli jo melkein selässä, selvisi, että Haltille ei ollut aloittelijalla mitään asiaa runsaan lumen ja sulamisveden takia ja reissu vaihtui lennosta Pohjois-Norjan roadtripiksi. Joten laskettakoon tämä ekaksi Lapin ruskareissuksi.

P8190212Mutta eipä sitä kai syytä turhaan jännitykseen tai pelkoon nytkään pitäisi olla, sillä sen sijaa, että heittäisin itseni suoraan Kaldoaivin erämäähan viikoksi grammaviilatun rinkan kanssa (tästäkin kyllä haaveilen!), lähdenkin treenaamaan retkeilyn perustaitoja Akumajaan Suomen Ladun retkeilykurssille, joka on tarkoitettu nimenomaan mun kaltaisille cityihmisille, jotka ei oo pienestä pitäen samonneet metsiä rinkka selässä ja oppineet jo ennen puhumista puhkumaan tulta kaatosateessa ja lukemaan kompassia ennen aakkosia. Iso osa öistä ollaan tuvassa ja retkeilyn perustaitoja treenataan oppaan kanssa, joten uskon oppimisen olevan huomattavasti nopeampaa ja turvallisempaa kuin siellä erämaassa yksin kantapään kautta harjoitellen. Toki tiedän monen nauravan suoraan päin naamaa moisille kursseille, kyllähän suomalainen aina sisulla ja esi-isien taidoilla metsässä pärjää, mutta mää uskallan olla eri mieltä ja uskon, että tulevat reissut on paljon hauskempia, kun perustaidot on hallussa ja opittu muuten kuin kantapään kautta ja pelastuslennolla kotimatka suorittaen.

p9030652Nyt varmaan jotkakuta kiinnostaa, että miten meikä sitten on näin vieraantunut luonnosta ja kauhistelee, että mikä näitä nykynuoria vaivaa. Lyhyesti siis tarina niin, että pienenä vietettiin kyllä paljon aikaa Kainuun metsissä seikkaillen, mutta sitten tuli vanhempien ero ja murrosikä ja meikä ilmoitti kovaan ääneen, että metsät ei vois vähempää kiinnostaa ja kaupunki on se paikka, jossa meikä on onnellinen aina ja ikuisesti ja amen, semmoisella murrosikäisen vahvalla itsetuntemuksella ja äänenpainolla sanottuna. Monet vuodet menikin sitten kaupunkielämää viettäen ja Euroopan eri kaupunkeja matkustellen, mutta viime vuosien aikana luonnon kutsu on osunut munkin kohdalle ja oon vihdoin tajunnut, että luonnossa mieli vaan lepää, olkoonkin kliseistä. Viimeistään briteissä innostuin vaeltamisesta ihan kunnolla ja sen jälkeen oikeestaan jokaiseen reissuun on kuulunut jotain luontoaktiviteetteja ja nyt viime vuosina on tullut Suomen lähimetsiäkin koluttua uudella innolla ja tuntuu, ettei tästä innostuksesta tule kyllä loppua millään! Kummasti metsässä vaan saa ajatukset nollattua ja nytkin tuntuu niin helpottavalta ajatus siitä, että viikkoon ei tarvi ajatella mitään koulu- tai työkuvioita, vaan nauttia vaan ja oppia uusia juttuja ilman paineita.

P8180073

Nyt siis rinkka selkään ja Lappiin ja ensi viikon lopussa uusien taitojen kanssa takaisin uusia seikkailuja suunnittelemaan, nähdään reilu viikon päästä taas, toivottavasti hienojen tarinoiden ja kuvien kanssa!

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

2 Kommentit

  • Vastaa Heini 20.9.2016 19:24

    Laura, murkkuikäsi on tullut loppuun ja vanheneminen on alkanut 🙂 Nauti matkasta ja maisemista <3

    • Vastaa Laura 27.9.2016 14:03

      Apua! Nytkö oon sitten aikuinen? :0

    Jätä vastaus