Pallontallaajat.net
Valikko

Norjalaispäiväkirjat: Minä olen väsynyt

Päiväkirjamaisia kuulumisia ja ajatusten virtaa pitkästä aikaa, kun reissujakaan ei ole kertynyt teille jaettavaksi. Muutama viikko sitten kävin pyörähtämässä viikonlopun Finsessä, upeassa vuoristokohteessa, jonne pääsee vain jalkaisin, pyörällä tai junalla, mutta todella huonon sään takia ulkoilu jäi vähälle. Aion kuitenkin varmasti palata tuonne ja sitten ehkä pääsen jakamaan teillekin enemmän vinkkejä alueesta. Joka tapauksessa nyt jo voin kertoa, että kyseessä oli loistava kohde niin hardcore-vaeltajalle kuin koko perheen ulkoiluviikonlopullekin. Paikalta löytyi mm. loistavalla ruualla, perusmukavilla huoneilla ja kaikilla palveluilla varusteltu DNT:n täyden palvelun mökki. Mökiltä on helppo tehdä päiväretkiä ympäristöön, jos pidempi reissu ei houkuttele ja nähtävää riittää niin jäätiköistä vuorenhuippuihin ja järvistä vesiputouksiin ja pidempiäkin reissuja alueelle on helppo suunnitella. Jutun kuvina siis muutama tuolta napsittu kuva, jotka kyllä harmaudessaan kuvastavat erinomaisesti tämän hetken fiiliksiä.

Edeltävät kolme viikkoa koulussa ovat olleet äärettömän raskaita. Superkiinnostavan ja inspiroivan ensimmäisen kurssin jälkeen sukellettiin epidemiologian pariin, joka ei todellakaan ehkä iskenyt ja uponnut päähän samalla tavalla, kuin ensimmäinen kurssi. Sen lisäksi, että aihe ei ollut kovin kiinnostava, moni luennoitsija huomasi sen, että luokassa oli vallan päteviä opiskelijoita, joilla riitti runsaasti osaamista ja tietoa aiheesta jo etukäteen. Valtavista tasoeroista ja ehkä ajoittain myös professorien puutteellisista opetustaidoista johtuen me aloittelijat ja ummikot jäätiin auttamatta alakynteen ja tunnit etenivät hurjaa tahtia ja perusasioiden selittäminen jäi ihan liian vähälle. Lisäksi kurssi sisälsi runsaasti laskemista, joka ei koskaan ole varsinaisesti myöskään ollut vahvin osaamisalani, joten edeltävät kolme viikkoa ovat kyllä vetäneet kaikki mehut pihalle ja minut niin kauas mukavuusalueestani kun vaan voi. Eilen kuitenkin sain huokaista ainakin hetkeksi, kun poistuin tenttisalista tuskallisen kolmen tunnin laskemisen ja kaiken mahdollisen päähän jääneen tiedon tenttiin puristamisen jälkeen. Elän sitkeästi toivossa, että tentti meni läpi, koska tuntui, että osasin ainakin peruslaskuista osan ja muutama laajempikin kysymys tuntui menevän kohtuullisesti. Toivotaan siis, ettei tarvi kohdata tätä ainetta enää uusinnassa.

Muutenkin koulussa on riittänyt hommaa, kun on pitänyt viime aikoina tehdä melkoisen isoja päätöksiä, kun ensi kevään kurssit ja graduaihetoiveet piti lähettää professoreille tällä viikolla. On meinaan niin monta unetonta iltaa ja paniikkihetkeä vietetty noiden kanssa, että ei mitään rajaa, mutta sainpa jotain kursseja valittua. Niiden puitteissa näyttäisi nyt siltä, että kolmen viikon suomiloma toteutuu jouluna ja keväällä olisi lähes kaksi kuukautta tyhjää kalenterissa, kun mun valitsemat kurssit ajoittuu lähinnä tammi-helmikuulle ja toukokuulle. Saa nähdä, olisiko tuossa mahdollista toteuttaa joku reissu, vai pakottaako lompakko tulemaan Suomeen töiden pariin. Kevään kurssien teemoina tulee olemaan ainakin ravitsemusasioita kehitysmaanäkökulmasta, pakolaisten terveydenedistämistä, tasa-arvon ja reilun päätöksenteon perusteita, terveyspalvelujen suunnittelua kriisitilanteissa ja kulttuurien vaikutusta terveyteen.

Gradulistan toimitin professorille viime yönä noin puolta tuntia ennen deadlinea ja toivelistalle päätyi aiheita pakolaisten mielenterveydestä länsimaalaisten expatti-työntekijöiden hyvinvointiin ja työnohjaukseen liittyen, sekä yksi kehitysmaissa asuvien nuorten äitien koulutukseen ja teiniraskauksien ehkäisyyn liittyvä projekti. Kaikkiin noihin liittyy noin muutaman kuukauden pituinen aineistonkeruujakso, joka toteutuu ensi syksynä jossain matalan tulotason maassa riippuen projektista. Jos onni on myöten ja saan jonkun noista toivomistani projekteista todennäköisesti minä suuntaan joko Sambiaan, Zimbabween, Tansaniaan tai Nepaliin. Tuosta olen kyllä ihan valtavan innoissani!

Lisäksi syksy on iskenyt tännekin. Olen muutenkin huono aamuihminen, joten pimeät ja sateiset aamut eivät ole yhtään helpottaneet sängystä nousemista. Bergen on lunastanut paikkansa Euroopan sateisimpana kaupunkina syystä ja vaikka aurinkoisiakin hetkiä on aina silloin tällöin, on päivittäin myös ollut niitä hetkiä, kun taivaalta tuntuu tulevan alas kaikki maailman vesi. Sitkeästi olen kuitenkin edelleen pyöräillyt yliopistolle ja takaisin, vaikka kertaalleen jouduin jo taluttamaan pyörää osan matkasta, kun olin varma, että hurja tuuli ja vesisade kaataa meikän kumoon, jos koitan edetä pyörän selässä. Huomiselle on kuitenkin ainakin luvattu aurinkoa, joten pitääpä yrittää lähteä etsimään hieman valoa elämään ja onhan se hieno huomata, kuinka vastapäisen kukkulan rinteiden purojen vesi virtaa jo niin kovaa, että ne näyttää ainakin tänne vastakkaiselle rinteelle jo ihan koskilta tai vesiputouksilta, vaikkeivat sitä toki norjalaisella mittapuulla varmaan vielä olekkaan!

Tiliotteen katsominen tuottaa myös edelleen jatkuvasti harmaita hiuksia. Eläminen ei tosiaankaan ole halvimmasta päästä täällä, varsinkaan jos haluaa edes joskus ja jouluna käydä ystävien kanssa yksillä ja satunnaisesti ostaa kaupasta vaikkapa levyn suklaata ja vähän reissata. Juuri eilen pyörittelin kaupassa päätä, kun perjantain herkkutarjouksena lähikaupassa oli Fazerin Dumle-karkkipusseja – ja vain vaivaiseen reilun viiden euron hintaan… Mikä tarjousten tarjous! Hieman helpotusta tilanteeseen on kuitenkin tuonut se, että sain järkättyä itselleni satunnaisia lapsenvahdintöitä täältä Bergenistä ja tuntipalkkakin vastaa norjalaista hintatasoa – tienaan meinaan tuntipalkan suhteen täällä tuollaisesta opiskelijan hanttihommasta enemmän kuin terveydenhoitajana Suomessa, aikamoista. Reissukuumekin kasvaa valtavaa tahtia ja rinkka huuta pidemmän reppureissun perään. Onneksi tähän on luvassa edes vähän helpotusta, kun ensi viikolla tähän aikaan olen jo Kreikassa. Kyseessä on kuitenkin vain viikon reissu, joten pelkään, että se enemmänkin pahentaa tätä kroonista reissukuumetta kun mitenkään lievittäisi sitä.

Että sellaisia kuulumisia tänne tällä kertaa, tässä nyt oli päällimmäiset fiilikset viime viikoilta. Väsymystä ja uupumusta on ollut ilmassa, mutta eiköhän se tästä, kun saan vähän aurinkoenergiaa kerättyä Kreikasta! Onko teillä viime hetken vinkkejä Ateenan tai protipsejä Meteoran lähistön parhaista kahviloista, ruokapaikoista ja must-see jutuista? Miten teidän syksy on sujunut? Onko kukaan muu tuskaillut lisääntyvän pimeyden ja syyskelejen kanssa?


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja blogin omalla fb-sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

3 Kommentit

  • Vastaa Menninkäinen 8.10.2017 13:22

    Minäkin olen kaikkea muuta kuin aamuihminen ja alkaa tuskallisesti näyttää siltä, että kohta se on taas pilkkopimeää, kun herää työaamuna. Onneksi kellojenkääntö hetkeksi helpottaa tilannetta.

    Mä muistan meidän Norjan roadtripiltä noi hinnat. Ihan samaa mietittiin yhdessä kaupassa, että jos sitä vaikka illaksi karkkipussi, kunnes laskettiin hinnan olevan lähempänä kuutta euroa… Jäi karkkipussi kauppaan.

    • Vastaa Laura 9.10.2017 20:18

      Jep, pimeät aamut on kyllä jokavuotinen tuska, huoh 🙁 Ja joo, kyllä mullakin useimmiten jää herkut hyllyyn näin opiskelijabudjetilla elellessä, mutta joskus on vaan pakko vähän herkutella!

  • Vastaa Norjalaispäiväkirjat: Mitä kuuluu Norjaan, miten sain melkein FBI:n perääni ja mitä ihmettä tapahtuu keväällä? - Kaiken maailman matkoja 5.11.2017 11:23

    […] hymyilee täällä Norjassa, vaikka kiirettä pitääkin. Viimeksi kun kirjoittelin kuulumisia täällä, oli tunnelmat melkoisen uupuneita ja vähän taisi semmosta pientä kulttuurishokin poikastakin […]

  • Jätä vastaus