Arkielämää arkistot - Kaiken maailman matkoja
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Arkielämää

Norjalaispäiväkirjat: Ensimmäisen puolivuosikkaan viimeiset Norja-kuulumiset

Moikka!

Viidettä norjalaispäiväkirjojen osaa viedään. Takana nyt siis jo lähestulkoon viisi huikeaa kuukautta Norjassa ja viikon päästä tähän aikaan meikä on jo viettämässä joulua tutussa ja turvallisessa ympäristössä Tampereella. Elokuussa kirjoittelin ekan norjalaispäiväkirjapostauksen matkasta tänne, syyskuussa fiilistelin ekaa kolmea viikkoa Norjassa, lokakuussa tuskailin pienen väsymyksen ja kulttuurishokin kanssa ja viimekuun alussa jaoin jo vähän parempia fiiliksiä ja hauskoja sattumuksia teille luettavaksi. Nyt onkin sitten tosiaan luvassa jo joulukuisia kuulumisia vielä ennen suomilomaa! Kuvituksena saatte nauttia muutamasta lumisesta kaupunkikuvasta täältä Bergenistä, vaikka lunta täällä ei muutamaa päivää lukuunottamatta näkynyt, enemmänkin on eletty vaan jatkuvaa sadekautta…

Elämä on täällä jatkunut ihan hyvää rataa läpi marras- ja joulukuun. Ensimmäiset vieraatkin kävi täällä, kun Salla vietti pari viikkoa Bergenissä lomaillen marraskuussa ja äiti ja täti kävi piristämässä joulukuun alkua pitkän viikonlopun verran. Koska vieraat ja laatuaika lähesten kanssa ulkomailla asuessa on melkoisen harvinaista herkkua, on somekin pysynyt hiljaisena, kun olen keskittynyt vieraisiin täysillä ja koittanut hoitaa kaikki kouluhommat vieraiden välissä. Oon kyllä niin monta kertaa täällä miettinyt, että jummi kun osaisi Suomessakin asuessa aina arvostaa yhtä paljon läheisten kanssa vietettyä aikaa kun täällä. Ette usko, kuinka iloiseksi tulen aina, kun joku tulee kylään, laittaa viestiä ja kyselee kuulumia tai soittelee ihan vaan rupatellakseen. Vaikka kamuja on toki täälläkin, on se aina ihan eri asia jutella asioista omalla kielellä sellaisten ystävien ja läheisten kanssa, jotka on tuntenut vuosia ja jotka jo puolesta ilmeestä tai sanasta tietää, mistä on kyse ja mitä meinaan.

Somehiljaisuuden taustalla on pitkälti ollut myös edellä mainittu täällä Bergenissä talven sijasta vallitseva sadekausi, johon kuuluu mm. tauotonta räntä- tai vesisadetta, ukkoskuuroja, hulluja tuulenpuuskia ja halua minimoida kaikki ulkona vietettävä aika. Näin ollen kamerakin on pysynyt pitkälti kaapissa ja uusia seikkailuja ei ole juuri ehtinyt kertyä, mutta ainakin on tullut kiiteltyä hyviä kuorivaatteita, kun tuossa tuulessa ja mytäkässä sateenvarjo tuntuu olevan aivan turha värkki. Sen verran kuitenkin nähtiin lunta, että päästiin luokkalaisten kanssa harjoittelemaan hiihtämistä ja laskemaan mäkeä yhden norjalaisen luokkakamun perheen talon takapihalla pari viikonloppua sitten. Voin kertoa, että oli ehkä hulvattominta ikinä seurata meidän luokalaisia, jotka ylipäätään näkivät ensimmäistä kertaa lunta tänä syksynä, saati että olisivat koskaan aikaisemmin edes nähneet suksia tai rattikelkkaa. Täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa elämässäni minäkin tunsin oloni vallan ammattilaishiihtäjäksi! Ja tietty sunnuntaina saatiin taas sulaneen lumen tilalle vähän uutta lunta ja kävin nämäkin kuvat napsimassa!

Edellä mainittujen hommien lisäksi – yllätysyllätys – koulu on pitänyt kiireisenä. Marraskuussa saatiin pakettiin Health Systems-niminen kurssi, jonka kotitentin väänsin Sallan valvovan silmän alla. Kurssi oli tosi kiinnostava ja avarsi kummasti taas käsitystä siitä, miten erilaisilla tavoilla terveyspalveluita voidaankaan tuottaa ja miten pienet asiat voivat vaikuttaa siihen, toimiiko systeemi vai ei. Esimerkkejä kuunnellessa ei voinut kuin olla kiitollinen suomalaisista sosiaali- ja terveyspalveluista, vaikka niissäkin toki aina hiottavaa riittää. Tämän kurssin jälkeen ollaankin sukellettu tarkemmin sitten gradujuttuihin research tools-kurssin kautta, joka jatkuu vielä ensi viikon gradusuunnitelman kehittelyn parissa. Tässä onkin sitten riittänyt pureskeltavaa ja pohdittavaa, kun mulla ei vielä edes toi lopullinen graduaihe oo aivan selvillä. Maa vaihtui muutama viikko sitten Zimbabwesta Ghanaan, mutta tuosta muutoksesta olen vain iloinen, koska Zimbabwen poliittinen tilanne on tässä elänyt vähän suuntaan jos toiseen ja toki tuo tarkoittaa myös mahdollisuutta päästä näkemään ihan uusi kolkka Afrikasta! Keskiviikkona pitäisi treffata graduohjaajaa ja sopia lopullinen tarkempi aihe, mutta jotain pakolaisleirillä olevien ihmisten hyvinvointiin ja selviytymiskeinoihin liittyvää se tulee olemaan.

Tuo Ghana-juttu ei ollutkaan sitten myöskään ihan ainoa muutos edellisen postauksen koulukuulumisiin liittyen. Nimittäin sen sijaa, että toukokuussa tulisin tänne suorittamaan ravitsemustieteen kurssia, lähdenkin 1,5kk minivaihtoon Sambiaan meidän luokkalaisen tanskalaisen hoitsun kanssa, ihan mahtavaa! Mitkään käytännön asiat tuon suhteen ei ole vieläkään selvinnyt, mutta tiedossa on useampi lyhyt viikonkestoinen intensiivikurssi kehitysmaalääketieteeseen ja kansainväliseen terveydenedistämiseen liittyen, oon ihan hurjan innoissani. Toinen valtavasti intoa tuova asia on se, että innostuttiin Sallan kanssa vähän tutkimaan mahdollisuuksia matkata jonnekin tuon mun kevään kahden kuukauden kurssitauon aikana ja kovasti vaikuttaisi siltä, että suuntana saattaisi olla unelmieni unelmakohde eli Nepal!

Koulu- ja vieraskiireiden lomassa hieman pidin itsekkin taukoa Bergenistä ja yhden viikonlopun kävin piipahtamassa Suomessa tuossa viimekuun lopulla. Perjantaista sunnuntaihin vietetty suomiviikonloppu oli lyhyt, mutta sitäkin tehokkaampi. Ehdin mm. nähdä äitiä ja isovanhempia, yökyläillä afrikkareissutoveri Emilian luona, käydä iltapäiväkahveilla tutussa kahvilassa toisen ystävän kanssa, viettää perinteistä sohvallalagaamisherkkuhetkeä Frendien pyöriessä taustalla kolmannen hyvän ystävän kanssa ja käydä sanomassa hyvästit Suomen Punaisen Ristin valtakunnallisen nuorisotoimikunnan varapuheenjohtajan pestille uuden toimikunnan aloittaessa hommansa. Tuo viimeisin olikin se oleellisin syy tulla Suomeen ja oli kyllä vähän haikea fiilis sanoa heipat tuolle luottamushommalle! Tuo reissu muistutti myös hyvin kaikesta siitä, mikä onkaan mukavaa ja kivaa Suomessa, joten en malta odottaa viikonloppuna alkavaa lomaa! Suomessa nähdään!

 Miten teidän joulukuu on sujunut? Mitä suunnitelmia teillä on joululomalla? Kuka lähtee kehittelemään mun kanssa jotain pieniä suomiretkiä ja -seikkailuja suomiloman kunniaksi?


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Norjalaispäiväkirjat: Minä olen väsynyt

Päiväkirjamaisia kuulumisia ja ajatusten virtaa pitkästä aikaa, kun reissujakaan ei ole kertynyt teille jaettavaksi. Muutama viikko sitten kävin pyörähtämässä viikonlopun Finsessä, upeassa vuoristokohteessa, jonne pääsee vain jalkaisin, pyörällä tai junalla, mutta todella huonon sään takia ulkoilu jäi vähälle. Aion kuitenkin varmasti palata tuonne ja sitten ehkä pääsen jakamaan teillekin enemmän vinkkejä alueesta. Joka tapauksessa nyt jo voin kertoa, että kyseessä oli loistava kohde niin hardcore-vaeltajalle kuin koko perheen ulkoiluviikonlopullekin. Paikalta löytyi mm. loistavalla ruualla, perusmukavilla huoneilla ja kaikilla palveluilla varusteltu DNT:n täyden palvelun mökki. Mökiltä on helppo tehdä päiväretkiä ympäristöön, jos pidempi reissu ei houkuttele ja nähtävää riittää niin jäätiköistä vuorenhuippuihin ja järvistä vesiputouksiin ja pidempiäkin reissuja alueelle on helppo suunnitella. Jutun kuvina siis muutama tuolta napsittu kuva, jotka kyllä harmaudessaan kuvastavat erinomaisesti tämän hetken fiiliksiä.

Edeltävät kolme viikkoa koulussa ovat olleet äärettömän raskaita. Superkiinnostavan ja inspiroivan ensimmäisen kurssin jälkeen sukellettiin epidemiologian pariin, joka ei todellakaan ehkä iskenyt ja uponnut päähän samalla tavalla, kuin ensimmäinen kurssi. Sen lisäksi, että aihe ei ollut kovin kiinnostava, moni luennoitsija huomasi sen, että luokassa oli vallan päteviä opiskelijoita, joilla riitti runsaasti osaamista ja tietoa aiheesta jo etukäteen. Valtavista tasoeroista ja ehkä ajoittain myös professorien puutteellisista opetustaidoista johtuen me aloittelijat ja ummikot jäätiin auttamatta alakynteen ja tunnit etenivät hurjaa tahtia ja perusasioiden selittäminen jäi ihan liian vähälle. Lisäksi kurssi sisälsi runsaasti laskemista, joka ei koskaan ole varsinaisesti myöskään ollut vahvin osaamisalani, joten edeltävät kolme viikkoa ovat kyllä vetäneet kaikki mehut pihalle ja minut niin kauas mukavuusalueestani kun vaan voi. Eilen kuitenkin sain huokaista ainakin hetkeksi, kun poistuin tenttisalista tuskallisen kolmen tunnin laskemisen ja kaiken mahdollisen päähän jääneen tiedon tenttiin puristamisen jälkeen. Elän sitkeästi toivossa, että tentti meni läpi, koska tuntui, että osasin ainakin peruslaskuista osan ja muutama laajempikin kysymys tuntui menevän kohtuullisesti. Toivotaan siis, ettei tarvi kohdata tätä ainetta enää uusinnassa.

Muutenkin koulussa on riittänyt hommaa, kun on pitänyt viime aikoina tehdä melkoisen isoja päätöksiä, kun ensi kevään kurssit ja graduaihetoiveet piti lähettää professoreille tällä viikolla. On meinaan niin monta unetonta iltaa ja paniikkihetkeä vietetty noiden kanssa, että ei mitään rajaa, mutta sainpa jotain kursseja valittua. Niiden puitteissa näyttäisi nyt siltä, että kolmen viikon suomiloma toteutuu jouluna ja keväällä olisi lähes kaksi kuukautta tyhjää kalenterissa, kun mun valitsemat kurssit ajoittuu lähinnä tammi-helmikuulle ja toukokuulle. Saa nähdä, olisiko tuossa mahdollista toteuttaa joku reissu, vai pakottaako lompakko tulemaan Suomeen töiden pariin. Kevään kurssien teemoina tulee olemaan ainakin ravitsemusasioita kehitysmaanäkökulmasta, pakolaisten terveydenedistämistä, tasa-arvon ja reilun päätöksenteon perusteita, terveyspalvelujen suunnittelua kriisitilanteissa ja kulttuurien vaikutusta terveyteen.

Gradulistan toimitin professorille viime yönä noin puolta tuntia ennen deadlinea ja toivelistalle päätyi aiheita pakolaisten mielenterveydestä länsimaalaisten expatti-työntekijöiden hyvinvointiin ja työnohjaukseen liittyen, sekä yksi kehitysmaissa asuvien nuorten äitien koulutukseen ja teiniraskauksien ehkäisyyn liittyvä projekti. Kaikkiin noihin liittyy noin muutaman kuukauden pituinen aineistonkeruujakso, joka toteutuu ensi syksynä jossain matalan tulotason maassa riippuen projektista. Jos onni on myöten ja saan jonkun noista toivomistani projekteista todennäköisesti minä suuntaan joko Sambiaan, Zimbabween, Tansaniaan tai Nepaliin. Tuosta olen kyllä ihan valtavan innoissani!

Lisäksi syksy on iskenyt tännekin. Olen muutenkin huono aamuihminen, joten pimeät ja sateiset aamut eivät ole yhtään helpottaneet sängystä nousemista. Bergen on lunastanut paikkansa Euroopan sateisimpana kaupunkina syystä ja vaikka aurinkoisiakin hetkiä on aina silloin tällöin, on päivittäin myös ollut niitä hetkiä, kun taivaalta tuntuu tulevan alas kaikki maailman vesi. Sitkeästi olen kuitenkin edelleen pyöräillyt yliopistolle ja takaisin, vaikka kertaalleen jouduin jo taluttamaan pyörää osan matkasta, kun olin varma, että hurja tuuli ja vesisade kaataa meikän kumoon, jos koitan edetä pyörän selässä. Huomiselle on kuitenkin ainakin luvattu aurinkoa, joten pitääpä yrittää lähteä etsimään hieman valoa elämään ja onhan se hieno huomata, kuinka vastapäisen kukkulan rinteiden purojen vesi virtaa jo niin kovaa, että ne näyttää ainakin tänne vastakkaiselle rinteelle jo ihan koskilta tai vesiputouksilta, vaikkeivat sitä toki norjalaisella mittapuulla varmaan vielä olekkaan!

Tiliotteen katsominen tuottaa myös edelleen jatkuvasti harmaita hiuksia. Eläminen ei tosiaankaan ole halvimmasta päästä täällä, varsinkaan jos haluaa edes joskus ja jouluna käydä ystävien kanssa yksillä ja satunnaisesti ostaa kaupasta vaikkapa levyn suklaata ja vähän reissata. Juuri eilen pyörittelin kaupassa päätä, kun perjantain herkkutarjouksena lähikaupassa oli Fazerin Dumle-karkkipusseja – ja vain vaivaiseen reilun viiden euron hintaan… Mikä tarjousten tarjous! Hieman helpotusta tilanteeseen on kuitenkin tuonut se, että sain järkättyä itselleni satunnaisia lapsenvahdintöitä täältä Bergenistä ja tuntipalkkakin vastaa norjalaista hintatasoa – tienaan meinaan tuntipalkan suhteen täällä tuollaisesta opiskelijan hanttihommasta enemmän kuin terveydenhoitajana Suomessa, aikamoista. Reissukuumekin kasvaa valtavaa tahtia ja rinkka huuta pidemmän reppureissun perään. Onneksi tähän on luvassa edes vähän helpotusta, kun ensi viikolla tähän aikaan olen jo Kreikassa. Kyseessä on kuitenkin vain viikon reissu, joten pelkään, että se enemmänkin pahentaa tätä kroonista reissukuumetta kun mitenkään lievittäisi sitä.

Että sellaisia kuulumisia tänne tällä kertaa, tässä nyt oli päällimmäiset fiilikset viime viikoilta. Väsymystä ja uupumusta on ollut ilmassa, mutta eiköhän se tästä, kun saan vähän aurinkoenergiaa kerättyä Kreikasta! Onko teillä viime hetken vinkkejä Ateenan tai protipsejä Meteoran lähistön parhaista kahviloista, ruokapaikoista ja must-see jutuista? Miten teidän syksy on sujunut? Onko kukaan muu tuskaillut lisääntyvän pimeyden ja syyskelejen kanssa?


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja blogin omalla fb-sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Terkkuja matkamessuilta

Moikkamoi!

Nyt on kyllä taas reissuinspiraatioita ja turhia ja vähemmän turhia esitteitä ja tilpehööriä kerätty taskut täyteen, huh huh. Kuten mun instagramia seuraavat jo varmasti huomasivatkin, viikonloppu meni siis Helsingissä Matka2017-messuilla, joissa olin ihan ensimmäistä kertaa bloggaajakyltti kaulassa ihmettelemässä. Lauantain kiertelin paikan päällä yksin fiilistellen ja sunnuntaina ryntäiltiin pisteeltä toiselle kahden hyvän ystävän kanssa. Jos mihinkä arvontoihin tuli osallistuttua, maistiaisia syötyä useammankin ihmisen puolesta, tänä vuonna ilmeisen muodikasta virtuaalimatkailua kokeiltua (oli muuten supersiistiä!), haaveiltua ja todettua, että ei tästä pallosta taida kiinnostavat paikat vielä ihan hetkeen loppua. Messujen seurauksena ainakin Jordania, Suomen saaristo ja Indonesia pääsivät hurjaa kyytiä ylöspäin mun unelmien matkakohteissa.

Täytyy kyllä myöntää, että oli kyllä kauhean jännää ensimmäistä kertaa olla tuolla bloggaajakyltti kaulassa. Vaikka välillä ihmetytti, kuinka passiivisia pieni osa näytteilleasettajista oli potentiaalisia asiakkaita kohtaan, niin oli äärimmäisen jännä huomata, miten tuo kyltti myös muutti osan suhtautumista. Oli vähän kumma tunne, kun muutamalla pisteellä tuntui, että vaikka pääsi esittelijän kanssa jutulle, täytyi kaikki tieto nyhtää irti sen sijaa, että keskustelu olisi edennyt luontevasti. Suurimmalla osasta pisteistä kuitenkin homma pelasi ja esittelijöillä oli tarjota esitteiden lisäksi valtava määrä käytännön vinkkejä, reissuideoita ja hurjasti hyvää mieltä. Muihin bloggaajiin ja bloggaajatouhuihin en vienoa hymyä enempää vielä uskaltanut ottaa osaa näin ensikertalaisena ja tyydyin lähinnä ihmettelemään laajaa messutarjontaa, mutta ehkä ensi vuonna sitten! Hauskaa oli jokatapauksessa, ja se lienee tärkeintä!

Tähän inspiraatio- ja reissukuumeeseen kun vielä lisätään päälle heräteostoksena messuilta tilattu Mondo ja tänään postista kolahtaneet Lonely Planetit, ei taida olla kaukana, että lähtee koko homma lapasesta. Vähän kuitenkin pitää vielä himmailla, jotta työkuviot keväälle ja kesälle selviää niin selväksi, että tiedän, mihin väliin lentoliput voi ujuttaa. Sitä odotellessa viikonloppujen miniseikkailut ja haaveilu kaukomaista jatkuu!

Nokka kohti uusia seikkailuja!

Heippa!

Voihan, puolitoista kuukautta blogitaukoa takana ja johan sitä on meikän elämässä ehtinyt sattua ja tapahtua. Blogitauko ei ollut millään tapaa suunniteltu, mutta elämä otti ja vei mukanaan niin, että seikkailut eivät ehtineet millään blogiin asti, kun välillä tuntui haastavalta pitää edes kaverit ajantasalla siitä, missä nyt mennään. Lisäksi nyt tällä kertaa seikkailut ovat tapahtuneet ihan muualla kuin matkailun maailmassa ja kamera on pysynyt melkoisen visusti kaapissa, joten nekin ehkä syynä tähän hiljaiseen hetkeen. Nyt kuitenkin meikä on takaisin linjoilla ja kuvituskuvinakin on meikän reissuselfieitä, jotta saatte ikävänne karkoitettua! Vielä ennekuin päästään ruotimaan vuoden 2016 seikkailuja ja suunnittelemaan uusia vuodelle 2017, saatte vastauksen siihen kysymykseen, että no mitä nyt sitten onkaan tapahtunut viimeisimmän, marraskuussa ilmestyneen postauksen jälkeen, jos kerta menojalka ei oo vipattanut reissujen suuntaan?

pc300011-2Viimeisimmän postauksen aikoihin olin juuri lopettelemassa työharjoittelua äitiys- ja lastenneuvolassa ja mietin kuumeisesti, missä viettäisin seuraavat kolme viikkoa tehden opintojen viimeistä syventävää harjoittelua. Pidin kovasti neuvolamaailmasta, mutta jotain jäin puuttumaan, että olisin halunnut sinnekään syventävään harjoitteluun ja aiempien harjoittelujen perusteella esimerkiksi työterveyden olin jo raakannut pois listalta. Koulu- ja opiskeluterveys kiinnosti kyllä myös, mutta en kuitenkaan löytänyt sitä suurta intoa hakea sinnekkään syventävään harjoitteluun. Lisäksi edessä oli vielä ihan liian monta tenttiä, hurjan monta sivua opinnäytetyötä ja loputon suo kehittämistehtävän, yhteisödiagnoosien ja muiden pikkutehtävien kanssa. Tulevaisuus oli ihan auki (heh, no niin se on vieläkin, mutta ainakin hetkeksi suunta on nyt selvä). Olin ihan hukassa, rikki kiireisestä koulu- ja työsyksystä ja valmiina luovuttamaan koulun kanssa.

p5280604-3Niin siinä kuitenkin kävi, että otin itseäni niskasta kiinni, hoidin kaikki kouluhommat enemmän tai vähemmän kunnialla loppuun ja 20.12. juhlittiin mun valmistujaisia ja sain lisätä ansioluetteloon kaksi uutta titteliä, kun tästä edes valehoitajan voi korvata nimikkeillä laillistettu terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja (jos valvira vielä näin päättää..). Lisäksi monet asiat saivat ihan uuden suunnan, kun sain viime hetkellä kaikkia toiveitani vastaavan harkkapaikan ja vietin viimeiset kolme viikkoa opinnoistani syventävässä harjoittelussa Tampereen vastaanottokeskuksessa turvapaikanhakijoiden terveyspalveluissa. Nuo kolme viikkoa opettivat hurjasti terveydenhoitajan työn monipuolisuudesta, haasteista ja siitä, että yksi ihminen ei voi tehdä kaikkea. Nautin kuitenkin harjoittelusta ennennäkemättömän paljon, kiitos mahtavien työkavereiden, motivoivan työympäristön ja mielenkiintoisen työn. Toki täytynee kyllä myöntää, että oli tuo kyllä myös yksi opintojen raskaimmista harjoitteluista, mutta en vaihtaisi sitä kyllä ikinä muuhunkaan paikkaan.

p6270651-2Toki tuon kolmen viikon aikana myös työnhaku oli valmistumista silmällä pitäen kiivaimmillaan ja useamman tyhjän arvan jälkeen olin ihan varma, ettei mitään töitä muutaman päivän sijaisuuksia lukuunottamatta tulisi järjestymään. Tuon jo edellä mainitun mahtavan viimeisen harjoittelun ja vahvan järjestötaustan ja -kontaktien myötä kuitenkin avautui ihan uusia mahdollisuuksia, kun toisiksi viimeisellä harkkaviikolla kuulin, että työpaikka oli järjestynyt sellaisesta työpaikasta, josta en ollut edes uskaltanut haaveilla vielä pitkään aikaan. Sen sijaa, että olisin valmistumisen jälkeen lepäillyt ja seikkaillut hetken, kävikin sitten niin, että pääsisin aloittamaan uudet työt samantien, kun viimeinenkin koulutyö oli palautettu jo viikkoa ennen valmistumista. Pakkasinkin siis tavarani, soitin paniikkipuhelun isälle, joka järjesti minulle oman auton ja otin äkkilähdön Ruovedelle, alle viidentuhannen ihmisen pikkukuntaan Näsijärven toiselle laidalle ja aloittelen täällä nyt sitten ihan uusia seikkailuja.

pc200516Vaikka uuden työn oppiminen ja uusi paikkakunta on vienyt mukanaan, toivon, että arkipäivisin tapahtuva työ mahdollistaa myös ihan uusia seikkailuja ensi keväälle ja koska soppari on tänne määräaikainen, saa nähdä minne jalat maaliskuun loputtua ja kevään koitettua vie, suunnitelmia ainakin on jo kovasti! Pysytään siis jatkossakin täällä linjoilla, en minä seikkailemista ole lopettanut vaikka hetken olinkin hiljempaa!

Tansanialaisen perheen arkielämään tutustumista Likambassa

Moro!

Matkustettiin viime viikolla kolme pitkää päivää Ruandasta Arushaan, Tansaniaan. Matka oli järkyttävän pitkä, tiet melkoisessa kunnossa ja netistä ei ollut apua yöpaikkojen etsimisessä, joten jouduttiin paikan päällä pitkien matkustuspäivien jälkeen hermo kireällä etsimään kylistä joku majatalo, missä nukkua yö. Rajan ylitys Tansaniaan meni kuitenkin mukavammin kuin mikään rajanylitys tähän mennessä, viisumit sai rajalta ja henkilökunta oli ystävällistä, ainoana vinkkinä vaan, että rajavyöhyke on tuhottoman leveä ja mäkinen, eli suosittelen ottamaan bodabodan Tansanian ja Ruandan toimistojen välillä, ettei tarvi tuskailla kamojen kanssa niin kuin me tehtiin.

P6020274 – kopio

Lopulta kuitenkin päästiin Arushaan, mutta jouduttiin vielä majoittumaan yöksi hostelliin, koska ei yhtään tiedetty, koska saavutaan kaupunkiin. Viime keskiviikkona kuitenkin vihdoin päästiin Tansanian reissun odotetuimpaan juttuun, eli tutustumaan perheeseen, joka majoitti meitä viimeisen viikon. Majoitus oltiin varattu Duara Travelsin kautta, joka järjestää perhemajoitusta kylissä, joihin muuten turistina ei varmasti tulisi mentyä. Duara on melko tuore suomalainen startup-yritys, johon itse törmäsin keväällä matkablogeja lueskellessani ja innostuin heti ajatuksesta ja oltiinkin ilmeisesti vasta toiset majoittujat Likamban kylässä.

P6020239

Ensin tavattiin Duaran paikalliset kontaktihenkilöt Doreen ja Suzzy, jotka olivat järkänneet kaiken valmiiksi meille. Juteltiin heti käytännön asioista heidän kanssaan ja sitten napattiin bodabodat kylään. Matka oli pitkä ja möykkyinen, mutta päästiin perille kaikkine kamoinemme ja maisemat oli jo matkalla upeat. Doreenin ja Suzzyn kanssa tutustuttiin perheeseen, lähialueeseen ja talon arkeen ja sitten jäätiinkin omillemme.

P6050334

Perhepotretti, reunoilla Mama ja Baba

Meitä majoittavaan perheeseen kuului perheen pomojen, Maman ja Baban lisäksi liuta heidän lapsiaan ja lapsenlapsiaan ja vieraitakin tuntuu ravaavan jatkuvasti. Perheestä vain Baba ja osa tyttäristä puhuu hieman englantia, mutta hyvin pärjättiin elekielellä ja muutamalla yhteisellä sanalla. Perhe on myös otti meidät mitä parhaiten mukaan talon askareisiin ja päästiin mm. lypsämään lehmiä, tekemään perinteisiä afrikkalaisia ruokia nuotiolla, hakemaan vettä kylän kaivolta, käymään karjamarkkinoilla, tutkimaan pelloilla viljeltäviä kasveja, osallistumaan perinteiseen sunnuntaikirkkoon, auttamaan lapsia läksyissä ja seuraamaan muita talon hommia.

P6020280P6020230P6030311P6070401P6020255P6020261

Mikään luksusmajoitus ei siis ole kyseessä ja tarkoituskin on se, että ollaan täällä enemmän perheenjäseninä kuin vieraina. Kuitenkin pieniä mukavuuksia on täälläkin tarjolla, meillä on Emilian kanssa oma huone, hyttysverkko ja joka ilta ollaan halutessamme saatu saavilliset kuumaa vettä peseytymiseen, mikä on kyllä ollut luksusta kylmien hostellisuihkujen jälkeen. Ruoka on ollut mainiota ja sitä on ollut tarjolla enemmän kuin tarpeeksi ja perinteisten ruokien rinnalla täällä on myös ihan tavallista leipää ja hedelmiä koko ajan tarjolla. Pullovettäkin perhe oli meille ostanut, mutta se ei liene tarkoitus, joten tuotiin myös omat juomavedet mukana.

P6030313P6030319

Yksi yö viettiin viikolla myös Arushassa Doreenin ja Suzzyn luona ja tutustuttiin kaupungin elämään. Emilia shoppaili läjän kankaita, joista saatiin vallan kohtuullisella hinnalla teetettyä mekkoja ja käytiin yhdessä syömässä ja elokuvissa. Tarkoitus oli lähteä tanssimaankin, mutta minä ja Emilia oltiin niin puhki, että päädyttiin nukkumaan ihan ennen aikojaan.

P6020308

Mt. Merun huippu perheen kotipihalta kuvattuna

P6020306

Naapurissa asuva perhe, joka olisi kuulemma mielellään myynyt meille tuon Emilian sylissä olevan vauvan….

En siis oikeastaan osaa sanoa juuri mitään negatiivista tästä konseptista, koska meille sattui ihan vallan loistava perhekin! Jos matkaatte siis Tansaniaan (ja lähitulevaisuudessa muihinkin maihin) niin tsekataa Duaran sivut, täällä on kyllä saanut ihan erilaisen kokemuksen, kun mitä viettämällä viikon perusbackpackerhostellissa olisi ikinä saanut. Ja erityinen kehu siitä, että vaikka jouduttiin muuttelemaan päivämääriä ainakin miljoona kertaa ja meidän puolelta oli kaikenmoista säätöä, niin Duaran niin suomalaiset kuin tansanialaisetkin kontaktit hoisivat homman hienosti ja joustavasti ja kaikki järjestyi! Nyt ollaan jo jatkettu matkaa ja lennetty etelä-Tansaniaan ja huomenna toivottavasti matka jatkuu sitten kohti Malawia!

P6020268

Täällä mikään kuorma ei ole liian iso mopon selässä kuljetettavaksi   P6070383