Pallontallaajat.net
Valikko

Nokka kohti uusia seikkailuja!

Heippa!

Voihan, puolitoista kuukautta blogitaukoa takana ja johan sitä on meikän elämässä ehtinyt sattua ja tapahtua. Blogitauko ei ollut millään tapaa suunniteltu, mutta elämä otti ja vei mukanaan niin, että seikkailut eivät ehtineet millään blogiin asti, kun välillä tuntui haastavalta pitää edes kaverit ajantasalla siitä, missä nyt mennään. Lisäksi nyt tällä kertaa seikkailut ovat tapahtuneet ihan muualla kuin matkailun maailmassa ja kamera on pysynyt melkoisen visusti kaapissa, joten nekin ehkä syynä tähän hiljaiseen hetkeen. Nyt kuitenkin meikä on takaisin linjoilla ja kuvituskuvinakin on meikän reissuselfieitä, jotta saatte ikävänne karkoitettua! Vielä ennekuin päästään ruotimaan vuoden 2016 seikkailuja ja suunnittelemaan uusia vuodelle 2017, saatte vastauksen siihen kysymykseen, että no mitä nyt sitten onkaan tapahtunut viimeisimmän, marraskuussa ilmestyneen postauksen jälkeen, jos kerta menojalka ei oo vipattanut reissujen suuntaan?

pc300011-2Viimeisimmän postauksen aikoihin olin juuri lopettelemassa työharjoittelua äitiys- ja lastenneuvolassa ja mietin kuumeisesti, missä viettäisin seuraavat kolme viikkoa tehden opintojen viimeistä syventävää harjoittelua. Pidin kovasti neuvolamaailmasta, mutta jotain jäin puuttumaan, että olisin halunnut sinnekään syventävään harjoitteluun ja aiempien harjoittelujen perusteella esimerkiksi työterveyden olin jo raakannut pois listalta. Koulu- ja opiskeluterveys kiinnosti kyllä myös, mutta en kuitenkaan löytänyt sitä suurta intoa hakea sinnekkään syventävään harjoitteluun. Lisäksi edessä oli vielä ihan liian monta tenttiä, hurjan monta sivua opinnäytetyötä ja loputon suo kehittämistehtävän, yhteisödiagnoosien ja muiden pikkutehtävien kanssa. Tulevaisuus oli ihan auki (heh, no niin se on vieläkin, mutta ainakin hetkeksi suunta on nyt selvä). Olin ihan hukassa, rikki kiireisestä koulu- ja työsyksystä ja valmiina luovuttamaan koulun kanssa.

p5280604-3Niin siinä kuitenkin kävi, että otin itseäni niskasta kiinni, hoidin kaikki kouluhommat enemmän tai vähemmän kunnialla loppuun ja 20.12. juhlittiin mun valmistujaisia ja sain lisätä ansioluetteloon kaksi uutta titteliä, kun tästä edes valehoitajan voi korvata nimikkeillä laillistettu terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja (jos valvira vielä näin päättää..). Lisäksi monet asiat saivat ihan uuden suunnan, kun sain viime hetkellä kaikkia toiveitani vastaavan harkkapaikan ja vietin viimeiset kolme viikkoa opinnoistani syventävässä harjoittelussa Tampereen vastaanottokeskuksessa turvapaikanhakijoiden terveyspalveluissa. Nuo kolme viikkoa opettivat hurjasti terveydenhoitajan työn monipuolisuudesta, haasteista ja siitä, että yksi ihminen ei voi tehdä kaikkea. Nautin kuitenkin harjoittelusta ennennäkemättömän paljon, kiitos mahtavien työkavereiden, motivoivan työympäristön ja mielenkiintoisen työn. Toki täytynee kyllä myöntää, että oli tuo kyllä myös yksi opintojen raskaimmista harjoitteluista, mutta en vaihtaisi sitä kyllä ikinä muuhunkaan paikkaan.

p6270651-2Toki tuon kolmen viikon aikana myös työnhaku oli valmistumista silmällä pitäen kiivaimmillaan ja useamman tyhjän arvan jälkeen olin ihan varma, ettei mitään töitä muutaman päivän sijaisuuksia lukuunottamatta tulisi järjestymään. Tuon jo edellä mainitun mahtavan viimeisen harjoittelun ja vahvan järjestötaustan ja -kontaktien myötä kuitenkin avautui ihan uusia mahdollisuuksia, kun toisiksi viimeisellä harkkaviikolla kuulin, että työpaikka oli järjestynyt sellaisesta työpaikasta, josta en ollut edes uskaltanut haaveilla vielä pitkään aikaan. Sen sijaa, että olisin valmistumisen jälkeen lepäillyt ja seikkaillut hetken, kävikin sitten niin, että pääsisin aloittamaan uudet työt samantien, kun viimeinenkin koulutyö oli palautettu jo viikkoa ennen valmistumista. Pakkasinkin siis tavarani, soitin paniikkipuhelun isälle, joka järjesti minulle oman auton ja otin äkkilähdön Ruovedelle, alle viidentuhannen ihmisen pikkukuntaan Näsijärven toiselle laidalle ja aloittelen täällä nyt sitten ihan uusia seikkailuja.

pc200516Vaikka uuden työn oppiminen ja uusi paikkakunta on vienyt mukanaan, toivon, että arkipäivisin tapahtuva työ mahdollistaa myös ihan uusia seikkailuja ensi keväälle ja koska soppari on tänne määräaikainen, saa nähdä minne jalat maaliskuun loputtua ja kevään koitettua vie, suunnitelmia ainakin on jo kovasti! Pysytään siis jatkossakin täällä linjoilla, en minä seikkailemista ole lopettanut vaikka hetken olinkin hiljempaa!

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus