Pallontallaajat.net
Valikko

Norjalaispäiväkirjat: Mitä kuuluu Norjaan, miten sain melkein FBI:n perääni ja mitä ihmettä tapahtuu keväällä?

Heipä hei!

Elämä hymyilee täällä Norjassa, vaikka kiirettä pitääkin. Viimeksi kun kirjoittelin kuulumisia täällä, oli tunnelmat melkoisen uupuneita ja vähän taisi semmosta pientä kulttuurishokin poikastakin olla ilmassa. Nyt onneksi tunnelmat on jo paljon paremmat. Koulun kanssa on asiat lutviutunut, aurinko on pilkahtanut vähintään kerran viikossa täälläkin, Kreikan viikko toi uutta energiaa peliin ja tänään iltapäivällä ihana ex-kämppikseni ja parhaista parhain reissu- ja seikkailutoverini Salla saapuu tänne reiluksi viikoksi kylään. Ja hei, heti alkuun huomautuksena että tällä kertaa kuvakrediitit kaikista paitsi tokasta ja vikasta kuvasta kuuluu yliopiston vaellusporukan konkarille Larsille, kuulette kohta lisää meidän mahtavasta viikonlopusta vuorilla.

Tosiaan kuten sanottu, koulun suhteen sujuu ihan loistavasti verrattuna edellisen postauksen fiiliksiin. Molemmat ensimmäiset tentit meni hyvillä arvosanoilla läpi ja moni asia on kovasti jo selkiytynyt. Sain keväälle kaikki haluamani kurssit ja graduohjaajakseni juuri sen ihmisen, ketä toivoinkin. Aihe on vielä leväällään, mutta todennäköisesti suuntana on ensi syksynä Zimbabwe ja siellä aiheena perheiden hyvinvointi pakolaisleirillä, mutta tämä nyt saattaa elää vielä ihan mihin vaan suuntaan. Ensi viikolla mulla ei oo norjanluentojen lisäksi ollenkaan luentoja, vaan koko viikko on varattu kotitentin tekemiseen. Heh, nytkin mun pitäis kyllä olla kirjoittelemassa tuota loppuesseetä…

Mahtava viikonloppu Hallingskeidissä

Kouluhommien lomassa vietin viime viikonloppuna myös yhden parhaista viikonlopuista tähän mennessä täällä Norjassa. Olin yliopiston vaellusporukan eli BSI Friluftin kanssa tällä kertaa Hallingskeid-nimisessä paikassa, joka sijaitsee samalla ylängöllä kun Finse, jossa kävin reilu kuukausi sitten. Finsestä kirjoittelin tuossa edellisessä kuulumispostauksessa. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ollut vaellusreissu, vaan yhdistyksen vapaaehtoisten vaellusoppaiden koulutusviikonloppu, jossa olin mukana sekä osallistujana, että kouluttajana. Koko lauantain opetin porukalle ensiavun perusteita ja ensiapua maasto-olosuhteissa. Oli kyllä ihan mahtavaa päästä pitkästä aikaa kouluttamaan muita, vaikka kovasti tuosta stressasinkin etukäteen. Käytiin ensin läpi perusjuttuja ja -harjoituksia sisällä mökissä, mutta viikonlopun vauhdikkainta ja hauskinta antia olivat ehdottomasti ulkona toteutetut käytännön harjoitukset.

Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja seikkailtiin läheisillä vuorilla, joilla olikin jo yllättävän paljon lunta. Suksia ei kuitenkaan ollut matkassa, mutta suomalaisen, norjalaisen, tanskalaisen, marokkolaisen ja saksalaisen sisun voimalla kahlattiin välillä hyvinkin vyötärölle ulottuvan lumihangen halki läheiselle huipulle ihailemaan maisemia. Lumikylvyn lisäksi kielikylpykin oli viikonlopun aikana taattu, koska olin porukasta ainoa, joka ei vielä puhu kovinkaan sujuvaa norjaa. Väki tuntui sen aina välillä tehokkaasti unohtavan ja varsinkin parin viinilasillisen jälkeen puhuttiin enemmän ja vähemmän sujuvasti sekaisin norjaa ja englantia. Oli mahtavaa tutustua paikallisiin ja kovasti suunniteltiin jo seuraavia vaellusreissuja ja mun mahdollisuuksia lähteä myös apuoppaaksi paikallisten kanssa.

Viikonloppuna satuin myös avaamaan suuni oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja pääsen tänään raksimaan yhden kohdan pois bucket listiltäni, kun pääsen vihdoin perehtymään kiipeilyn ihmeelliseen maailmaan. Olen jo monta kertaa haaveillut kiipeilyn perusteiden opettelusta, mutta aina se on syystä tai toisesta jäänyt. Viikonloppuna matkassa oli mukana muutamakin kokeneempi kiipeilijä ja superinspiroivia tarinoita kuunnellessani satuin mainitsemaan, että voisin itsekkin olla kiinnostunut kokeilemaan lajia. Yksi tytöistä totesikin samantien olevansa myös pätevä kouluttaja alalla ja sovittiin, että kiitoksena ensiapukoulutuksesta pääsisin heidän kanssa perehtymään lajiin, joten lähdenkin tästä aivan juuri kohti paikallista kiipeilyhallia, jännää!

Ja niin, tuona viikonloppuna ymmärsin myös, että kyllä mulla onkin mahtava perhe ja mahtavia ystäviä Suomessa, kun autuaasti olin unohtanut kaikessa kiireessä ja tohinassa ilmoittaa kenellekkään, että lähden viikonlopuksi puhelinkenttien ulottumattomiin ja jo lauantaina oli whatsapp täynnä huolestuneita viestejä. Onneksi kuitenkin väki tajusi, että kidnappauksen ja kuoleman sijaa vaellusreissu on todennäköisin syy mun katoamiselle radioaalloilta, joten poliisien, pelastushelikoptereiden, yksityisagenttien, FBI:n ja CSI:n kutsuminen lykättiin sunnuntai-iltaan. Oli siinäkin sitten tekemistä, kun ensin luin junassa puhelinkentän ääreen päästessäni kaikki keskustelut läpi ja aloin laitella viestejä, että hengissä ja täysissä voimissa ollaan. Tästä oppineena muistan jatkossa ainakin kertoa kaikki suunnitelmani etukäteen.

Miltä näyttää tulevaisuus?

Joululomalennotkin on Suomeen buukattu ja viihdyn Suomessa kolme viikkoa joulun ja vuodenvaihteen tienoilla, joten laittakaa viestiä, jos joku haluaa törmäillä. Lisäksi piipahdan pikapikareissun Suomessa Punaisen Ristin jutuissa kahden viikon päästä ja äiti ja täti on tulossa kylään joulukuun alussa, joten ohjelmaa riittää. Ainoana haasteena tässä on nyt vaan se, että vuokrayhtiö päätti laittaa mun asunnon viikon varoitusajalla kuukaudeksi remonttiin, mutta onneksi korvaava asunto löytyi remontin ajaksi yläkerrasta. Ärsyttää vaan kaikki kamat muuttaa sinne ja takaisin tässä muun kiireen lomassa, mutta toivotaan että sitten tää kämppä ois edes vähän ehomman näköinen.

Kevään kuvioita oon tässä myös paljon pohtinut, joten jos jollain on loistavia ideoita tai ajatuksia, niitä saa kertoa, hyvät neuvot on aina enemmän kun tervetulleita. Mulla on siis keväällä kahden kuukaden tauko läsnäolopakollisesta opetuksesta maalis-huhtikuussa, mut toukokuussa pitää taas olla täällä kolme viikkoa yhdellä kurssilla. Sitten alkaakin kesäloma, joka kestänee elokuulle ja siitä lähden varmaan suoraan tekemään gradua, joten alkusyksystä ei tarvi välttämättä tarvi tulla. Ongelmana onkin nyt se, että mitä himskattia teen nuo kaksi kuukautta ja kesän.

Unelmanani on aina ollut viettää kesä patikoiden ja vaeltaen täällä Norjassa, mutta toisaalta mun kielitaidolla ei oo mitään toivoa saada oman alan töitä täältä. Toki esim. ravintola-alan duuneillakin tienaa täällä ihan yhtä hyvin kun hoitajana Suomessa, mutta silti olisi kiva tehdä oikeita, mieleisiä oman alan töitä, joita Suomessa olisi tarjolla. Ja tietysti se oman alan työkokemuskaan ei olisi pahitteeksi, varsinkin jos mielin valmistumisen jälkeen ulkomaille töihin, järjestöt meinaan vaatii aikamoisia työkokemusmääriä ennenkun kannattaa edes hakemusta lähettää. Toisaalta ongelma on myös se, että Bergenin asuntotilanne on uskomattoman huono. Tämän syksyn tapainen asuntotakuu on once in a lifetime-juttu, eli jos luovun asunnostani, olen palatessa pulassa, varsinkin jos joudun etsimään asuntoa sieltä Zimbabwesta käsin. Eli apuvaa, ei mitään hajua mikä olisi fiksuin ratkaisu ensi keväälle. Onneksi ihan vielä päätöstä ei tarvi tehdä, mutta joulukuussa on pakko lyödä jotain lukkoon…

Mutta sellaista tällä kertaa tänne Bergenin kukkuloiden kupeeseen, mitä teille kuuluu? Haluatteko lukea lisää tällaisia höpinä- ja kuulumispostauksia vai kaipaatteko enemmän faktaa? Ja tuli mieleen, että onko siellä ruudun takana joku, joka harkitsee opintoja täällä Norjassa, haluaisitteko kuulla siitä lisää?


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja blogin omalla fb-sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

 

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

3 Kommentit

  • Vastaa Sunna 6.11.2017 14:49

    Tervetuloa kiipeilyn maailmaan! Miekin vasta aloittelen tänä syksynä, ja alun epäröinnin jälkeen alkaa tuntua, että ehkä sovin sittenkin lajille. Ainoa, mitä aristan, on toisiin aloittelijoihin luottaminen varmistamisessa. Tuntuu, että varmistajat keskittyvät liikaa toisilleen jutteluun eivätkä pysy hereillä ja tiirailee kiipeilijäänsä. Tässäkin on kulttuurieroja, hollantilaiset ja suomalaiset keskittyvät täysillä kiipeilijään ja ranskalaiset vitsailevat rennosti 😀 Ihania vuorikuvia sulla myös, voi kun pääsis…

    • Vastaa Laura 13.11.2017 12:40

      Mä ihan innostuin tästä jutusta nyt, ilmottauduin joululomalla kurssille Suomessa ja sovin jo paikallisten kanssa että voin sitten heti suorittaa ne varmistuskortit täällä Norjassakin niin pääsen täälläkin kiipeen! Ihan mahtavalta touhulta vaikuttaa, kiinnostavaa kuulla noista kulttuurieroista ja hui, vähän muakin toi toisen aloittelijan kanssa touhuaminen pelottaa 😀

  • Vastaa Elonmerkkejä ja viime vuoden parhaita hetkiä - Kaiken maailman matkoja 16.1.2018 12:42

    […] Vuosi 2017 saatiin jo aikaa sitten pakettiin ja kaiken maailman suomilomailujen, pienten flunssailujen, koulukiireiden ja  ihan vaan ylitsepääsemättömän väsymyksen vuoksi blogikin on ollut jo kuukauden ihan hiljaa, pahoitteluni! Viime vuoteen mahtui muun muassa kaksi kokonaan uutta maata (Puola ja Kreikka), muutto Norjaan ja monenmoisia luontoseikkailuja Suomen ja Norjan luonnossa, sekä tietysti ekaa kertaa ihan täysipäivästä työntekoa valmistuneena terveydenhoitajana ennen opiskelujen ääreen palaamista. Ylhäällä olevaan kuvakollaasiin mahtuukin viime vuoden loistavimpia hetkiä, joista kaikki on otettu ulkoilmassa. Ulkoilu saikin ihan uuden merkityksen viime vuonna ja viihdyin aiempaakin enemmän ulkona telttaillen, vaeltaen, retkeillen ja seikkaillen. Järjestyksessä ylhäältä vasemmalta alkaen kuvista löytyy siis niin Kiilopään huipulta napattu hetki kuksan kanssa, ilta-auringon sävyjä Trolltungalta, lähiretken fiiliksiä Bergenistä, telttailua Kiellandbu:ssa, jälleen kuva Kiilopäältä, toinen kuva Trolltungan retkeltä, poseerausta lähikukkulan huipulla, maisemia Ulrikkenilta täältä Bergenistä ja viimeisenä fiiliksiä yhdestä vuoden parhaista viikonlopuista täällä Norjassa. […]

  • Jätä vastaus