Pallontallaajat.net
Valikko

Unelmien matkakohde: ensifiiliksiä Nepalista

Moikka!

Viimeiset koulukurssit, muutto tavaroiden kanssa Norjasta takaisin Suomeen, gradusuunnitelman puurtaminen, muutama koulutus ja kiireinen aikataulu viikon Suomilomalla söin kaiken energian ja minuutit vuorokaudesta, mutta täällä sitä edelleen ollaan ja seikkaillaan! Saavuttiin nimittäin reilu viikko sitten Nepaliin ystäväni Sallan kanssa (tuttu jo mm. Kolumbian, Brittien etelä-rannikon, Repoveden ja Norjan seikkailuista ainakin!). Täällä olisi tarkoitus on viettää yhteensä seitsemän viikkoa ja tutustua sekä kulttuuriin, että tietysti niihin vuoriin. Täytyy kyllä heti sano, että tämä jos mikä, on kaikin puolin aivan unelmamatka, Nepal ja Himalaja ovat meinaan keikkuneet jo vuosia aivan bucket listin kärkipäässä, jos ei aivan kärjessä, mutta sopivaa tilaisuutta matkustaa tänne ei ole aiemmin tullut. Nyt sopiva rako kuitenkin löytyi ja täällä ollaan ja en voisi olla enempää innoissani ja ihastunut!

Ensimmäiset päivät kului aikaerosta toipuessa ja Kathmandun katuja ihmetellessä. Vaikka härdelliä, pakokaasuja ja järjettömiä ihmismassoja riittikin, tuntui meno lähinnä kotoisalta Afrikan reissun kaupunkikohteita muistellen. Hostelli oli kunnon homeloukku ja en tiedä johtuuko siitä, vai jostain ihan muusta, että olen aivan järkyttävässä flunssassa tällä hetkellä, huoh. No, toivotaan, että tämä tästä äkkiä paranee. Kathmandussa päätarkoitus oli kilpailuttaa ja tutkia erilaisia vaellusmatkojen järjestäjiä ja löytää sopiva ratkaisu meidän haikkia varten ja tuohan onnistui, koitan vielä myöhemmin kirjoittaa vinkkipostauksen siitä, miten homma meillä sujui ja mitä pitää huomioida jos järjestää vaellusjutut vasta Nepalista käsin. Lisäksi kierreltiin Thamelin turistialuetta, kiivettiin apinatemppelinäkin tunnetulle Swayambhunath:n temppelille ja syötiin maukasta kasvisruokaa lukuisissa eri pikkuravintoloissa.

Kun vaellussuunnitelmat oli lyöty lukkoon ja päivämäärät kalenterissa, suunnattiin vielä viikoksi Pokharan kaupunkiin Himalajan ja Annapurna-vuorijonon kupeeseen ja täällä ollaan siis juurikin nyt. Raitis ilma teki hyvää Kathmandun saasteiden jälkeen, vaikka ei tätäkään voi hyvällä tahdolla pieneksi kaupungiksi kutsua. Pääasiassa saavuttiin tänne sen perusteella, että no, tämä on matkailijoiden yksi suosikkituristikohteista Nepalissa ja täältä pitäisi olla aivan hulppeat näkymät Annapurnan vuorille. Me ei tosin olla vuoria nähty kun pikkuvilaukselta, vaikka jo useampana aamuna ollaan herätty ennen auringonnousua ja suunnattu lähikukkuloille odottelemaan sitä eeppistä auringonnousua ja joka askeleella ollaan aina vilkuiltu olan yli sinne, missä vuorien pitäisi olla, mutta jossa on sitkeästi hengaillut vain valtava pilvimassa… Noh, vielä kaksi päivää olisi aikaa bongata edes vähän vuoria täällä! World Peace Pagogalle eli paikalliselle temppelille kiivettiin täälläkin ja lisäksi käytiin kiertämässä paikallinen vuorimuseo, joka oli kyllä ihan kiinnostava, vaikkakin hieman tarjonnaltaan, grafiikoiltaan ja sisustukseltaan jonnekin 90-luvun lopulle jämähtänyt.

Perjantaina tosiaan seikkaillaan takaisin Kathmanduhun ja hoidetaan viimeiset asiat ennen maanantaina koittavaa vaellusreissua. Sen sijaa, että oltaisiin oltu fiksuja ja aloitettu jollain pienellä ja mukavalla haikilla, buukattiin samantien 28 vuorokauden retki vuorille, hupsistakeikkaa mihin päämme työnnettiin. Meillä molemmilla oli kuitenkin valtava halu nähdä itse mt. Everest eikä minkäänmoista halua lentää yhtenä maailman vaarallisimmista lennoista eli väliä Kathmandusta Luklaan, joten alkuun ja loppuun piti lisätä vajaa viikko kävelyä, että päästään edes perusreitille lähimmältä autolla saavutettavalta kylältä. Toki myös toivotaan, että tuo auttaa kovasti korkeuteen tottumisessa ja päästään näkemään myös elämää suurimpien ja tunnetuimpien reittien ulkopuolella. Lisäksi reittivalintaan vaikutti se, että haluttiin väistää Everest Base Camp-trekin kuuluisat ruuhkat, joten haluttiin valita joku muu reitti, mutta niin, että nähdään tuo vuori kuitenkin. Erkaannutaan siis tuolta EBC-trekiltä hieman Namache Bazaarin jälkeen ja lähdetään kohti Gokyo:ta ja Gokyo Ri:n huippua, jolta pitäisi sitten saada loistavat näkymät tuonne maailman korkeimmalle kukkulalle. Paluumatkalle meillä on sitten parikin vaihtoehtoa, riippuen säästä, korkeuteen sopeutumisesta, jaksamisesta, siitä, onko ylimääräiset lepopäivät jo käytetty tässä vaiheessa ja muista oikuista, mitä matkalla voi tulla. Anyways taitaa olla melkoisen eeppinen reissu tulossa, toivotaan, että menee vaan kaikki putkeen!

Vaelluksen jälkeen onkin enää viikko jäljellä ja sitten suunnataan takaisin Suomeen, jossa vietän vaivaiset kaksi yötä ennen Sambiaan lähtöä, kyllä tuossa toivottavasti edes pyykit ehtii pestä… Nyt lähdetään metsästämään lounasta, mutta toivottavasti näistä pikkukuulumispostauksistakin on iloa! Ja hei, käykääpä klikkaamassa myös instasta mut seurantaan nimimerkin @laurammus takaa, sinne koitan sekä storien että kuvien puolelle päivitellä kuulumisia vähän tiheämmin kuin tänne!

Edellinen viesti

Saatat myös pitää näistä

3 Kommentit

  • Vastaa Sunna 14.3.2018 12:19

    Kuulostaa aivan mahtavalta, ja hienoa, että saitte reissun järjestymään! Odotan kyllä innolla raporttia vaellukselta, antaa varmasti hulluna inspistä itsellekin. Siispä peukut pystyyn täältä Hollannista ja toivotan teille onnekasta matkaa! 🙂

  • Vastaa Menninkäinen 14.3.2018 22:24

    Huisin hienon kuuloista ja näköistä! Jatkoraportteja odotellen…

  • Vastaa Mikko 15.3.2018 11:00

    Upealta kuulostaa ja näyttää, voi vain eläytyä sekä kuvitella. Päivityksiänne seuraillen täällä hohtavien hankien, tunturien ja vuonojen maassa.
    Hyviä viikkoja teille siellä ja säätä, nauttimista. Pysykää terveenä niissä olosuhteissa.

  • Jätä vastaus