Pallontallaajat.net
Valikko

Norjalaispäiväkirjat: Kolme viikkoa norjalaista arkea takana

Heippa!

Reilu kolme viikkoa on nyt kulunut Norjaan muutosta, aikamoista, sehän on jo melkein kuukausi! Välillä tuntuu, että olen ollut täällä jo ikuisuuden ja toisaalta, samana päivänä saattaa tuntua, että vasta lähdin Suomesta. Arkeen täällä on mahtunut niin koulua, koulun oheistoimintaa, vaeltelua, Bergenissä haahuilua, asunnon laittamista, koulukavereihin tutustumista ja niin huonoja kuin ihan valtavan hienojakin päiviä! Nyt torstai-illan ratoksi teille hieman tajunnanvirtaa ja kuulumisia täältä Bergenistä, olkaa hyvät!

Sopeutuminen Norjaan?

Toistaiseksi elelen täällä vielä auvoisaa kuherruskuukautta Norjan kanssa. Muutamia tuhannen sateisia ja aivan liian pitkiä koulupäiviä lukuunottamatta elämä on hymyillyt ja energiaa riittänyt. Olen tutustunut opiskelukavereihin, muutamaan suomalaiseen vaihtariin ja yliopiston vaellusporukan väkeen, retkeillyt lähialueilla, tutustunut muutamaan paikalliseen pubiin ja yrittänyt nauttia jokaisesta pisarasta ostaessani yli kymmenen euroa maksavan siiderin pubissa. Onnellisen sattuman kautta törmäsin täällä jo pidempään asuneeseen suomalaiseen ja pyöräasia järjestyi paremmin kuin hyvin, ja nyt olen suhannut kaupungin rinteitä ylös ja alas kaikissa mahdollisissa säissä, onneksi hyvät kuorivaatteet tulivat mukaan ja kaupasta löytyi täysin vedenpitävä reppu koululaukuksi. Norjalainen vakiolausahdus siitä, että ei ole olemassa huonoa säätä, on vain huonoja varusteita, on osoittautunut kyllä todeksi.

Hintoja jaksan edelleen kauhistella kaupassa käydessäni ja en edelleenkään ymmärrä, miten joku pärjää koko pitkän työpäivän pelkällä voileipälounaalla. Onneksi koulun ruokalasta löytyy sentään mikro ja teetä saa vuosimaksulla lapata koulun termosmukiin niin paljon kun sielu sietää. Voilepälounaan sijaa olen kuitenkin jo itsekkin ostanut kaupasta tuubikinkkujuustolevitettä ja perjantain perinteinen taco friday meksikolaisteemalla istuu meikänkin ruokavalioon. Osaan jo viipaloida leivän kaupassa leivänviipalointikoneella ja tiedän, mikä maitopurkeista vastaa suomalaista rasvatonta maitoa. Norjan kieli ei vielä suju mitenkään päin, mutta kaupassa osaan sentään jo vastata kieltävästi kun kysytään haluanko kassin ja pyytää kuittia, jotta pysyy edes joku taju siinä, miten paljon ruokaan uppoaa rahaa. Norjankielen tunneilla käyn pari kertaa viikossa, joten haaveissa on, että vielä joku päivä norja sujuisi hieman sutjakkaammin ja ehkä avautuisi mahdollisuuksia vaikka tehdä töitäkin täällä.

Opiskelu Norjassa?

Koulussa on ollut hurjasti mielettömän mielenkiintoisia luentoja, vaikka epätoivo välillä valtaakin mielen, kun luokka on täynnä lääkäreitä, toista maisteriaan tekeviä ja muuten vaan tutkijatyöhön suuntautuneita lääketieteen ja terveysalan rautaisia ammattilaisia ja minä siellä seassa vastavalmistuneena terveydenhoitajana. Muutaman viikon aikana kehitys on kuitenkin ollut hurjaa ja tuntuu, että joka päivä opin jotain uutta. Olen oppinut esimerkiksi niin ripulin, aliravitsemuksen, HIV:n kuin malariankin hoitamisesta maailman köyhimmissä kulmissa ilman länsimaisia lääkkeitä ja laitteita, itkenyt iltaisin itseni uneen tilastotieteen kirja kainalossa ja haaveillut parantavani maailmaa luennolta saamieni oppien avulla vielä joku päivä ihan käytännössä. Eniten olen tuskaillut sitä, että graduaihe pitäisi tietää jo parin kuukauden päästä ja maailma on ihan liian täynnä kansainvälisen terveyden aiheita, joihin haluaisin perehtyä ja joista haluaisin oppia lisää, apua! Kuitenkin kaiken epätoivon seassa olen kokenut myös ihan valtavia onnistumisen elämyksiä tajutessani, että välillä myös hoitajan kokemuksesta ja näkemyksestä, sekä omista aiemmista reissuista ja vapaaehtoistöistä voi olla hyötyä opinnoissa.

Ainakin toistaiseksi uskon, että loppujen lopuksi olen kuitenkin nyt juuri siellä, missä minun kuuluukin olla tällä hetkellä. Vaikka opinnot ajoittain tuntuvat liian teoria- ja tutkimuspainotteisilta, luulen, että tällä tutkinnolla pääsen toivottavasti ihan uusien seikkailujen luokse ja kohti sellaista uraa, joka tekisi juuri minut onnelliseksi. Ja jotta Bergenin sateinen syksy ei masentaisi liikaa, sain juuri sähköpostiin lentoliput Kreikkaan lokakuulle, joten toivottavasti edes siellä pääsen nauttimaan pienestä auringonpaisteesta! Ei siis mene sen hullummin täällä ja opiskelijakämpän yhteiskeittiön uunissa on kakkukin paistumassa huomista varten, joten kyllä nyt kelpaa!

Mitä teille kuuluu? Ja hei, kertokaa alla kommenteissa, haluaisitteko kuulla lisää opinnoista täällä?


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

 

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

2 Kommentit

  • Vastaa Tiia(ntai) 3.9.2017 17:33

    Siis nuo leivänviipalointikoneet! Luulin ensimmäisessä marketissa, että kyseessä oli joku yksittäinen hifistelyjuttu, mutta niitä koneitahan olikin tosiaan kaikkialla. Hieno ajatus, vaikka itse en kyllä uskaltanut käyttää 😀

    Tsemppiä sinne, hyvältä kuulostaa! Luin juuri artikkelin, jossa kerrottiin Norjan olevan maailman onnellisin maa. Ei varmaan turhaan. 🙂

    • Vastaa Laura 5.9.2017 14:16

      Jep, toi leivänviipalointikone on kyllä ihan uskomaton kapistus, eikö sitä leipää vois vaan viipaloida valmiiks 😀 Ja ymmärrän kyllä monelta kantilta, miksi tämä saattaisi olla onnellisin maa, vaikka omat ongelmansa täälläkin tietysti. On täällä kuitenkin lähtökohtaisesti vallan hyvä elellä!

    Jätä vastaus