Pallontallaajat.net
Valikko
Kaikki viesti käyttäjältä

Laura

Norjalaispäiväkirjat: Ensimmäisen puolivuosikkaan viimeiset Norja-kuulumiset

Moikka!

Viidettä norjalaispäiväkirjojen osaa viedään. Takana nyt siis jo lähestulkoon viisi huikeaa kuukautta Norjassa ja viikon päästä tähän aikaan meikä on jo viettämässä joulua tutussa ja turvallisessa ympäristössä Tampereella. Elokuussa kirjoittelin ekan norjalaispäiväkirjapostauksen matkasta tänne, syyskuussa fiilistelin ekaa kolmea viikkoa Norjassa, lokakuussa tuskailin pienen väsymyksen ja kulttuurishokin kanssa ja viimekuun alussa jaoin jo vähän parempia fiiliksiä ja hauskoja sattumuksia teille luettavaksi. Nyt onkin sitten tosiaan luvassa jo joulukuisia kuulumisia vielä ennen suomilomaa! Kuvituksena saatte nauttia muutamasta lumisesta kaupunkikuvasta täältä Bergenistä, vaikka lunta täällä ei muutamaa päivää lukuunottamatta näkynyt, enemmänkin on eletty vaan jatkuvaa sadekautta…

Elämä on täällä jatkunut ihan hyvää rataa läpi marras- ja joulukuun. Ensimmäiset vieraatkin kävi täällä, kun Salla vietti pari viikkoa Bergenissä lomaillen marraskuussa ja äiti ja täti kävi piristämässä joulukuun alkua pitkän viikonlopun verran. Koska vieraat ja laatuaika lähesten kanssa ulkomailla asuessa on melkoisen harvinaista herkkua, on somekin pysynyt hiljaisena, kun olen keskittynyt vieraisiin täysillä ja koittanut hoitaa kaikki kouluhommat vieraiden välissä. Oon kyllä niin monta kertaa täällä miettinyt, että jummi kun osaisi Suomessakin asuessa aina arvostaa yhtä paljon läheisten kanssa vietettyä aikaa kun täällä. Ette usko, kuinka iloiseksi tulen aina, kun joku tulee kylään, laittaa viestiä ja kyselee kuulumia tai soittelee ihan vaan rupatellakseen. Vaikka kamuja on toki täälläkin, on se aina ihan eri asia jutella asioista omalla kielellä sellaisten ystävien ja läheisten kanssa, jotka on tuntenut vuosia ja jotka jo puolesta ilmeestä tai sanasta tietää, mistä on kyse ja mitä meinaan.

Somehiljaisuuden taustalla on pitkälti ollut myös edellä mainittu täällä Bergenissä talven sijasta vallitseva sadekausi, johon kuuluu mm. tauotonta räntä- tai vesisadetta, ukkoskuuroja, hulluja tuulenpuuskia ja halua minimoida kaikki ulkona vietettävä aika. Näin ollen kamerakin on pysynyt pitkälti kaapissa ja uusia seikkailuja ei ole juuri ehtinyt kertyä, mutta ainakin on tullut kiiteltyä hyviä kuorivaatteita, kun tuossa tuulessa ja mytäkässä sateenvarjo tuntuu olevan aivan turha värkki. Sen verran kuitenkin nähtiin lunta, että päästiin luokkalaisten kanssa harjoittelemaan hiihtämistä ja laskemaan mäkeä yhden norjalaisen luokkakamun perheen talon takapihalla pari viikonloppua sitten. Voin kertoa, että oli ehkä hulvattominta ikinä seurata meidän luokalaisia, jotka ylipäätään näkivät ensimmäistä kertaa lunta tänä syksynä, saati että olisivat koskaan aikaisemmin edes nähneet suksia tai rattikelkkaa. Täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa elämässäni minäkin tunsin oloni vallan ammattilaishiihtäjäksi! Ja tietty sunnuntaina saatiin taas sulaneen lumen tilalle vähän uutta lunta ja kävin nämäkin kuvat napsimassa!

Edellä mainittujen hommien lisäksi – yllätysyllätys – koulu on pitänyt kiireisenä. Marraskuussa saatiin pakettiin Health Systems-niminen kurssi, jonka kotitentin väänsin Sallan valvovan silmän alla. Kurssi oli tosi kiinnostava ja avarsi kummasti taas käsitystä siitä, miten erilaisilla tavoilla terveyspalveluita voidaankaan tuottaa ja miten pienet asiat voivat vaikuttaa siihen, toimiiko systeemi vai ei. Esimerkkejä kuunnellessa ei voinut kuin olla kiitollinen suomalaisista sosiaali- ja terveyspalveluista, vaikka niissäkin toki aina hiottavaa riittää. Tämän kurssin jälkeen ollaankin sukellettu tarkemmin sitten gradujuttuihin research tools-kurssin kautta, joka jatkuu vielä ensi viikon gradusuunnitelman kehittelyn parissa. Tässä onkin sitten riittänyt pureskeltavaa ja pohdittavaa, kun mulla ei vielä edes toi lopullinen graduaihe oo aivan selvillä. Maa vaihtui muutama viikko sitten Zimbabwesta Ghanaan, mutta tuosta muutoksesta olen vain iloinen, koska Zimbabwen poliittinen tilanne on tässä elänyt vähän suuntaan jos toiseen ja toki tuo tarkoittaa myös mahdollisuutta päästä näkemään ihan uusi kolkka Afrikasta! Keskiviikkona pitäisi treffata graduohjaajaa ja sopia lopullinen tarkempi aihe, mutta jotain pakolaisleirillä olevien ihmisten hyvinvointiin ja selviytymiskeinoihin liittyvää se tulee olemaan.

Tuo Ghana-juttu ei ollutkaan sitten myöskään ihan ainoa muutos edellisen postauksen koulukuulumisiin liittyen. Nimittäin sen sijaa, että toukokuussa tulisin tänne suorittamaan ravitsemustieteen kurssia, lähdenkin 1,5kk minivaihtoon Sambiaan meidän luokkalaisen tanskalaisen hoitsun kanssa, ihan mahtavaa! Mitkään käytännön asiat tuon suhteen ei ole vieläkään selvinnyt, mutta tiedossa on useampi lyhyt viikonkestoinen intensiivikurssi kehitysmaalääketieteeseen ja kansainväliseen terveydenedistämiseen liittyen, oon ihan hurjan innoissani. Toinen valtavasti intoa tuova asia on se, että innostuttiin Sallan kanssa vähän tutkimaan mahdollisuuksia matkata jonnekin tuon mun kevään kahden kuukauden kurssitauon aikana ja kovasti vaikuttaisi siltä, että suuntana saattaisi olla unelmieni unelmakohde eli Nepal!

Koulu- ja vieraskiireiden lomassa hieman pidin itsekkin taukoa Bergenistä ja yhden viikonlopun kävin piipahtamassa Suomessa tuossa viimekuun lopulla. Perjantaista sunnuntaihin vietetty suomiviikonloppu oli lyhyt, mutta sitäkin tehokkaampi. Ehdin mm. nähdä äitiä ja isovanhempia, yökyläillä afrikkareissutoveri Emilian luona, käydä iltapäiväkahveilla tutussa kahvilassa toisen ystävän kanssa, viettää perinteistä sohvallalagaamisherkkuhetkeä Frendien pyöriessä taustalla kolmannen hyvän ystävän kanssa ja käydä sanomassa hyvästit Suomen Punaisen Ristin valtakunnallisen nuorisotoimikunnan varapuheenjohtajan pestille uuden toimikunnan aloittaessa hommansa. Tuo viimeisin olikin se oleellisin syy tulla Suomeen ja oli kyllä vähän haikea fiilis sanoa heipat tuolle luottamushommalle! Tuo reissu muistutti myös hyvin kaikesta siitä, mikä onkaan mukavaa ja kivaa Suomessa, joten en malta odottaa viikonloppuna alkavaa lomaa! Suomessa nähdään!

 Miten teidän joulukuu on sujunut? Mitä suunnitelmia teillä on joululomalla? Kuka lähtee kehittelemään mun kanssa jotain pieniä suomiretkiä ja -seikkailuja suomiloman kunniaksi?


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Valtavan inspiroivia blogivinkkejä ja vuoden outdoor-blogin äänestys

Moikka!

Nuo ylläolevat retkeilystä innostuneet varpaat, jotka on paikattu rakkolaastareilla ekojen huonojen vaelluskenkien aiheuttamien rakkojen takia on nyt lukuisten muiden seikkailujen jälkeen päässyt ehdolle Addnaturen järjestämään vuoden ulkoilubloggaaja äänestykseen! Mieletöntä kuulla, että meikän blogi on huomattu jossain ja ajattelin, että sen sijaa, että kehoittaisin teitä vaan menemään äänestämään mua, kertoisin myös omat suosikkiblogini, joista minä ammennan inspiraatioita, ideoita ja hyvää fiilistä outdoor-juttuihin. Ilman noista blogeista kerättyjä vinkkejä, ideoita, seikkailuintoa ja inspiraatiota tuskin mäkään bloggaisin ja seikkailisin yhtään missään, joten kunnia mun ehdokkuudesta kuuluu ehdottomasti myös noille tyypeille noiden blogien takana ja tietty monille muille bloggaajille ja kavereille ja muille mua seikkailuihin innostaneille!

Teinivuosina saatoin seurata kymmeniä ja kymmeniä blogeja, mutta nykyään laatu on korvannut määrän ja aktiivisesti seuraan vain muutamia blogeja. Outdoor- ja matkablogit on mun ehdottomia suosikkeja ja jos blogi onnistuu yhdistämään nuo kaksi teemaa ja vielä päälle lisäämään kiinnostavia tarinoita ja hyviä kuvia, meikä on messissä. Listataankin nyt teille luettavaksi mun omat outdoor-kategorian lempiblogit! Blogit ei oo missään paremmuusjärjestyksessä, koska vaikka teemat on samanmoisia, jokainen noista blogeista on erityinen ja mun lukulistalla vähän eri syistä, joten tutustukaa kaikkiin ja inspiroitukaa! Osa noista blogeista ja bloggaajista on halunnut lähteä mukaan myös tuohon Outdoor-bloggaajakisaan, joten käykää tsekkaamaan, ketkä noista löytyy myös sieltä ehdokaslistalta ja äänestäkää suosikkianne.

TOP 10+1 Outdoor-blogit by Kaiken Maailman Matkoja:

Kaukokaipuu

Nella ja Kaukokaipuu-blogi on vaan rakkautta. Syystäkin monta kertaa Suomen parhaaksi matka- ja retkiblogiksi tituleerattu blogi on täynnä ihan mahtavia kuvia ja hienosti kirjoitettuja tarinoita! Tää oli varmaan yksi ensimmäisistä blogeista, joita aloin seurata aktiivisesti ja edelleenkin tsekkaan aina uusimmat päivitykset heti kun niitä tulee.

Pipo Silmillä

Milja on bloginsa kanssa myös ehdolla tuolla vuoden outdoor-bloggaaja kisassa ja syystä! En itse harrasta (vielä) kiipeilyä enkä vapaalaskua, mutta Miljan seikkailuita on ihan mieletöntä seurata ja salaa tekee mieli opetalla itsekkin laskettelemaan ja lähteä vaeltamaan pohjoiseen marraskuussa. Tässä blogissa ja näissä seikkailuissa on sitä aitoa tekemisen meininkiä, mitä haluan blogeista lukea!

Rimma + Laura 

Matkablogien klassikko, jota oon seurannu myöskin jo pidemmän aikaa, itseasiassa molemmat kirjoittajat tuli tutuksi jo silloin kun molemmilla oli vielä omat blogit. Mahtavia tarinoita luonnosta, reissuista ja näiden yhdistämisestä perhe-elämään. Ja ihan tosi upeita kuvia! Syystäkin näiden naisten toinen blogi, Fall into Finland, voitti tänä vuonna vuoden matkablogi-palkinnon The Blog Awardeissa. Jos tää blogi ei saa rakastumaan Suomeen niin ei sitten mikään.

Kuukausi Yksin Erämaassa

Tää blogi on ehkä inspiroivin ikinä. Minna on tehnyt ihan huikeita seikkailuita ja osaa vielä kirjoittaa niistä niin, että kuka tahansa innostuu. Enpä minäkään ennen tätä blogia tiennyt haaveilevani yksin vaeltamisesta… Lisäksi haaveilen kovasti tässä myös siitä, että vielä joskus pääsisin mukaan Minnan vetämälle vaellukselle!

Kean Retki

Löysin Kean blogin joskus viime keväänä, kun etsin uusia kohteita kotimaassa ja halusin perehtyä talviretkeilyn saloihin. Kiinnostavia tarinoita ja hyviä käytännön vinkkejä! Kea osaa kirjoittaa luonnon vaikutuksista ja herättämistä fiiliksistä juuri niillä sanoilla, joihin mun ainakin on helppo samaistua. Tämäkin blogi on ehdolla tuolla ulkoilubloggaajakisassa, suosittelen!

Vuorenvarma suunnitelma

Tää on yksi mun uusimmista blogilöydöistä ja en oo vielä pitkään ehtinyt seurailla Annin seikkailuja. Anyway Annin tavoite kiivetä Everestille ennen 30-ikävuotta kuulosti niin huikeelta, että pakkohan tätä oli jäädä seuraamaan!

Rinkkaputki 

Nyt puhutaan käytännön jutuista! Hyvien tarinoiden ja kuvien lisäksi Rinkkaputki-blogi on paikka, josta etsin käytännön apua tämmöisen aloittelevan seikkailijan luontoretkiin. Varustetestauksia, loistavia retkikertomuksia ja jälleen, hienoja kuvia. Tässä on tekemisen meininkiä!

Ylämäki

Jälleen hieman uudempi löytö. Marika on blogannut jo vaikka kuinka pitkään, mutta en tiedä miten löysin tämän blogin vasta hiljattain. Myös näistä jutuista fiilikset ja kokemukset välittyy hienosti ja teksteistä löytyy aina uutta tietoa ja käytännön vinkkejä, joista on oikeesti hyötyä.

Teemu ihan pihalla

Lukekaa Teemun postauksia tän syksyn Himalajan reissuilta, Suomen kansallispuistoista ja esimerkiksi Alpeilta, niin tiedätte kyllä heti miksi meikä seuraa tätä blogia. Vuoria, konkreettisia kertomuksia, joissa ei siloitella vaikeitakaan hetkiä ja mahtava asenne. Näihin seikkailuhin ei kyllästy ja vuorille alkaa tehdä mieli välittömästi.

Vuorenvalloitus

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä Vuorenvalloitus-blogi, joka nimensä mukaisesti vie lukijat vuorille. Tässä blogissa viehättää se, että täälläkin saa kuulla rankoista reissuista sekä hienot, että ne haastavammatkin hetket. Tarinankerronnan taito on täällä hallussa!

+1 Retkipaikka

Retkipaikka ei oo ihan perinteinen blogi ja oon vähän ehkä jäävi kehumaan tätä, kun itsekkin olen tuonne satunnaisia artikkeleita kirjoittanut. Mutta Retkipaikan mahtava porukka on saanut kasaan valtavan määrän vinkkejä Suomen parhaista retki- ja luontokohteista, joten täältä kannattaa tsekata vinkit minne ikinä aikookin suunnata retkelle!

Hah, kuten listasta näkee, luonnon ja matkustelun lisäksi vuoret taitaa olla aikamoisen kantava teema mun seuraamissa blogeissa, ehkä musta tulee vielä vuorikiipeilijä! Ekat askeleetkin sitä kohti on ehkä jo otettu, kun ilmottauduin kiipeilykurssille joulukuussa… 

Mutta hei, tosiaan, tsekatkaa ihmeessä ylläolevat blogit ja tästä linkistä muutkin vuoden outdoor-bloggaaja kisassa mukana olevat blogit ja käykää äänestämässä suosikkianne! Mulle on valtava kunnia olla mukana kisassa noin mahtavien bloggaajien kanssa, missä välissä mun blogi on kasvanut niin paljon, että täällä käy muitakin kun äiti… Iso kiitos siis kaikille teille lukijoille, seuraajille, kommentoijille ja muille messissä oleville!

Ja hei, jos teillä on ideoita, miten kehittää tätä blogia vielä paremmaksi tai vinkkejä vielä uusista mahtavista matka- ja outdoor-blogeista niin kertokaa kommenteissa, inspiraatioita ei voi koskaan kerätä liikaa!


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Kompurointia, ryömimistä, vaeltamista ja kiipeilyä Meteoran kallioiden katveessa

Yhteistyössä Visit Meteora

Moikka!

Kreikan matka oli toki kokonaisuudessaankin ikimuistoinen, niinkuin ensivierailut mihin vaan maahan yleensä tuppaavat olemaan, mutta tällä kertaa yksi kokemus nousi reissun aikana selvästi ylitse muiden. Pääsin nimittäin mukaan Visit Meteoran järjestämälle Hiking and Scramble-kierrokselle Meteorassa. En yleensä niin lämpiä valmiille retkille, mutta tiesin, että tuonne kallioiden päälle en yksinäni selviytyisi (tai ainakaan pääsisi enää alas omin jaloin), joten jotain muuta oli keksittävä, koska halusin ihailla maisemia myös muualta kun turistibussien vierestä näköalapaikoilta. Tähän tuo opastettu aamupäivän pituinen retki oli mitä loistavin vaihtoehto, koska ehdin vielä retkeltä myös rauhassa lounaalle ennen iltajunan nappaamista takaisin Ateenaan.

Tuskailin pitkään miten kääntää kierroksen nimi suomeksi ja en onnistunut, joten kerrottakoon nyt muutamalla lauseella mitä siis tuolla oikeen teimme. Emme suinkaan pelkästään vaeltaneet ylös yhden korkeimman kalliomuodostelman päälle, vaan etenimme osan matkasta via ferrata-tyyppisesti köysiin kiinnitettyinä. Kyseessä ei siis myöskään varsinaisesti ollut kiipeilyä, mutta käsiä joutui kyllä useampaan otteeseen käyttämään apuna, jotta pääsi etenemään. Köysien isoin tarkoitus oli kuitenkin lähinnä varmistaa se, että jos ote tai askel lipsahtaa, ei vahinkoa pääsisi käymään. Englanniksi tällaista etenemistä kutsutaan scrambling-sanalla, joka voitaneen siis nyt kääntää vaikkapa ryömimiseksi tai kompuroimiseksi, mikä kyllä ajoittain oli ihan kuvaava termi…

Minut siis poimittiin aamulla hostellilta auton kyytiin ja matkalla nappasimme mukaan vielä kaksi muuta kierrokselle osallistuvaa herrasmiestä. Ajelimme pientä tietä kallioiden taakse ja kävelimme muutaman kymmenen minuuttia metsän halki aivan kallioiden juurelle. Tässä vaiheessa saimme  lyhyen turvallisuusbriiffin sekä kypärät päähämme ja valjaat lanteille. Ensin etenimme viistosti kallion halki irtohiekkaa ja -kiviä varoen ja sitten lähdimme kapuamaan ylös kallion halkeamaa pitkin. Pienen kiipeilyn jälkeen kiersimme kallion kapeaa reunaa pitkin sen toiselle puolelle ja nousimme vielä hetken matkaa ylöspäin, palasimme köysillä laskeutuen hieman alaspäin ja lopulta nousimme vielä aivan pienen pätkän perille. Taakse avautuivat hienot maisemat Meteoran luontoon ja edessä alhaalla näkyi tiistaiaamuun heräilevä Kalambakan kaupunki. Mahtava tunne!

Ihasteltuamme jonkin aikaa maisemia lähdimmekin jo takaisin alaspäin. Paluu tapahtui samaa reittiä pitkin kuin tullessakin ja takaisin hostellilla olimme puolen päivän aikaan. Retki oli lyhyt ja olisin viihtynyt kallioilla pidempäänkin. En voi uskoa, miten mahtava fiilis noin lyhyenkin retken jälkeen oli ja olen varma, että tällaisten aktiviteettien pariin palaan vielä. Opas ja kaksi muuta osallistujaa olivat tällaisia retkiä tehneet paljon jo aiemmin ja huhhuh, kuinka inspiroivia tarinoita sainkaan koko matkan kuunnella! Ja täytyy vielä kehaista, että opas kertoi meidän suoriutuneen retkestä selvästi keskivertoa kolmen hengen ryhmää nopeammin, vaikka meikä oli ihan ekaa kertaa moisissa hommissa!

Käytännön vinkit Visit Meteoran Hiking and Scramble retkelle

  • Retki kannattaa varata ajoissa, koska kesäkaudella ne ovat suosittuja ja yhtä opasta kohti voi olla enintään kuusi ihmistä. Toisaalta myös talvikaudella kannattaa olla ajoissa liikenteessä, koska retkiä ei toteuteta joka päivä ja retki vaatii kolme osallistujaa toteutuakseen. Varaa retki täältä.
  • Hintaa retkelle tulee 40e/osallistuja, mutta jos teitä on isompi ryhmä, kannattaa ihmeessä kysyä alennusta ja mahdollisia kombinaatioita muiden retkien kanssa.
  • Ota mukaan liikkumiseen sopivat, mukavat vaatteet ja juomapullo. Lenkkarit käy kengistä vallan hyvin, eli jykevämpiä vaelluskenkiä en ainakaan itse kaivannut. Ratkeamaisillaan olevat farkut sen sijaa eivät ole paras valinta näin ihan aidon kokemuksen perusteella sanoisin.
  • Retkelle voi hyvin lähteä myös yli 8-vuotiaiden lasten kanssa, kunhan kukaan perheestä ei pelkää korkeita paikkoja. Fyysisesti kyseessä ei ollut kovinkaan pitkä ja rankka reissu.

Onko teistä kukaan osallistunut Via Ferrata-retkille tai jopa harrastanut alppivaellusta tai muuten haastavampia vaelluksia? Kertokaa ihmeessä kommenteissa parhaat vinkkinne ja kokemuksenne, että miten tähän touhuun pääsisi paremmin kiinni!


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Norjalaispäiväkirjat: Mitä kuuluu Norjaan, miten sain melkein FBI:n perääni ja mitä ihmettä tapahtuu keväällä?

Heipä hei!

Elämä hymyilee täällä Norjassa, vaikka kiirettä pitääkin. Viimeksi kun kirjoittelin kuulumisia täällä, oli tunnelmat melkoisen uupuneita ja vähän taisi semmosta pientä kulttuurishokin poikastakin olla ilmassa. Nyt onneksi tunnelmat on jo paljon paremmat. Koulun kanssa on asiat lutviutunut, aurinko on pilkahtanut vähintään kerran viikossa täälläkin, Kreikan viikko toi uutta energiaa peliin ja tänään iltapäivällä ihana ex-kämppikseni ja parhaista parhain reissu- ja seikkailutoverini Salla saapuu tänne reiluksi viikoksi kylään. Ja hei, heti alkuun huomautuksena että tällä kertaa kuvakrediitit kaikista paitsi tokasta ja vikasta kuvasta kuuluu yliopiston vaellusporukan konkarille Larsille, kuulette kohta lisää meidän mahtavasta viikonlopusta vuorilla.

Tosiaan kuten sanottu, koulun suhteen sujuu ihan loistavasti verrattuna edellisen postauksen fiiliksiin. Molemmat ensimmäiset tentit meni hyvillä arvosanoilla läpi ja moni asia on kovasti jo selkiytynyt. Sain keväälle kaikki haluamani kurssit ja graduohjaajakseni juuri sen ihmisen, ketä toivoinkin. Aihe on vielä leväällään, mutta todennäköisesti suuntana on ensi syksynä Zimbabwe ja siellä aiheena perheiden hyvinvointi pakolaisleirillä, mutta tämä nyt saattaa elää vielä ihan mihin vaan suuntaan. Ensi viikolla mulla ei oo norjanluentojen lisäksi ollenkaan luentoja, vaan koko viikko on varattu kotitentin tekemiseen. Heh, nytkin mun pitäis kyllä olla kirjoittelemassa tuota loppuesseetä…

Mahtava viikonloppu Hallingskeidissä

Kouluhommien lomassa vietin viime viikonloppuna myös yhden parhaista viikonlopuista tähän mennessä täällä Norjassa. Olin yliopiston vaellusporukan eli BSI Friluftin kanssa tällä kertaa Hallingskeid-nimisessä paikassa, joka sijaitsee samalla ylängöllä kun Finse, jossa kävin reilu kuukausi sitten. Finsestä kirjoittelin tuossa edellisessä kuulumispostauksessa. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ollut vaellusreissu, vaan yhdistyksen vapaaehtoisten vaellusoppaiden koulutusviikonloppu, jossa olin mukana sekä osallistujana, että kouluttajana. Koko lauantain opetin porukalle ensiavun perusteita ja ensiapua maasto-olosuhteissa. Oli kyllä ihan mahtavaa päästä pitkästä aikaa kouluttamaan muita, vaikka kovasti tuosta stressasinkin etukäteen. Käytiin ensin läpi perusjuttuja ja -harjoituksia sisällä mökissä, mutta viikonlopun vauhdikkainta ja hauskinta antia olivat ehdottomasti ulkona toteutetut käytännön harjoitukset.

Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja seikkailtiin läheisillä vuorilla, joilla olikin jo yllättävän paljon lunta. Suksia ei kuitenkaan ollut matkassa, mutta suomalaisen, norjalaisen, tanskalaisen, marokkolaisen ja saksalaisen sisun voimalla kahlattiin välillä hyvinkin vyötärölle ulottuvan lumihangen halki läheiselle huipulle ihailemaan maisemia. Lumikylvyn lisäksi kielikylpykin oli viikonlopun aikana taattu, koska olin porukasta ainoa, joka ei vielä puhu kovinkaan sujuvaa norjaa. Väki tuntui sen aina välillä tehokkaasti unohtavan ja varsinkin parin viinilasillisen jälkeen puhuttiin enemmän ja vähemmän sujuvasti sekaisin norjaa ja englantia. Oli mahtavaa tutustua paikallisiin ja kovasti suunniteltiin jo seuraavia vaellusreissuja ja mun mahdollisuuksia lähteä myös apuoppaaksi paikallisten kanssa.

Viikonloppuna satuin myös avaamaan suuni oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja pääsen tänään raksimaan yhden kohdan pois bucket listiltäni, kun pääsen vihdoin perehtymään kiipeilyn ihmeelliseen maailmaan. Olen jo monta kertaa haaveillut kiipeilyn perusteiden opettelusta, mutta aina se on syystä tai toisesta jäänyt. Viikonloppuna matkassa oli mukana muutamakin kokeneempi kiipeilijä ja superinspiroivia tarinoita kuunnellessani satuin mainitsemaan, että voisin itsekkin olla kiinnostunut kokeilemaan lajia. Yksi tytöistä totesikin samantien olevansa myös pätevä kouluttaja alalla ja sovittiin, että kiitoksena ensiapukoulutuksesta pääsisin heidän kanssa perehtymään lajiin, joten lähdenkin tästä aivan juuri kohti paikallista kiipeilyhallia, jännää!

Ja niin, tuona viikonloppuna ymmärsin myös, että kyllä mulla onkin mahtava perhe ja mahtavia ystäviä Suomessa, kun autuaasti olin unohtanut kaikessa kiireessä ja tohinassa ilmoittaa kenellekkään, että lähden viikonlopuksi puhelinkenttien ulottumattomiin ja jo lauantaina oli whatsapp täynnä huolestuneita viestejä. Onneksi kuitenkin väki tajusi, että kidnappauksen ja kuoleman sijaa vaellusreissu on todennäköisin syy mun katoamiselle radioaalloilta, joten poliisien, pelastushelikoptereiden, yksityisagenttien, FBI:n ja CSI:n kutsuminen lykättiin sunnuntai-iltaan. Oli siinäkin sitten tekemistä, kun ensin luin junassa puhelinkentän ääreen päästessäni kaikki keskustelut läpi ja aloin laitella viestejä, että hengissä ja täysissä voimissa ollaan. Tästä oppineena muistan jatkossa ainakin kertoa kaikki suunnitelmani etukäteen.

Miltä näyttää tulevaisuus?

Joululomalennotkin on Suomeen buukattu ja viihdyn Suomessa kolme viikkoa joulun ja vuodenvaihteen tienoilla, joten laittakaa viestiä, jos joku haluaa törmäillä. Lisäksi piipahdan pikapikareissun Suomessa Punaisen Ristin jutuissa kahden viikon päästä ja äiti ja täti on tulossa kylään joulukuun alussa, joten ohjelmaa riittää. Ainoana haasteena tässä on nyt vaan se, että vuokrayhtiö päätti laittaa mun asunnon viikon varoitusajalla kuukaudeksi remonttiin, mutta onneksi korvaava asunto löytyi remontin ajaksi yläkerrasta. Ärsyttää vaan kaikki kamat muuttaa sinne ja takaisin tässä muun kiireen lomassa, mutta toivotaan että sitten tää kämppä ois edes vähän ehomman näköinen.

Kevään kuvioita oon tässä myös paljon pohtinut, joten jos jollain on loistavia ideoita tai ajatuksia, niitä saa kertoa, hyvät neuvot on aina enemmän kun tervetulleita. Mulla on siis keväällä kahden kuukaden tauko läsnäolopakollisesta opetuksesta maalis-huhtikuussa, mut toukokuussa pitää taas olla täällä kolme viikkoa yhdellä kurssilla. Sitten alkaakin kesäloma, joka kestänee elokuulle ja siitä lähden varmaan suoraan tekemään gradua, joten alkusyksystä ei tarvi välttämättä tarvi tulla. Ongelmana onkin nyt se, että mitä himskattia teen nuo kaksi kuukautta ja kesän.

Unelmanani on aina ollut viettää kesä patikoiden ja vaeltaen täällä Norjassa, mutta toisaalta mun kielitaidolla ei oo mitään toivoa saada oman alan töitä täältä. Toki esim. ravintola-alan duuneillakin tienaa täällä ihan yhtä hyvin kun hoitajana Suomessa, mutta silti olisi kiva tehdä oikeita, mieleisiä oman alan töitä, joita Suomessa olisi tarjolla. Ja tietysti se oman alan työkokemuskaan ei olisi pahitteeksi, varsinkin jos mielin valmistumisen jälkeen ulkomaille töihin, järjestöt meinaan vaatii aikamoisia työkokemusmääriä ennenkun kannattaa edes hakemusta lähettää. Toisaalta ongelma on myös se, että Bergenin asuntotilanne on uskomattoman huono. Tämän syksyn tapainen asuntotakuu on once in a lifetime-juttu, eli jos luovun asunnostani, olen palatessa pulassa, varsinkin jos joudun etsimään asuntoa sieltä Zimbabwesta käsin. Eli apuvaa, ei mitään hajua mikä olisi fiksuin ratkaisu ensi keväälle. Onneksi ihan vielä päätöstä ei tarvi tehdä, mutta joulukuussa on pakko lyödä jotain lukkoon…

Mutta sellaista tällä kertaa tänne Bergenin kukkuloiden kupeeseen, mitä teille kuuluu? Haluatteko lukea lisää tällaisia höpinä- ja kuulumispostauksia vai kaipaatteko enemmän faktaa? Ja tuli mieleen, että onko siellä ruudun takana joku, joka harkitsee opintoja täällä Norjassa, haluaisitteko kuulla siitä lisää?


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja blogin omalla fb-sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

 

Viikko fiilistelyä Ateenassa ja Meteorassa – Kreikan reissun reitti ja budjetti

Vietin viime viikon Kreikan auringon alla täydentäen d-vitamiinivarastoja ja tutkien Ateenaa ja Kalambakan kylän vieressä sijaitsevaa Meteoraa. Vietin Kreikassa yhteensä kahdeksan kokonaista päivää, joista ensimmäiset viisi päivää vietin itsekseni reissaillen. Viimeiset kolme päivää olivat osa Punaisen Ristin Hämeen Piirin nuorten opintomatkaa, jonka ohjelmassa oli tutustumista paikallisen Punaisen Ristin vapaaehtoistoimintaan Ateenan alueella. Blogissa keskitytään nyt kuitenkin tuohon matkan alkuosaan.

Saavuin  Kreikkaan yölennolla ja ensimmäisen päivän vietin silmät ristissä Ateenassa kierrellen. Nautin edullisesta ruuasta, kiipesin kuuman auringon alla Akropoliksen alueen ympäri ja haahuilin keskustan katuja päämäärättömästi nauttien uusista maisemista ja kaupungin tunnelmasta. Vaikka Ateenassa riittää näkemistä ja tekemistä varmasti ainakin viikoksi, olin päättänyt tämän viiden päivän aikana lähteä myös vähän etäämmälle nauttimaan Kreikan maaseudusta ja luonnosta.

Facebookin reissuryhmien konsultoinnin jälkeen kohteeksi valikoitui Meteora, joka olikin aivan loistava valinta. Meteora on Keski-Kreikassa sijaitseva pienehkö alue, josta löytyy lukuisia maasta lähes pystysuorien kallioiden päälle rakennettuja luostareita ja upeita maisemia. Alueella vietin kaksi yötä ja pidempäänkin olisin viihtynyt! Tästä alueesta tulee varmasti vielä parikin postausta, kun yhteistyössä Visit Meteoran kanssa pääsin tutustumaan luostareihin ja kuvailemaan auringonlaskua kallioiden takana. Ja mikä parasta, pääsin mukaan retkelle, jossa kiivettiin yhden korkeimman kiven päälle via ferrata-tyyppistä reittiä pitkin ja voi pojat miten nautin, musta taitaa vielä tulla joku vuorikiipeilijä!

Meteorasta palasin Ateenaan, jossa vietin vielä toisen päivän ja tutustuin mm. Antifiotakan alueeseen, joka oli mieletön pieni alue aivan Akropoliksen kupeessa. Alueella oli pieniä kujia, kreikan saaristomaisemista tuttuja valkoisia taloja sinisine ovineen ja mikä ihaninta, hiljaisuutta ja rauhaa keskustan hälinästä. Yöllä sainkin sitten seuraa jo Punaisen Ristin tutuista ja loppureissu jatkui heidän kanssaan. Jos Ateenassa aikoo tuon vajaa viikon verran viettää, voin kuitenkin suunnilleen tuollaista ohjelmaa suositella ja vaikka matka junalla Meteoraan kestikin tuskaisen kauan, oli se sen kaiken arvoista. Mutta avataampa nyt alla hieman reissun budjettia vielä, jos joku suunnittelee vastaavaa reissua.

Majoitus

Ateena / Small Funny World Athens -hostelli / 2 yötä – 13e/yö

Aivan järkky hostelli, halpa kun mikä, mutta syystä. Ihan vastapäätä hostellia oli baari, jossa musiikki pauhasi aamukuuteen ja halpa hinta oli vetänyt hostelliin jos jonkinmoista väkeä. Täällä tuli jo fiilis, että onko musta tämmöseen budjettireppureissailuun enää ollenkaan. Plussana mainittakoon lukolliset kaapit jokaiselle dormissa nukkuvalle ja loistava sijainti.

Kalambaka / Meteora Central Hostel -hostelli / 2 yötä – 17,50e/yö

Ja yhtä nopeasti palasi uskoni hostelleihin kuin oli lähtenytkin. Aivan ihana paikka, mukava henkilökunta, siistit huoneet, vessat ja yleiset tilat, jokaisen dormisängyn ympärillä verhot, omat pistorasiat, lukolliset kaapit jokaiselle ja viihtyisät yhteiset tilat. Täällä olisin viihtynyt vaikka pidempäänkin. Erinomainen sijainti ihan ruokakaupan ja bussipysäkin vieressä kylän pääkadulla. 

Ateena / Acropolis Dream View Hostel – hostelli / 1 yö – 13e/yö

Perus ok-hostelli. Melkoisen uusi paikka, joten esim. sisäänkirjautumissysteemissä on vielä hiomista ja hostellin alue ei ollut mikään viihtyisin, mutta lähellä rautatieasemaa, jos tulee esim. iltajunalla Meteorasta kuten minä. Kohtuullisen siistit tilat ja kattoterassi, jolta on upeat maisemat Ateenaan kohti Acropolista. 

Ruoka

Norjaan verrattuna varmasti mikä vaan ruoka on halpaa kun mikä, mutta ajattelin tähän nyt keräillä pari esimerkkiä Kreikan hintatasosta tällä hetkellä.

Vesi – Hanavesikin on lähes kaikkialla juotavaa, mutta maistuu melkoisen voimakkaalle. Pulloveden hinta on Kreikassa säännösteltyä ja 0,5l pullo vettä saa maksaa 50snt ja 1,5l maksimissaan 1,5 euroa. Toki ruokakaupoista voi vettä saada vielä halvemmallakin.

Ruoka – Lämpimästä ruuasta ja lasillisesta limukkaa tai viiniä maksoin keskimäärin hieman yli 10e, muutaman kerran vähän alle ja vain kerran yli 15e. Kahvilasta täytetyn sämpylän ja tuoreen smoothien sai reilu vitosella ja esimerkiksi pinaattipiiraan noin eurolla. Kaupasta ostettuna välipalasetti (jogurtti, banaani, omena, vesi, sämpylä ja suklaapatukka) maksoi noin kolme euroa. 

Meteoran retki Ateenasta

Juna – Junaliput suoraan Meteoraan menevään junaan ja takaisin ennakkoon netistä ostettuna 27,50e. Junaliput löydät täältä ja matka kesti noin viisi tuntia suuntaansa. Juna 884 menee suoraan Kalambakaan Ateenasta lähtien kello 8:20 ja takaisin pääsee suoraan samannumeroisella junalla iltaisin klo 17:32. Lisäksi löytyy useampia eri yhteyksiä, joissa on yksi vaihto. 

Paikallisbussi ylös Meteoraan 1,80e/kerta – Ylös luostareiden luokse voi myös kävellä, mutta helpointa lienee ottaa bussi ainakin toiseen suuntaan. Busseja kulkee keskustasta kahden tunnin välein ja bussin reitti kiertää kaikkien luostareiden ohi. Halutessaan bussiin voi ostaa myös päivälipun, itse tein niin, että menin ylös bussilla ja tulin takaisin Kalambakaan kävellen.

Pääsyliput luostareihin 3e/luostari – Kannattaa ehdottomasti vierailla useammassa, hienoja mestoja. Kerron näistä tarkkemmin Meteoran postauksissa.

Vallan kohtuullisella budjetilla voi siis Kreikassa pärjätä, varsinkin kun tyytyy noihin edullisempiin hostellidormeihin ja shoppailee ruokaa välillä myös ruokakaupoista. Tässä nyt tälläinen yleiskuva reissusta, kirjoittelen vielä myöhemmin erilliset postauksen Ateenasta, Meteoran luostareista ja auringonlaskusta ja Meteorassa kiipeilemisestä! Miltäs kuullostaa moinen suunnitelma?