Pallontallaajat.net
Valikko
Kaikki viesti käyttäjältä

Laura

Kahden yön pikaroadtrip Länsi-Norjan vuonoille – Reittivinkit ja budjetti

Emilia kävi pyörähtämässä Bergenissä muutama viikko sitten ja päätettiin extempore vuokrata auto viikonlopuksi ja lähteä vähän tutustumaan Länsi-Norjan maisemiin ja Bergenin lähiseutuihin. Lopulta tuosta muotoutuikin ihan tosi loistava reissu ja voin suositella vastaavaa reittiä myös muille lähiseuduille eksyville! Ei ole meinaan mitenkään huono vaihtoehto tämä talviroadtrippailukaan Norjassa, jos ei talvella ajeleminen kauhistuta ja haluaa välttää ne kesän pahimmat turistiruuhkat!

Roadtripin reitti ja päivämatkat

Ajeltiin jokaisena kolmena päivänä reilut 200km, viimeisenä vähän enemmänkin. Lumisissa, liukkaissa ja ajoittain lumimyrskyn keskellä ajellessa tuo oli juuri sopiva matka ajella päivässä ja periaatteessa tuon olisi ehtinyt hyvin ajella valoisan ajan puitteissa, me tosin lähdettiin liikkeelle vasta yhdeksän tai kymmenen aikaan ja tultiin sitten perille kaikkina päivinä vähän pimeäntulon jälkeen. Kesällä tietysti valoa riittää enemmän ja liukkaiden kelien takia ei tarvitse madella, joten ehkä vähän pidemmänkin pätkän voisi ajella, mutta toisaalta ehkä nähtävyyksien pysähdyspaikoilla vierähtää kesällä enemmän aikaa, kun polut esim vesiputouksille on kokonaan auki ja monessa kohtaa pääsee kävelemään lenkin, joita ei näin talvella lumihangessa tullut tehtyä.

Norjassa on viime vuosina kehitelty aivan loistava konsepti, jossa on kartoitettu Norjan 18 hienointa “turistireittiä”, eli pätkää, jonne ei varmasti kannata eksyä, jos haluaa vain nopeasti paikasta toiseen, mutta joissa riittää upeita maisemia, pieniä mutkateitä ja nähtävää joka kulman takana. Tälle meidän reitille niistä valikoitui kolme; Hardanger, Hardangervidda ja Aurlandsfjellet, joista viimeisestä ajettiin tosin vain pätkä ylös Stegasteinin näköalapaikalle, koska loput reitistä on suljettu talvella. Lisää noista reiteistä voit lukea Norwegian scenic routes-sivuilta. Tuolta nettisivuilta löytyy hyvin tietoa matkan varrelle osuvista nähtävyyksistä, taukopaikoista ja muusta oleellisesta, kuten lautoista, talvisuluista, tietulleista ja yleisesti Norjassa ajelemisesta.

Tuolle reitille mahtuikin sitten nähtävää vaikka ja kuinka! Oli niin vuonomaisemia, Hardangerviddan ylängön vuoristomaisemia yli kilometrin korkeudessa ajellessa, vesiputouksia, koskia, jokia, toki myös perinteistä metsämaisemaa ja upeita rantoja vuonojen varrella. Muutama mutkikas, jyrkkä ylä- ja alamäkikin mahtui matkalle ja välillä sai jännittää ihan tosissaan, kun tiet oli vaikka ja kuin kapeita. Ainoa isompi tie oli oikeastaanVossista Bergeniin vievä päätie, jota ajeltiin loppumatkasta. Varsinkin talvella tuolla saa kyllä ajella rauhaksiin, mutta meidän toisen majapaikan omistaja varoitteli, että kesällä hidasteena ei ole liukkaat tiet ja lumihanki, vaan jäätävät turistiruuhkat, joista ei näin talvella kyllä ollut tietoakaan. Esim. tuolta Stegasteinin näköalapaikalta olen nähnyt kuvia, joissa sinne joutuu jonottamaan, mutta näin tammi-helmikuun vaihteessa oltiin siellä ihan kaksi Emilian kanssa, ei siis huono ajankohta reissulle tämäkään! Ja täytyy vielä mainita, että olihan se aika mieletöntä ajella tuolla Hardangerviddan ylängöllä, kun väillä tien molemmin puolin oli yli autonkorkuinen hanki!

Reissubudjetti

Kokonaisuudessaan reissuun meni kahdelta hengeltä reilu pari sataa euroa per henki. Auton vuokra kolmelle vuorokaudelle kahdella kuskilla ja nuoren kuskin lisällä oli n. 160e ja dieseliin upposi noin 70e. Lauttoja oli matkalla muutama ja ne maksoivat noin 15e/lautta. Tietulleihin meni yhteensä 55e ja muutaman kerran syötiin ulkona matkalla, vaikka suurin osa aterioista ostettiin kaupasta. Ensimmäinen yö nukuttiin symppiksessä Hardanger Rom og Harmonium-nimisessä kotimajoituksessa  reilulla 70eurolla ja toinen yö Birkelund campingin leirintäalueen mökissä, josta pulitettiin noin 40euroa. Muita kummempia kuluja ei reissulta sitten tullutkaan. Ei siis mitenkään mahdoton budjetti sanoisin, kun ottaa huomioon, että norja totta tosiaan on kallis maa. Ainakin omasta mielestä joka euro oli sen arvoista! 🙂

Mut nyt vielä loppuun muutamat fiilistelykuvat reissulta, olkaa hyvät!

Miltä kuulosti reissu?  Haluaisitko kuulla jostain kohteesta lisääkin? Voisitko kuvitella lähteväsi roadtripille myös talvella vai onko kesäreissut ainoa oikea valinta? 


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani! Lisäksi kirjoitan myös toista, matkailijan terveyteen, turvallisuuteen ja hyvinvointiin keskittyvää blogia, jonka löydät osoitteesta Huoletontamatkaa.fi, käyhän toki tsekkaamassa sekin! 

Elonmerkkejä ja viime vuoden parhaita hetkiä

Vuosi 2017 saatiin jo aikaa sitten pakettiin ja kaiken maailman suomilomailujen, pienten flunssailujen, koulukiireiden ja  ihan vaan ylitsepääsemättömän väsymyksen vuoksi blogikin on ollut jo kuukauden ihan hiljaa, pahoitteluni! Viime vuoteen mahtui muun muassa kaksi kokonaan uutta maata (Puola ja Kreikka), muutto Norjaan ja monenmoisia luontoseikkailuja Suomen ja Norjan luonnossa, sekä tietysti ekaa kertaa ihan täysipäivästä työntekoa valmistuneena terveydenhoitajana ennen opiskelujen ääreen palaamista. Ylhäällä olevaan kuvakollaasiin mahtuukin viime vuoden loistavimpia hetkiä, joista kaikki on otettu ulkoilmassa. Ulkoilu saikin ihan uuden merkityksen viime vuonna ja viihdyin aiempaakin enemmän ulkona telttaillen, vaeltaen, retkeillen ja seikkaillen. Järjestyksessä ylhäältä vasemmalta alkaen kuvista löytyy siis niin Kiilopään huipulta napattu hetki kuksan kanssa, ilta-auringon sävyjä Trolltungalta, lähiretken fiiliksiä Bergenistä, telttailua Kiellandbu:ssa, jälleen kuva Kiilopäältä, toinen kuva Trolltungan retkeltä, poseerausta lähikukkulan huipulla, maisemia Ulrikkenilta täältä Bergenistä ja viimeisenä fiiliksiä yhdestä vuoden parhaista viikonlopuista täällä Norjassa.

Nyt kuitenkin eletään jo uutta vuotta, joten kerrottakoon teille lyhyesti vielä tämä vuoden suunnitelmista, jotka ovat ainakin vähän tarkentuneet sitten edellisten postauksien. Vietän siis nyt tammi- ja helmikuun täällä Norjassa vapaavalintaisia kursseja suorittaen ja sen jälkeen loppuukin sitten toistaiseksi vuokrasopimus täältä Norjasta ja pakkaan kamat kasaan ja suuntaan viikoksi Suomeen. Maaliskuun tokalla viikolla lähtee lennot Nepaliin, jossa vietetään melkein kaksi kuukautta Sallan kanssa ja sieltä palatessa käyn vain kääntymässä Suomessa kaksi yötä ennenkuin suuntaan vaihto-opiskelemaan Sambiaan reiluksi kuukaudeksi. Kesä meneekin sitten suomilomaillessa ja töitä tehdessä, sain nimittäin Tampereelta kesätöitä koko kesäksi. Kun työt on kunnialla hoidettu ja tilillä toivottavasti vähän täytettä, suuntaan Ghanaan tekemään tutkimusta gradua varten ja sen jälkeen onkin enää ohjelmassa jäätävää kirjoittamista ja gradun synnyttämistä lokaatiossa x, ehkä täällä Bergenissä, tai sitten jossain muualla, saa nähdä.

Kaikenmoisia seikkailuja on siis luvassa ja kiirettä pitää, että saisin kouluhommat pakettiin ennen reissuputkea, joten nyt on pakko lähteä uurastamaan gradusuunnitelman ja yhden verkkokurssin kanssa, lähinnä halusin vaan antaa merkin täällä, että elossa ollaan, vaikka hiljaista onkin! Toivottavasti pian pääsen palailemaan blogin ja muiden somejen pariin uudella innolla ja tarmolla, kun pahimmat koulukiireet saan alta! Palaillaan!


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Norjalaispäiväkirjat: Ensimmäisen puolivuosikkaan viimeiset Norja-kuulumiset

Moikka!

Viidettä norjalaispäiväkirjojen osaa viedään. Takana nyt siis jo lähestulkoon viisi huikeaa kuukautta Norjassa ja viikon päästä tähän aikaan meikä on jo viettämässä joulua tutussa ja turvallisessa ympäristössä Tampereella. Elokuussa kirjoittelin ekan norjalaispäiväkirjapostauksen matkasta tänne, syyskuussa fiilistelin ekaa kolmea viikkoa Norjassa, lokakuussa tuskailin pienen väsymyksen ja kulttuurishokin kanssa ja viimekuun alussa jaoin jo vähän parempia fiiliksiä ja hauskoja sattumuksia teille luettavaksi. Nyt onkin sitten tosiaan luvassa jo joulukuisia kuulumisia vielä ennen suomilomaa! Kuvituksena saatte nauttia muutamasta lumisesta kaupunkikuvasta täältä Bergenistä, vaikka lunta täällä ei muutamaa päivää lukuunottamatta näkynyt, enemmänkin on eletty vaan jatkuvaa sadekautta…

Elämä on täällä jatkunut ihan hyvää rataa läpi marras- ja joulukuun. Ensimmäiset vieraatkin kävi täällä, kun Salla vietti pari viikkoa Bergenissä lomaillen marraskuussa ja äiti ja täti kävi piristämässä joulukuun alkua pitkän viikonlopun verran. Koska vieraat ja laatuaika lähesten kanssa ulkomailla asuessa on melkoisen harvinaista herkkua, on somekin pysynyt hiljaisena, kun olen keskittynyt vieraisiin täysillä ja koittanut hoitaa kaikki kouluhommat vieraiden välissä. Oon kyllä niin monta kertaa täällä miettinyt, että jummi kun osaisi Suomessakin asuessa aina arvostaa yhtä paljon läheisten kanssa vietettyä aikaa kun täällä. Ette usko, kuinka iloiseksi tulen aina, kun joku tulee kylään, laittaa viestiä ja kyselee kuulumia tai soittelee ihan vaan rupatellakseen. Vaikka kamuja on toki täälläkin, on se aina ihan eri asia jutella asioista omalla kielellä sellaisten ystävien ja läheisten kanssa, jotka on tuntenut vuosia ja jotka jo puolesta ilmeestä tai sanasta tietää, mistä on kyse ja mitä meinaan.

Somehiljaisuuden taustalla on pitkälti ollut myös edellä mainittu täällä Bergenissä talven sijasta vallitseva sadekausi, johon kuuluu mm. tauotonta räntä- tai vesisadetta, ukkoskuuroja, hulluja tuulenpuuskia ja halua minimoida kaikki ulkona vietettävä aika. Näin ollen kamerakin on pysynyt pitkälti kaapissa ja uusia seikkailuja ei ole juuri ehtinyt kertyä, mutta ainakin on tullut kiiteltyä hyviä kuorivaatteita, kun tuossa tuulessa ja mytäkässä sateenvarjo tuntuu olevan aivan turha värkki. Sen verran kuitenkin nähtiin lunta, että päästiin luokkalaisten kanssa harjoittelemaan hiihtämistä ja laskemaan mäkeä yhden norjalaisen luokkakamun perheen talon takapihalla pari viikonloppua sitten. Voin kertoa, että oli ehkä hulvattominta ikinä seurata meidän luokalaisia, jotka ylipäätään näkivät ensimmäistä kertaa lunta tänä syksynä, saati että olisivat koskaan aikaisemmin edes nähneet suksia tai rattikelkkaa. Täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa elämässäni minäkin tunsin oloni vallan ammattilaishiihtäjäksi! Ja tietty sunnuntaina saatiin taas sulaneen lumen tilalle vähän uutta lunta ja kävin nämäkin kuvat napsimassa!

Edellä mainittujen hommien lisäksi – yllätysyllätys – koulu on pitänyt kiireisenä. Marraskuussa saatiin pakettiin Health Systems-niminen kurssi, jonka kotitentin väänsin Sallan valvovan silmän alla. Kurssi oli tosi kiinnostava ja avarsi kummasti taas käsitystä siitä, miten erilaisilla tavoilla terveyspalveluita voidaankaan tuottaa ja miten pienet asiat voivat vaikuttaa siihen, toimiiko systeemi vai ei. Esimerkkejä kuunnellessa ei voinut kuin olla kiitollinen suomalaisista sosiaali- ja terveyspalveluista, vaikka niissäkin toki aina hiottavaa riittää. Tämän kurssin jälkeen ollaankin sukellettu tarkemmin sitten gradujuttuihin research tools-kurssin kautta, joka jatkuu vielä ensi viikon gradusuunnitelman kehittelyn parissa. Tässä onkin sitten riittänyt pureskeltavaa ja pohdittavaa, kun mulla ei vielä edes toi lopullinen graduaihe oo aivan selvillä. Maa vaihtui muutama viikko sitten Zimbabwesta Ghanaan, mutta tuosta muutoksesta olen vain iloinen, koska Zimbabwen poliittinen tilanne on tässä elänyt vähän suuntaan jos toiseen ja toki tuo tarkoittaa myös mahdollisuutta päästä näkemään ihan uusi kolkka Afrikasta! Keskiviikkona pitäisi treffata graduohjaajaa ja sopia lopullinen tarkempi aihe, mutta jotain pakolaisleirillä olevien ihmisten hyvinvointiin ja selviytymiskeinoihin liittyvää se tulee olemaan.

Tuo Ghana-juttu ei ollutkaan sitten myöskään ihan ainoa muutos edellisen postauksen koulukuulumisiin liittyen. Nimittäin sen sijaa, että toukokuussa tulisin tänne suorittamaan ravitsemustieteen kurssia, lähdenkin 1,5kk minivaihtoon Sambiaan meidän luokkalaisen tanskalaisen hoitsun kanssa, ihan mahtavaa! Mitkään käytännön asiat tuon suhteen ei ole vieläkään selvinnyt, mutta tiedossa on useampi lyhyt viikonkestoinen intensiivikurssi kehitysmaalääketieteeseen ja kansainväliseen terveydenedistämiseen liittyen, oon ihan hurjan innoissani. Toinen valtavasti intoa tuova asia on se, että innostuttiin Sallan kanssa vähän tutkimaan mahdollisuuksia matkata jonnekin tuon mun kevään kahden kuukauden kurssitauon aikana ja kovasti vaikuttaisi siltä, että suuntana saattaisi olla unelmieni unelmakohde eli Nepal!

Koulu- ja vieraskiireiden lomassa hieman pidin itsekkin taukoa Bergenistä ja yhden viikonlopun kävin piipahtamassa Suomessa tuossa viimekuun lopulla. Perjantaista sunnuntaihin vietetty suomiviikonloppu oli lyhyt, mutta sitäkin tehokkaampi. Ehdin mm. nähdä äitiä ja isovanhempia, yökyläillä afrikkareissutoveri Emilian luona, käydä iltapäiväkahveilla tutussa kahvilassa toisen ystävän kanssa, viettää perinteistä sohvallalagaamisherkkuhetkeä Frendien pyöriessä taustalla kolmannen hyvän ystävän kanssa ja käydä sanomassa hyvästit Suomen Punaisen Ristin valtakunnallisen nuorisotoimikunnan varapuheenjohtajan pestille uuden toimikunnan aloittaessa hommansa. Tuo viimeisin olikin se oleellisin syy tulla Suomeen ja oli kyllä vähän haikea fiilis sanoa heipat tuolle luottamushommalle! Tuo reissu muistutti myös hyvin kaikesta siitä, mikä onkaan mukavaa ja kivaa Suomessa, joten en malta odottaa viikonloppuna alkavaa lomaa! Suomessa nähdään!

 Miten teidän joulukuu on sujunut? Mitä suunnitelmia teillä on joululomalla? Kuka lähtee kehittelemään mun kanssa jotain pieniä suomiretkiä ja -seikkailuja suomiloman kunniaksi?


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Valtavan inspiroivia blogivinkkejä ja vuoden outdoor-blogin äänestys

Moikka!

Nuo ylläolevat retkeilystä innostuneet varpaat, jotka on paikattu rakkolaastareilla ekojen huonojen vaelluskenkien aiheuttamien rakkojen takia on nyt lukuisten muiden seikkailujen jälkeen päässyt ehdolle Addnaturen järjestämään vuoden ulkoilubloggaaja äänestykseen! Mieletöntä kuulla, että meikän blogi on huomattu jossain ja ajattelin, että sen sijaa, että kehoittaisin teitä vaan menemään äänestämään mua, kertoisin myös omat suosikkiblogini, joista minä ammennan inspiraatioita, ideoita ja hyvää fiilistä outdoor-juttuihin. Ilman noista blogeista kerättyjä vinkkejä, ideoita, seikkailuintoa ja inspiraatiota tuskin mäkään bloggaisin ja seikkailisin yhtään missään, joten kunnia mun ehdokkuudesta kuuluu ehdottomasti myös noille tyypeille noiden blogien takana ja tietty monille muille bloggaajille ja kavereille ja muille mua seikkailuihin innostaneille!

Teinivuosina saatoin seurata kymmeniä ja kymmeniä blogeja, mutta nykyään laatu on korvannut määrän ja aktiivisesti seuraan vain muutamia blogeja. Outdoor- ja matkablogit on mun ehdottomia suosikkeja ja jos blogi onnistuu yhdistämään nuo kaksi teemaa ja vielä päälle lisäämään kiinnostavia tarinoita ja hyviä kuvia, meikä on messissä. Listataankin nyt teille luettavaksi mun omat outdoor-kategorian lempiblogit! Blogit ei oo missään paremmuusjärjestyksessä, koska vaikka teemat on samanmoisia, jokainen noista blogeista on erityinen ja mun lukulistalla vähän eri syistä, joten tutustukaa kaikkiin ja inspiroitukaa! Osa noista blogeista ja bloggaajista on halunnut lähteä mukaan myös tuohon Outdoor-bloggaajakisaan, joten käykää tsekkaamaan, ketkä noista löytyy myös sieltä ehdokaslistalta ja äänestäkää suosikkianne.

TOP 10+1 Outdoor-blogit by Kaiken Maailman Matkoja:

Kaukokaipuu

Nella ja Kaukokaipuu-blogi on vaan rakkautta. Syystäkin monta kertaa Suomen parhaaksi matka- ja retkiblogiksi tituleerattu blogi on täynnä ihan mahtavia kuvia ja hienosti kirjoitettuja tarinoita! Tää oli varmaan yksi ensimmäisistä blogeista, joita aloin seurata aktiivisesti ja edelleenkin tsekkaan aina uusimmat päivitykset heti kun niitä tulee.

Pipo Silmillä

Milja on bloginsa kanssa myös ehdolla tuolla vuoden outdoor-bloggaaja kisassa ja syystä! En itse harrasta (vielä) kiipeilyä enkä vapaalaskua, mutta Miljan seikkailuita on ihan mieletöntä seurata ja salaa tekee mieli opetalla itsekkin laskettelemaan ja lähteä vaeltamaan pohjoiseen marraskuussa. Tässä blogissa ja näissä seikkailuissa on sitä aitoa tekemisen meininkiä, mitä haluan blogeista lukea!

Rimma + Laura 

Matkablogien klassikko, jota oon seurannu myöskin jo pidemmän aikaa, itseasiassa molemmat kirjoittajat tuli tutuksi jo silloin kun molemmilla oli vielä omat blogit. Mahtavia tarinoita luonnosta, reissuista ja näiden yhdistämisestä perhe-elämään. Ja ihan tosi upeita kuvia! Syystäkin näiden naisten toinen blogi, Fall into Finland, voitti tänä vuonna vuoden matkablogi-palkinnon The Blog Awardeissa. Jos tää blogi ei saa rakastumaan Suomeen niin ei sitten mikään.

Kuukausi Yksin Erämaassa

Tää blogi on ehkä inspiroivin ikinä. Minna on tehnyt ihan huikeita seikkailuita ja osaa vielä kirjoittaa niistä niin, että kuka tahansa innostuu. Enpä minäkään ennen tätä blogia tiennyt haaveilevani yksin vaeltamisesta… Lisäksi haaveilen kovasti tässä myös siitä, että vielä joskus pääsisin mukaan Minnan vetämälle vaellukselle!

Kean Retki

Löysin Kean blogin joskus viime keväänä, kun etsin uusia kohteita kotimaassa ja halusin perehtyä talviretkeilyn saloihin. Kiinnostavia tarinoita ja hyviä käytännön vinkkejä! Kea osaa kirjoittaa luonnon vaikutuksista ja herättämistä fiiliksistä juuri niillä sanoilla, joihin mun ainakin on helppo samaistua. Tämäkin blogi on ehdolla tuolla ulkoilubloggaajakisassa, suosittelen!

Vuorenvarma suunnitelma

Tää on yksi mun uusimmista blogilöydöistä ja en oo vielä pitkään ehtinyt seurailla Annin seikkailuja. Anyway Annin tavoite kiivetä Everestille ennen 30-ikävuotta kuulosti niin huikeelta, että pakkohan tätä oli jäädä seuraamaan!

Rinkkaputki 

Nyt puhutaan käytännön jutuista! Hyvien tarinoiden ja kuvien lisäksi Rinkkaputki-blogi on paikka, josta etsin käytännön apua tämmöisen aloittelevan seikkailijan luontoretkiin. Varustetestauksia, loistavia retkikertomuksia ja jälleen, hienoja kuvia. Tässä on tekemisen meininkiä!

Ylämäki

Jälleen hieman uudempi löytö. Marika on blogannut jo vaikka kuinka pitkään, mutta en tiedä miten löysin tämän blogin vasta hiljattain. Myös näistä jutuista fiilikset ja kokemukset välittyy hienosti ja teksteistä löytyy aina uutta tietoa ja käytännön vinkkejä, joista on oikeesti hyötyä.

Teemu ihan pihalla

Lukekaa Teemun postauksia tän syksyn Himalajan reissuilta, Suomen kansallispuistoista ja esimerkiksi Alpeilta, niin tiedätte kyllä heti miksi meikä seuraa tätä blogia. Vuoria, konkreettisia kertomuksia, joissa ei siloitella vaikeitakaan hetkiä ja mahtava asenne. Näihin seikkailuhin ei kyllästy ja vuorille alkaa tehdä mieli välittömästi.

Vuorenvalloitus

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä Vuorenvalloitus-blogi, joka nimensä mukaisesti vie lukijat vuorille. Tässä blogissa viehättää se, että täälläkin saa kuulla rankoista reissuista sekä hienot, että ne haastavammatkin hetket. Tarinankerronnan taito on täällä hallussa!

+1 Retkipaikka

Retkipaikka ei oo ihan perinteinen blogi ja oon vähän ehkä jäävi kehumaan tätä, kun itsekkin olen tuonne satunnaisia artikkeleita kirjoittanut. Mutta Retkipaikan mahtava porukka on saanut kasaan valtavan määrän vinkkejä Suomen parhaista retki- ja luontokohteista, joten täältä kannattaa tsekata vinkit minne ikinä aikookin suunnata retkelle!

Hah, kuten listasta näkee, luonnon ja matkustelun lisäksi vuoret taitaa olla aikamoisen kantava teema mun seuraamissa blogeissa, ehkä musta tulee vielä vuorikiipeilijä! Ekat askeleetkin sitä kohti on ehkä jo otettu, kun ilmottauduin kiipeilykurssille joulukuussa… 

Mutta hei, tosiaan, tsekatkaa ihmeessä ylläolevat blogit ja tästä linkistä muutkin vuoden outdoor-bloggaaja kisassa mukana olevat blogit ja käykää äänestämässä suosikkianne! Mulle on valtava kunnia olla mukana kisassa noin mahtavien bloggaajien kanssa, missä välissä mun blogi on kasvanut niin paljon, että täällä käy muitakin kun äiti… Iso kiitos siis kaikille teille lukijoille, seuraajille, kommentoijille ja muille messissä oleville!

Ja hei, jos teillä on ideoita, miten kehittää tätä blogia vielä paremmaksi tai vinkkejä vielä uusista mahtavista matka- ja outdoor-blogeista niin kertokaa kommenteissa, inspiraatioita ei voi koskaan kerätä liikaa!


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Kompurointia, ryömimistä, vaeltamista ja kiipeilyä Meteoran kallioiden katveessa

Yhteistyössä Visit Meteora

Moikka!

Kreikan matka oli toki kokonaisuudessaankin ikimuistoinen, niinkuin ensivierailut mihin vaan maahan yleensä tuppaavat olemaan, mutta tällä kertaa yksi kokemus nousi reissun aikana selvästi ylitse muiden. Pääsin nimittäin mukaan Visit Meteoran järjestämälle Hiking and Scramble-kierrokselle Meteorassa. En yleensä niin lämpiä valmiille retkille, mutta tiesin, että tuonne kallioiden päälle en yksinäni selviytyisi (tai ainakaan pääsisi enää alas omin jaloin), joten jotain muuta oli keksittävä, koska halusin ihailla maisemia myös muualta kun turistibussien vierestä näköalapaikoilta. Tähän tuo opastettu aamupäivän pituinen retki oli mitä loistavin vaihtoehto, koska ehdin vielä retkeltä myös rauhassa lounaalle ennen iltajunan nappaamista takaisin Ateenaan.

Tuskailin pitkään miten kääntää kierroksen nimi suomeksi ja en onnistunut, joten kerrottakoon nyt muutamalla lauseella mitä siis tuolla oikeen teimme. Emme suinkaan pelkästään vaeltaneet ylös yhden korkeimman kalliomuodostelman päälle, vaan etenimme osan matkasta via ferrata-tyyppisesti köysiin kiinnitettyinä. Kyseessä ei siis myöskään varsinaisesti ollut kiipeilyä, mutta käsiä joutui kyllä useampaan otteeseen käyttämään apuna, jotta pääsi etenemään. Köysien isoin tarkoitus oli kuitenkin lähinnä varmistaa se, että jos ote tai askel lipsahtaa, ei vahinkoa pääsisi käymään. Englanniksi tällaista etenemistä kutsutaan scrambling-sanalla, joka voitaneen siis nyt kääntää vaikkapa ryömimiseksi tai kompuroimiseksi, mikä kyllä ajoittain oli ihan kuvaava termi…

Minut siis poimittiin aamulla hostellilta auton kyytiin ja matkalla nappasimme mukaan vielä kaksi muuta kierrokselle osallistuvaa herrasmiestä. Ajelimme pientä tietä kallioiden taakse ja kävelimme muutaman kymmenen minuuttia metsän halki aivan kallioiden juurelle. Tässä vaiheessa saimme  lyhyen turvallisuusbriiffin sekä kypärät päähämme ja valjaat lanteille. Ensin etenimme viistosti kallion halki irtohiekkaa ja -kiviä varoen ja sitten lähdimme kapuamaan ylös kallion halkeamaa pitkin. Pienen kiipeilyn jälkeen kiersimme kallion kapeaa reunaa pitkin sen toiselle puolelle ja nousimme vielä hetken matkaa ylöspäin, palasimme köysillä laskeutuen hieman alaspäin ja lopulta nousimme vielä aivan pienen pätkän perille. Taakse avautuivat hienot maisemat Meteoran luontoon ja edessä alhaalla näkyi tiistaiaamuun heräilevä Kalambakan kaupunki. Mahtava tunne!

Ihasteltuamme jonkin aikaa maisemia lähdimmekin jo takaisin alaspäin. Paluu tapahtui samaa reittiä pitkin kuin tullessakin ja takaisin hostellilla olimme puolen päivän aikaan. Retki oli lyhyt ja olisin viihtynyt kallioilla pidempäänkin. En voi uskoa, miten mahtava fiilis noin lyhyenkin retken jälkeen oli ja olen varma, että tällaisten aktiviteettien pariin palaan vielä. Opas ja kaksi muuta osallistujaa olivat tällaisia retkiä tehneet paljon jo aiemmin ja huhhuh, kuinka inspiroivia tarinoita sainkaan koko matkan kuunnella! Ja täytyy vielä kehaista, että opas kertoi meidän suoriutuneen retkestä selvästi keskivertoa kolmen hengen ryhmää nopeammin, vaikka meikä oli ihan ekaa kertaa moisissa hommissa!

Käytännön vinkit Visit Meteoran Hiking and Scramble retkelle

  • Retki kannattaa varata ajoissa, koska kesäkaudella ne ovat suosittuja ja yhtä opasta kohti voi olla enintään kuusi ihmistä. Toisaalta myös talvikaudella kannattaa olla ajoissa liikenteessä, koska retkiä ei toteuteta joka päivä ja retki vaatii kolme osallistujaa toteutuakseen. Varaa retki täältä.
  • Hintaa retkelle tulee 40e/osallistuja, mutta jos teitä on isompi ryhmä, kannattaa ihmeessä kysyä alennusta ja mahdollisia kombinaatioita muiden retkien kanssa.
  • Ota mukaan liikkumiseen sopivat, mukavat vaatteet ja juomapullo. Lenkkarit käy kengistä vallan hyvin, eli jykevämpiä vaelluskenkiä en ainakaan itse kaivannut. Ratkeamaisillaan olevat farkut sen sijaa eivät ole paras valinta näin ihan aidon kokemuksen perusteella sanoisin.
  • Retkelle voi hyvin lähteä myös yli 8-vuotiaiden lasten kanssa, kunhan kukaan perheestä ei pelkää korkeita paikkoja. Fyysisesti kyseessä ei ollut kovinkaan pitkä ja rankka reissu.

Onko teistä kukaan osallistunut Via Ferrata-retkille tai jopa harrastanut alppivaellusta tai muuten haastavampia vaelluksia? Kertokaa ihmeessä kommenteissa parhaat vinkkinne ja kokemuksenne, että miten tähän touhuun pääsisi paremmin kiinni!


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!