Pallontallaajat.net
Valikko
Kaikki viesti käyttäjältä

Laura

Kompurointia, ryömimistä, vaeltamista ja kiipeilyä Meteoran kallioiden katveessa

Yhteistyössä Visit Meteora

Moikka!

Kreikan matka oli toki kokonaisuudessaankin ikimuistoinen, niinkuin ensivierailut mihin vaan maahan yleensä tuppaavat olemaan, mutta tällä kertaa yksi kokemus nousi reissun aikana selvästi ylitse muiden. Pääsin nimittäin mukaan Visit Meteoran järjestämälle Hiking and Scramble-kierrokselle Meteorassa. En yleensä niin lämpiä valmiille retkille, mutta tiesin, että tuonne kallioiden päälle en yksinäni selviytyisi (tai ainakaan pääsisi enää alas omin jaloin), joten jotain muuta oli keksittävä, koska halusin ihailla maisemia myös muualta kun turistibussien vierestä näköalapaikoilta. Tähän tuo opastettu aamupäivän pituinen retki oli mitä loistavin vaihtoehto, koska ehdin vielä retkeltä myös rauhassa lounaalle ennen iltajunan nappaamista takaisin Ateenaan.

Tuskailin pitkään miten kääntää kierroksen nimi suomeksi ja en onnistunut, joten kerrottakoon nyt muutamalla lauseella mitä siis tuolla oikeen teimme. Emme suinkaan pelkästään vaeltaneet ylös yhden korkeimman kalliomuodostelman päälle, vaan etenimme osan matkasta via ferrata-tyyppisesti köysiin kiinnitettyinä. Kyseessä ei siis myöskään varsinaisesti ollut kiipeilyä, mutta käsiä joutui kyllä useampaan otteeseen käyttämään apuna, jotta pääsi etenemään. Köysien isoin tarkoitus oli kuitenkin lähinnä varmistaa se, että jos ote tai askel lipsahtaa, ei vahinkoa pääsisi käymään. Englanniksi tällaista etenemistä kutsutaan scrambling-sanalla, joka voitaneen siis nyt kääntää vaikkapa ryömimiseksi tai kompuroimiseksi, mikä kyllä ajoittain oli ihan kuvaava termi…

Minut siis poimittiin aamulla hostellilta auton kyytiin ja matkalla nappasimme mukaan vielä kaksi muuta kierrokselle osallistuvaa herrasmiestä. Ajelimme pientä tietä kallioiden taakse ja kävelimme muutaman kymmenen minuuttia metsän halki aivan kallioiden juurelle. Tässä vaiheessa saimme  lyhyen turvallisuusbriiffin sekä kypärät päähämme ja valjaat lanteille. Ensin etenimme viistosti kallion halki irtohiekkaa ja -kiviä varoen ja sitten lähdimme kapuamaan ylös kallion halkeamaa pitkin. Pienen kiipeilyn jälkeen kiersimme kallion kapeaa reunaa pitkin sen toiselle puolelle ja nousimme vielä hetken matkaa ylöspäin, palasimme köysillä laskeutuen hieman alaspäin ja lopulta nousimme vielä aivan pienen pätkän perille. Taakse avautuivat hienot maisemat Meteoran luontoon ja edessä alhaalla näkyi tiistaiaamuun heräilevä Kalambakan kaupunki. Mahtava tunne!

Ihasteltuamme jonkin aikaa maisemia lähdimmekin jo takaisin alaspäin. Paluu tapahtui samaa reittiä pitkin kuin tullessakin ja takaisin hostellilla olimme puolen päivän aikaan. Retki oli lyhyt ja olisin viihtynyt kallioilla pidempäänkin. En voi uskoa, miten mahtava fiilis noin lyhyenkin retken jälkeen oli ja olen varma, että tällaisten aktiviteettien pariin palaan vielä. Opas ja kaksi muuta osallistujaa olivat tällaisia retkiä tehneet paljon jo aiemmin ja huhhuh, kuinka inspiroivia tarinoita sainkaan koko matkan kuunnella! Ja täytyy vielä kehaista, että opas kertoi meidän suoriutuneen retkestä selvästi keskivertoa kolmen hengen ryhmää nopeammin, vaikka meikä oli ihan ekaa kertaa moisissa hommissa!

Käytännön vinkit Visit Meteoran Hiking and Scramble retkelle

  • Retki kannattaa varata ajoissa, koska kesäkaudella ne ovat suosittuja ja yhtä opasta kohti voi olla enintään kuusi ihmistä. Toisaalta myös talvikaudella kannattaa olla ajoissa liikenteessä, koska retkiä ei toteuteta joka päivä ja retki vaatii kolme osallistujaa toteutuakseen. Varaa retki täältä.
  • Hintaa retkelle tulee 40e/osallistuja, mutta jos teitä on isompi ryhmä, kannattaa ihmeessä kysyä alennusta ja mahdollisia kombinaatioita muiden retkien kanssa.
  • Ota mukaan liikkumiseen sopivat, mukavat vaatteet ja juomapullo. Lenkkarit käy kengistä vallan hyvin, eli jykevämpiä vaelluskenkiä en ainakaan itse kaivannut. Ratkeamaisillaan olevat farkut sen sijaa eivät ole paras valinta näin ihan aidon kokemuksen perusteella sanoisin.
  • Retkelle voi hyvin lähteä myös yli 8-vuotiaiden lasten kanssa, kunhan kukaan perheestä ei pelkää korkeita paikkoja. Fyysisesti kyseessä ei ollut kovinkaan pitkä ja rankka reissu.

Onko teistä kukaan osallistunut Via Ferrata-retkille tai jopa harrastanut alppivaellusta tai muuten haastavampia vaelluksia? Kertokaa ihmeessä kommenteissa parhaat vinkkinne ja kokemuksenne, että miten tähän touhuun pääsisi paremmin kiinni!


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Norjalaispäiväkirjat: Mitä kuuluu Norjaan, miten sain melkein FBI:n perääni ja mitä ihmettä tapahtuu keväällä?

Heipä hei!

Elämä hymyilee täällä Norjassa, vaikka kiirettä pitääkin. Viimeksi kun kirjoittelin kuulumisia täällä, oli tunnelmat melkoisen uupuneita ja vähän taisi semmosta pientä kulttuurishokin poikastakin olla ilmassa. Nyt onneksi tunnelmat on jo paljon paremmat. Koulun kanssa on asiat lutviutunut, aurinko on pilkahtanut vähintään kerran viikossa täälläkin, Kreikan viikko toi uutta energiaa peliin ja tänään iltapäivällä ihana ex-kämppikseni ja parhaista parhain reissu- ja seikkailutoverini Salla saapuu tänne reiluksi viikoksi kylään. Ja hei, heti alkuun huomautuksena että tällä kertaa kuvakrediitit kaikista paitsi tokasta ja vikasta kuvasta kuuluu yliopiston vaellusporukan konkarille Larsille, kuulette kohta lisää meidän mahtavasta viikonlopusta vuorilla.

Tosiaan kuten sanottu, koulun suhteen sujuu ihan loistavasti verrattuna edellisen postauksen fiiliksiin. Molemmat ensimmäiset tentit meni hyvillä arvosanoilla läpi ja moni asia on kovasti jo selkiytynyt. Sain keväälle kaikki haluamani kurssit ja graduohjaajakseni juuri sen ihmisen, ketä toivoinkin. Aihe on vielä leväällään, mutta todennäköisesti suuntana on ensi syksynä Zimbabwe ja siellä aiheena perheiden hyvinvointi pakolaisleirillä, mutta tämä nyt saattaa elää vielä ihan mihin vaan suuntaan. Ensi viikolla mulla ei oo norjanluentojen lisäksi ollenkaan luentoja, vaan koko viikko on varattu kotitentin tekemiseen. Heh, nytkin mun pitäis kyllä olla kirjoittelemassa tuota loppuesseetä…

Mahtava viikonloppu Hallingskeidissä

Kouluhommien lomassa vietin viime viikonloppuna myös yhden parhaista viikonlopuista tähän mennessä täällä Norjassa. Olin yliopiston vaellusporukan eli BSI Friluftin kanssa tällä kertaa Hallingskeid-nimisessä paikassa, joka sijaitsee samalla ylängöllä kun Finse, jossa kävin reilu kuukausi sitten. Finsestä kirjoittelin tuossa edellisessä kuulumispostauksessa. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ollut vaellusreissu, vaan yhdistyksen vapaaehtoisten vaellusoppaiden koulutusviikonloppu, jossa olin mukana sekä osallistujana, että kouluttajana. Koko lauantain opetin porukalle ensiavun perusteita ja ensiapua maasto-olosuhteissa. Oli kyllä ihan mahtavaa päästä pitkästä aikaa kouluttamaan muita, vaikka kovasti tuosta stressasinkin etukäteen. Käytiin ensin läpi perusjuttuja ja -harjoituksia sisällä mökissä, mutta viikonlopun vauhdikkainta ja hauskinta antia olivat ehdottomasti ulkona toteutetut käytännön harjoitukset.

Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja seikkailtiin läheisillä vuorilla, joilla olikin jo yllättävän paljon lunta. Suksia ei kuitenkaan ollut matkassa, mutta suomalaisen, norjalaisen, tanskalaisen, marokkolaisen ja saksalaisen sisun voimalla kahlattiin välillä hyvinkin vyötärölle ulottuvan lumihangen halki läheiselle huipulle ihailemaan maisemia. Lumikylvyn lisäksi kielikylpykin oli viikonlopun aikana taattu, koska olin porukasta ainoa, joka ei vielä puhu kovinkaan sujuvaa norjaa. Väki tuntui sen aina välillä tehokkaasti unohtavan ja varsinkin parin viinilasillisen jälkeen puhuttiin enemmän ja vähemmän sujuvasti sekaisin norjaa ja englantia. Oli mahtavaa tutustua paikallisiin ja kovasti suunniteltiin jo seuraavia vaellusreissuja ja mun mahdollisuuksia lähteä myös apuoppaaksi paikallisten kanssa.

Viikonloppuna satuin myös avaamaan suuni oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja pääsen tänään raksimaan yhden kohdan pois bucket listiltäni, kun pääsen vihdoin perehtymään kiipeilyn ihmeelliseen maailmaan. Olen jo monta kertaa haaveillut kiipeilyn perusteiden opettelusta, mutta aina se on syystä tai toisesta jäänyt. Viikonloppuna matkassa oli mukana muutamakin kokeneempi kiipeilijä ja superinspiroivia tarinoita kuunnellessani satuin mainitsemaan, että voisin itsekkin olla kiinnostunut kokeilemaan lajia. Yksi tytöistä totesikin samantien olevansa myös pätevä kouluttaja alalla ja sovittiin, että kiitoksena ensiapukoulutuksesta pääsisin heidän kanssa perehtymään lajiin, joten lähdenkin tästä aivan juuri kohti paikallista kiipeilyhallia, jännää!

Ja niin, tuona viikonloppuna ymmärsin myös, että kyllä mulla onkin mahtava perhe ja mahtavia ystäviä Suomessa, kun autuaasti olin unohtanut kaikessa kiireessä ja tohinassa ilmoittaa kenellekkään, että lähden viikonlopuksi puhelinkenttien ulottumattomiin ja jo lauantaina oli whatsapp täynnä huolestuneita viestejä. Onneksi kuitenkin väki tajusi, että kidnappauksen ja kuoleman sijaa vaellusreissu on todennäköisin syy mun katoamiselle radioaalloilta, joten poliisien, pelastushelikoptereiden, yksityisagenttien, FBI:n ja CSI:n kutsuminen lykättiin sunnuntai-iltaan. Oli siinäkin sitten tekemistä, kun ensin luin junassa puhelinkentän ääreen päästessäni kaikki keskustelut läpi ja aloin laitella viestejä, että hengissä ja täysissä voimissa ollaan. Tästä oppineena muistan jatkossa ainakin kertoa kaikki suunnitelmani etukäteen.

Miltä näyttää tulevaisuus?

Joululomalennotkin on Suomeen buukattu ja viihdyn Suomessa kolme viikkoa joulun ja vuodenvaihteen tienoilla, joten laittakaa viestiä, jos joku haluaa törmäillä. Lisäksi piipahdan pikapikareissun Suomessa Punaisen Ristin jutuissa kahden viikon päästä ja äiti ja täti on tulossa kylään joulukuun alussa, joten ohjelmaa riittää. Ainoana haasteena tässä on nyt vaan se, että vuokrayhtiö päätti laittaa mun asunnon viikon varoitusajalla kuukaudeksi remonttiin, mutta onneksi korvaava asunto löytyi remontin ajaksi yläkerrasta. Ärsyttää vaan kaikki kamat muuttaa sinne ja takaisin tässä muun kiireen lomassa, mutta toivotaan että sitten tää kämppä ois edes vähän ehomman näköinen.

Kevään kuvioita oon tässä myös paljon pohtinut, joten jos jollain on loistavia ideoita tai ajatuksia, niitä saa kertoa, hyvät neuvot on aina enemmän kun tervetulleita. Mulla on siis keväällä kahden kuukaden tauko läsnäolopakollisesta opetuksesta maalis-huhtikuussa, mut toukokuussa pitää taas olla täällä kolme viikkoa yhdellä kurssilla. Sitten alkaakin kesäloma, joka kestänee elokuulle ja siitä lähden varmaan suoraan tekemään gradua, joten alkusyksystä ei tarvi välttämättä tarvi tulla. Ongelmana onkin nyt se, että mitä himskattia teen nuo kaksi kuukautta ja kesän.

Unelmanani on aina ollut viettää kesä patikoiden ja vaeltaen täällä Norjassa, mutta toisaalta mun kielitaidolla ei oo mitään toivoa saada oman alan töitä täältä. Toki esim. ravintola-alan duuneillakin tienaa täällä ihan yhtä hyvin kun hoitajana Suomessa, mutta silti olisi kiva tehdä oikeita, mieleisiä oman alan töitä, joita Suomessa olisi tarjolla. Ja tietysti se oman alan työkokemuskaan ei olisi pahitteeksi, varsinkin jos mielin valmistumisen jälkeen ulkomaille töihin, järjestöt meinaan vaatii aikamoisia työkokemusmääriä ennenkun kannattaa edes hakemusta lähettää. Toisaalta ongelma on myös se, että Bergenin asuntotilanne on uskomattoman huono. Tämän syksyn tapainen asuntotakuu on once in a lifetime-juttu, eli jos luovun asunnostani, olen palatessa pulassa, varsinkin jos joudun etsimään asuntoa sieltä Zimbabwesta käsin. Eli apuvaa, ei mitään hajua mikä olisi fiksuin ratkaisu ensi keväälle. Onneksi ihan vielä päätöstä ei tarvi tehdä, mutta joulukuussa on pakko lyödä jotain lukkoon…

Mutta sellaista tällä kertaa tänne Bergenin kukkuloiden kupeeseen, mitä teille kuuluu? Haluatteko lukea lisää tällaisia höpinä- ja kuulumispostauksia vai kaipaatteko enemmän faktaa? Ja tuli mieleen, että onko siellä ruudun takana joku, joka harkitsee opintoja täällä Norjassa, haluaisitteko kuulla siitä lisää?


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja blogin omalla fb-sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

 

Viikko fiilistelyä Ateenassa ja Meteorassa – Kreikan reissun reitti ja budjetti

Vietin viime viikon Kreikan auringon alla täydentäen d-vitamiinivarastoja ja tutkien Ateenaa ja Kalambakan kylän vieressä sijaitsevaa Meteoraa. Vietin Kreikassa yhteensä kahdeksan kokonaista päivää, joista ensimmäiset viisi päivää vietin itsekseni reissaillen. Viimeiset kolme päivää olivat osa Punaisen Ristin Hämeen Piirin nuorten opintomatkaa, jonka ohjelmassa oli tutustumista paikallisen Punaisen Ristin vapaaehtoistoimintaan Ateenan alueella. Blogissa keskitytään nyt kuitenkin tuohon matkan alkuosaan.

Saavuin  Kreikkaan yölennolla ja ensimmäisen päivän vietin silmät ristissä Ateenassa kierrellen. Nautin edullisesta ruuasta, kiipesin kuuman auringon alla Akropoliksen alueen ympäri ja haahuilin keskustan katuja päämäärättömästi nauttien uusista maisemista ja kaupungin tunnelmasta. Vaikka Ateenassa riittää näkemistä ja tekemistä varmasti ainakin viikoksi, olin päättänyt tämän viiden päivän aikana lähteä myös vähän etäämmälle nauttimaan Kreikan maaseudusta ja luonnosta.

Facebookin reissuryhmien konsultoinnin jälkeen kohteeksi valikoitui Meteora, joka olikin aivan loistava valinta. Meteora on Keski-Kreikassa sijaitseva pienehkö alue, josta löytyy lukuisia maasta lähes pystysuorien kallioiden päälle rakennettuja luostareita ja upeita maisemia. Alueella vietin kaksi yötä ja pidempäänkin olisin viihtynyt! Tästä alueesta tulee varmasti vielä parikin postausta, kun yhteistyössä Visit Meteoran kanssa pääsin tutustumaan luostareihin ja kuvailemaan auringonlaskua kallioiden takana. Ja mikä parasta, pääsin mukaan retkelle, jossa kiivettiin yhden korkeimman kiven päälle via ferrata-tyyppistä reittiä pitkin ja voi pojat miten nautin, musta taitaa vielä tulla joku vuorikiipeilijä!

Meteorasta palasin Ateenaan, jossa vietin vielä toisen päivän ja tutustuin mm. Antifiotakan alueeseen, joka oli mieletön pieni alue aivan Akropoliksen kupeessa. Alueella oli pieniä kujia, kreikan saaristomaisemista tuttuja valkoisia taloja sinisine ovineen ja mikä ihaninta, hiljaisuutta ja rauhaa keskustan hälinästä. Yöllä sainkin sitten seuraa jo Punaisen Ristin tutuista ja loppureissu jatkui heidän kanssaan. Jos Ateenassa aikoo tuon vajaa viikon verran viettää, voin kuitenkin suunnilleen tuollaista ohjelmaa suositella ja vaikka matka junalla Meteoraan kestikin tuskaisen kauan, oli se sen kaiken arvoista. Mutta avataampa nyt alla hieman reissun budjettia vielä, jos joku suunnittelee vastaavaa reissua.

Majoitus

Ateena / Small Funny World Athens -hostelli / 2 yötä – 13e/yö

Aivan järkky hostelli, halpa kun mikä, mutta syystä. Ihan vastapäätä hostellia oli baari, jossa musiikki pauhasi aamukuuteen ja halpa hinta oli vetänyt hostelliin jos jonkinmoista väkeä. Täällä tuli jo fiilis, että onko musta tämmöseen budjettireppureissailuun enää ollenkaan. Plussana mainittakoon lukolliset kaapit jokaiselle dormissa nukkuvalle ja loistava sijainti.

Kalambaka / Meteora Central Hostel -hostelli / 2 yötä – 17,50e/yö

Ja yhtä nopeasti palasi uskoni hostelleihin kuin oli lähtenytkin. Aivan ihana paikka, mukava henkilökunta, siistit huoneet, vessat ja yleiset tilat, jokaisen dormisängyn ympärillä verhot, omat pistorasiat, lukolliset kaapit jokaiselle ja viihtyisät yhteiset tilat. Täällä olisin viihtynyt vaikka pidempäänkin. Erinomainen sijainti ihan ruokakaupan ja bussipysäkin vieressä kylän pääkadulla. 

Ateena / Acropolis Dream View Hostel – hostelli / 1 yö – 13e/yö

Perus ok-hostelli. Melkoisen uusi paikka, joten esim. sisäänkirjautumissysteemissä on vielä hiomista ja hostellin alue ei ollut mikään viihtyisin, mutta lähellä rautatieasemaa, jos tulee esim. iltajunalla Meteorasta kuten minä. Kohtuullisen siistit tilat ja kattoterassi, jolta on upeat maisemat Ateenaan kohti Acropolista. 

Ruoka

Norjaan verrattuna varmasti mikä vaan ruoka on halpaa kun mikä, mutta ajattelin tähän nyt keräillä pari esimerkkiä Kreikan hintatasosta tällä hetkellä.

Vesi – Hanavesikin on lähes kaikkialla juotavaa, mutta maistuu melkoisen voimakkaalle. Pulloveden hinta on Kreikassa säännösteltyä ja 0,5l pullo vettä saa maksaa 50snt ja 1,5l maksimissaan 1,5 euroa. Toki ruokakaupoista voi vettä saada vielä halvemmallakin.

Ruoka – Lämpimästä ruuasta ja lasillisesta limukkaa tai viiniä maksoin keskimäärin hieman yli 10e, muutaman kerran vähän alle ja vain kerran yli 15e. Kahvilasta täytetyn sämpylän ja tuoreen smoothien sai reilu vitosella ja esimerkiksi pinaattipiiraan noin eurolla. Kaupasta ostettuna välipalasetti (jogurtti, banaani, omena, vesi, sämpylä ja suklaapatukka) maksoi noin kolme euroa. 

Meteoran retki Ateenasta

Juna – Junaliput suoraan Meteoraan menevään junaan ja takaisin ennakkoon netistä ostettuna 27,50e. Junaliput löydät täältä ja matka kesti noin viisi tuntia suuntaansa. Juna 884 menee suoraan Kalambakaan Ateenasta lähtien kello 8:20 ja takaisin pääsee suoraan samannumeroisella junalla iltaisin klo 17:32. Lisäksi löytyy useampia eri yhteyksiä, joissa on yksi vaihto. 

Paikallisbussi ylös Meteoraan 1,80e/kerta – Ylös luostareiden luokse voi myös kävellä, mutta helpointa lienee ottaa bussi ainakin toiseen suuntaan. Busseja kulkee keskustasta kahden tunnin välein ja bussin reitti kiertää kaikkien luostareiden ohi. Halutessaan bussiin voi ostaa myös päivälipun, itse tein niin, että menin ylös bussilla ja tulin takaisin Kalambakaan kävellen.

Pääsyliput luostareihin 3e/luostari – Kannattaa ehdottomasti vierailla useammassa, hienoja mestoja. Kerron näistä tarkkemmin Meteoran postauksissa.

Vallan kohtuullisella budjetilla voi siis Kreikassa pärjätä, varsinkin kun tyytyy noihin edullisempiin hostellidormeihin ja shoppailee ruokaa välillä myös ruokakaupoista. Tässä nyt tälläinen yleiskuva reissusta, kirjoittelen vielä myöhemmin erilliset postauksen Ateenasta, Meteoran luostareista ja auringonlaskusta ja Meteorassa kiipeilemisestä! Miltäs kuullostaa moinen suunnitelma?

Bergenin kuuluisin päiväretki lähikukkuloille – ethän jätä tätä välistä, jos sää suosii Bergenissä

Bergen on tunnettu sitä ympäröivistä seitsemästä vuoresta, joista mainitsin tässä postauksessa jo tänne muuttaessani. Ulriken ja Fløyen ovat noista vuorista ehdottomasti kuuluisimmat.  Tästä johtuen Vidden trail-niminen vaelluspolku Ulrikenin huipulta (643m meren pinnan yläpuolella) Fløyenin huipulle (399m meren pinnan yläpuolella) on syystä yksi Bergenin tunnetuimmista päiväretkistä. Vidden trail on ihan loistava mahdollisuus käydä molempien noiden huipulla ja samalla nauttia upeista maisemista Bergeniä ympäröiville vuonoille, vuorille ja saarille.

Tunnelmia vaellukselta

Lähdin itse tutustumaan tähän reittiin aurinkoisena sunnuntaipäivänä lokakuun alkupuolella. Väkeä oli liikenteessä kohtuullisesti, mutta poluilla oli silti tilaa hengittää. Polkujuoksijoita ja muita norjalaisia vuoristogaselleja suhahteli aina välillä ohi vasemmalta ja oikealta, mutta toisaalta liikenteessä oli myös nuorisoa, vanhempia pariskuntia ja perheitä perinteisellä sunnuntaiulkoilulla. Norjalaiseen tapaan siis koko kansa oli lähtenyt ulos, kun sää oli hyvä.

Itse nautin eniten yksinkertaisesti siitä tunteesta, että näin upeita maisemia on aivan kotioven takana. Ylhäällä seistessä ja kaupungista poispäin katsellessa voi nähdä kaukana siintävän jäätikön, kukkuloita kukkuloiden perään ja oikeasti kuvitella olevansa kauempanakin sivistyksestä. Toisaalta ylhäältä on upeat näkymät myös itse Bergeniin ja sen lähiseuduille. Mikä etuoikeus asua kaupungissa, josta löytyy paikallisten sanoja lainatakseni oikeita “city mountains” eli jokaiselle saavutettavissa olevia helppoja, mutta upeita kohteita kävelymatkan päässä kotiovesta.

Norjalaiseen tapaan helpoksi merkattu reitti ei ainakaan omasta mielestäni sitä ihan aina ollut, mutta kyllä tuonne uskaltaa kokemattomampikin kulkija lähteä. Polku on hyvin merkattu ja sitä on helppo seurata ilman karttaakin. Ainakin näin aurinkoisena sunnuntaina myös väkeä riitti, joten apu olisi ollut lähellä, jos jotain olisi tullut. Itse kuljin reitin Ulrikenilta Fløyenin suuntaan, koska olin kuullut, että näin nousumetrejä kertyy hieman vähemmän, mutta tuon voi kyllä hyvin kävellä kumpaan vaan suuntaan. Muutamassa kohdassa oli tiukempia nousuja ja laskuja, joissa joutui hieman hakemaan tasapainoa, mutta muuten reitti oli vallan mukavaa käveltävää.

Käytännön vinkit Vidden trailille

Matkaa vaellukselle kertyy yhteensä noin 18km, mutta vaellusta voi helpottaa ja lyhentää molemmista päistä muutamalla kilometrillä ja useilla nousu- ja laskumetreillä nousemalla ylös ja laskeutumalla vuorilta ilman omien jalkojen rasittamista. Ylös ja alas Ulrikenilta pääsee nimittäin hiihtohissityyppisellä ratkaisulla 110kr hintaan (noin 12e) per suunta ja Fløyenille vuoristojunalla, joka kustantaa yhteen suuntaan 45kr eli noin vitosen. Jos käyttää noita avukseen molemmissa päissä, jää reissulle pituutta noin 14km ja aikaa tähän menee noin viitisen tuntia rauhallisella tahdilla ja muutamalla tauolla. Ulrikenilta lähtiessä reitti on ehkä hieman helpompi, kun tiukkoja nousuja on hieman vähemmän.

Jos haluaa kiivetä ylös Ulrikenille, kannattaa napata keskustasta bussi 12 ja jäädä pois Montana-nimisellä pysäkillä. Sieltä kun seuraa ohjeita ensin Montana youth hostellille ja sen vierestä parkkipaikan läpi metsän reunaan, on helppo löytää ylös vievät polut. Polkuja lähtee tuolta useampi, mutta ne kaikki vievät kyllä ylös. Lyhin reitti on Ulriken opp-kylteillä merkattu melkoisen jyrkkä nousu.

Sen sijaa jos haluaa päästä helpommalla ja napata edellä mainitun Ulriksbanenin ylös vuorelle, voi keskustasta napata minkä tahansa Haukelandin sairaalalle menevän bussin (ainakin 2, 3 ja tuo 12) ja jäädä pois Haukeland Sjukehus N-pysäkillä. Tuolta pysäkiltä on kyltit suoraan Ulriksbanenille, joka on noin 5min kävelyn päässä sairaalan takana.

Ylös Fløyenille menevät polut ja vuoristojuna lähtevät sen sijaa aivan keskustasta Bryggenin ja kalatorin vierestä ja googlesta tarkka sijainti löytyy googlaamalla Fløibanen. Tässä vielä linkki karttaan.

Juoksevaa kirkasta purovettä tuolta löytyy hieman niukasti vain muutamasta kohtaa, joten oma vesipullo ja eväät on hyvä olla mukana. Reitin päistä molemmilta vuorilta löytyy ravintolat ja kahvilat, mutta itse vaelluksen aikana ei sisätiloihin ole mahdollisuutta päästä.

Kerrassaan upea retki siis, suosittelen tätä kyllä jokaiselle Bergenissä vierailevalle! Ja jos näin pitkä retki ei innosta tai haaveissa on vielä pidempi retki kaupunkivuorilla, molemmilta kukkuloilta lähtee laaja valikoima myös muita reittejä, joista löytyy niin esteettömiä kuin vielä tätäkin haastavampia vaihtoehtoja! Niistä löydät lisää tietoa esimerkiksi täältä ja täältä. Onko teistä kukaan retkeillyt Bergenin seuduilla tai innostui nyt haaveilemaan retkestä tänne?


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Linkkivinkki Retkipaikkaan: Onko Norjassa jokamiehenoikeuksia? Top-5 vinkit Norjassa vaeltamiseen

Moikka!

Linkkivinkkinä teille kaikille Norjassa retkeilystä kiinnostuneille lukijoille, mun kirjoittamani artikkeli Norjassa retkeilystä ilmestyi tänään Retkipaikassa. Artikkelin päääset lukemaan tästä linkistä:

 Onko Norjassa jokamiehenoikeuksia? Top-5 vinkit Norjassa vaeltamiseen

Artikkelissa kerron mm. Norjan mahdottoman oudosta autiotupasysteemistä, tavallisimmista vaaranpaikoista, reittimerkinnöistä ja niiden puutteista ja marjojen poimimiseen liittyvistä yksityiskohdista, käykää ihmeessä lukemassa ja kommentoimassa! Ja jos herää kysymyksiä niin antakaa tulla, meikä koittaa vastailla tai selvittää vastauksen, jos en vielä tiedä!


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!