Elämää suurempaa pohdintaa arkistot - Kaiken maailman matkoja
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Elämää suurempaa pohdintaa

Valtavan inspiroivia blogivinkkejä ja vuoden outdoor-blogin äänestys

Moikka!

Nuo ylläolevat retkeilystä innostuneet varpaat, jotka on paikattu rakkolaastareilla ekojen huonojen vaelluskenkien aiheuttamien rakkojen takia on nyt lukuisten muiden seikkailujen jälkeen päässyt ehdolle Addnaturen järjestämään vuoden ulkoilubloggaaja äänestykseen! Mieletöntä kuulla, että meikän blogi on huomattu jossain ja ajattelin, että sen sijaa, että kehoittaisin teitä vaan menemään äänestämään mua, kertoisin myös omat suosikkiblogini, joista minä ammennan inspiraatioita, ideoita ja hyvää fiilistä outdoor-juttuihin. Ilman noista blogeista kerättyjä vinkkejä, ideoita, seikkailuintoa ja inspiraatiota tuskin mäkään bloggaisin ja seikkailisin yhtään missään, joten kunnia mun ehdokkuudesta kuuluu ehdottomasti myös noille tyypeille noiden blogien takana ja tietty monille muille bloggaajille ja kavereille ja muille mua seikkailuihin innostaneille!

Teinivuosina saatoin seurata kymmeniä ja kymmeniä blogeja, mutta nykyään laatu on korvannut määrän ja aktiivisesti seuraan vain muutamia blogeja. Outdoor- ja matkablogit on mun ehdottomia suosikkeja ja jos blogi onnistuu yhdistämään nuo kaksi teemaa ja vielä päälle lisäämään kiinnostavia tarinoita ja hyviä kuvia, meikä on messissä. Listataankin nyt teille luettavaksi mun omat outdoor-kategorian lempiblogit! Blogit ei oo missään paremmuusjärjestyksessä, koska vaikka teemat on samanmoisia, jokainen noista blogeista on erityinen ja mun lukulistalla vähän eri syistä, joten tutustukaa kaikkiin ja inspiroitukaa! Osa noista blogeista ja bloggaajista on halunnut lähteä mukaan myös tuohon Outdoor-bloggaajakisaan, joten käykää tsekkaamaan, ketkä noista löytyy myös sieltä ehdokaslistalta ja äänestäkää suosikkianne.

TOP 10+1 Outdoor-blogit by Kaiken Maailman Matkoja:

Kaukokaipuu

Nella ja Kaukokaipuu-blogi on vaan rakkautta. Syystäkin monta kertaa Suomen parhaaksi matka- ja retkiblogiksi tituleerattu blogi on täynnä ihan mahtavia kuvia ja hienosti kirjoitettuja tarinoita! Tää oli varmaan yksi ensimmäisistä blogeista, joita aloin seurata aktiivisesti ja edelleenkin tsekkaan aina uusimmat päivitykset heti kun niitä tulee.

Pipo Silmillä

Milja on bloginsa kanssa myös ehdolla tuolla vuoden outdoor-bloggaaja kisassa ja syystä! En itse harrasta (vielä) kiipeilyä enkä vapaalaskua, mutta Miljan seikkailuita on ihan mieletöntä seurata ja salaa tekee mieli opetalla itsekkin laskettelemaan ja lähteä vaeltamaan pohjoiseen marraskuussa. Tässä blogissa ja näissä seikkailuissa on sitä aitoa tekemisen meininkiä, mitä haluan blogeista lukea!

Rimma + Laura 

Matkablogien klassikko, jota oon seurannu myöskin jo pidemmän aikaa, itseasiassa molemmat kirjoittajat tuli tutuksi jo silloin kun molemmilla oli vielä omat blogit. Mahtavia tarinoita luonnosta, reissuista ja näiden yhdistämisestä perhe-elämään. Ja ihan tosi upeita kuvia! Syystäkin näiden naisten toinen blogi, Fall into Finland, voitti tänä vuonna vuoden matkablogi-palkinnon The Blog Awardeissa. Jos tää blogi ei saa rakastumaan Suomeen niin ei sitten mikään.

Kuukausi Yksin Erämaassa

Tää blogi on ehkä inspiroivin ikinä. Minna on tehnyt ihan huikeita seikkailuita ja osaa vielä kirjoittaa niistä niin, että kuka tahansa innostuu. Enpä minäkään ennen tätä blogia tiennyt haaveilevani yksin vaeltamisesta… Lisäksi haaveilen kovasti tässä myös siitä, että vielä joskus pääsisin mukaan Minnan vetämälle vaellukselle!

Kean Retki

Löysin Kean blogin joskus viime keväänä, kun etsin uusia kohteita kotimaassa ja halusin perehtyä talviretkeilyn saloihin. Kiinnostavia tarinoita ja hyviä käytännön vinkkejä! Kea osaa kirjoittaa luonnon vaikutuksista ja herättämistä fiiliksistä juuri niillä sanoilla, joihin mun ainakin on helppo samaistua. Tämäkin blogi on ehdolla tuolla ulkoilubloggaajakisassa, suosittelen!

Vuorenvarma suunnitelma

Tää on yksi mun uusimmista blogilöydöistä ja en oo vielä pitkään ehtinyt seurailla Annin seikkailuja. Anyway Annin tavoite kiivetä Everestille ennen 30-ikävuotta kuulosti niin huikeelta, että pakkohan tätä oli jäädä seuraamaan!

Rinkkaputki 

Nyt puhutaan käytännön jutuista! Hyvien tarinoiden ja kuvien lisäksi Rinkkaputki-blogi on paikka, josta etsin käytännön apua tämmöisen aloittelevan seikkailijan luontoretkiin. Varustetestauksia, loistavia retkikertomuksia ja jälleen, hienoja kuvia. Tässä on tekemisen meininkiä!

Ylämäki

Jälleen hieman uudempi löytö. Marika on blogannut jo vaikka kuinka pitkään, mutta en tiedä miten löysin tämän blogin vasta hiljattain. Myös näistä jutuista fiilikset ja kokemukset välittyy hienosti ja teksteistä löytyy aina uutta tietoa ja käytännön vinkkejä, joista on oikeesti hyötyä.

Teemu ihan pihalla

Lukekaa Teemun postauksia tän syksyn Himalajan reissuilta, Suomen kansallispuistoista ja esimerkiksi Alpeilta, niin tiedätte kyllä heti miksi meikä seuraa tätä blogia. Vuoria, konkreettisia kertomuksia, joissa ei siloitella vaikeitakaan hetkiä ja mahtava asenne. Näihin seikkailuhin ei kyllästy ja vuorille alkaa tehdä mieli välittömästi.

Vuorenvalloitus

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä Vuorenvalloitus-blogi, joka nimensä mukaisesti vie lukijat vuorille. Tässä blogissa viehättää se, että täälläkin saa kuulla rankoista reissuista sekä hienot, että ne haastavammatkin hetket. Tarinankerronnan taito on täällä hallussa!

+1 Retkipaikka

Retkipaikka ei oo ihan perinteinen blogi ja oon vähän ehkä jäävi kehumaan tätä, kun itsekkin olen tuonne satunnaisia artikkeleita kirjoittanut. Mutta Retkipaikan mahtava porukka on saanut kasaan valtavan määrän vinkkejä Suomen parhaista retki- ja luontokohteista, joten täältä kannattaa tsekata vinkit minne ikinä aikookin suunnata retkelle!

Hah, kuten listasta näkee, luonnon ja matkustelun lisäksi vuoret taitaa olla aikamoisen kantava teema mun seuraamissa blogeissa, ehkä musta tulee vielä vuorikiipeilijä! Ekat askeleetkin sitä kohti on ehkä jo otettu, kun ilmottauduin kiipeilykurssille joulukuussa… 

Mutta hei, tosiaan, tsekatkaa ihmeessä ylläolevat blogit ja tästä linkistä muutkin vuoden outdoor-bloggaaja kisassa mukana olevat blogit ja käykää äänestämässä suosikkianne! Mulle on valtava kunnia olla mukana kisassa noin mahtavien bloggaajien kanssa, missä välissä mun blogi on kasvanut niin paljon, että täällä käy muitakin kun äiti… Iso kiitos siis kaikille teille lukijoille, seuraajille, kommentoijille ja muille messissä oleville!

Ja hei, jos teillä on ideoita, miten kehittää tätä blogia vielä paremmaksi tai vinkkejä vielä uusista mahtavista matka- ja outdoor-blogeista niin kertokaa kommenteissa, inspiraatioita ei voi koskaan kerätä liikaa!


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

10 syytä nukkua ulkona ensi yönä

Ensi yönä vietetään kahta Suomi100-vuoden merkittävista juhlapäivistä. Tänään on ensinnäkin Suomen järjestyksessään kolmas luonnon päivä, jonka myötä rakastutaan kesäyöhön. Aiemminhan luonnon päivien johdosta ollaan jo sukellettu talveen ja villiinnytty keväästä ja syksyllä on vielä luvassa viimeinen luonnon päivä, joka kannustaa juhlimaan luontoa 26.8. ja on samalla myös Suomen luonnon ensimmäinen ihka oma liputuspäivä! Luonnonpäivän lisäksi tänään huipentuu Suomen Ladun järjestämä Nuku yö ulkona-haaste, joka kannustaa jokaista suomalaista lähtemään yhdeksi yöksi nauttimaan Suomen luonnosta omalle takapihalle, lähimetsään, retkeilyalueille, kansallispuistoihin tai vaikka pohjoisen erämaa-alueille.

Näiden kahden mielettömän tapahtuman johdosta ajattelin nyt julkaista teille 10 kohdan lista syistä, joiden takia minä pakkaan rinkkani säännöllisin väliajoin ja suuntaan metsän siimekseen. Toivottavasti se kannustaa teitäkin lähtemään ulos, koska todentotta Suomen luonto on jotain ainutkertaista ja mieletöntä!

Miksi lähteä nukkumaan muualle kuin omaan sänkyyn?

1) Luonnossa ei ole kiire minnekkään.

Tämä on yksi tärkeimmistä syistä juuri minulle. Olen omasta valinnastani arjessa melkoisen taitava buukkaamaan kalenterista viimeisenkin kolon täyteen jos jonkinmoista menoa, joten luonto tarjoaa sopivan hengähdyshetken arjen kiireistä.

2) Luonnossa aistit ovat ihan eri tavalla hereillä kun arjessa.

Arjessa harvoin tulee keskityttyä rauhassa siihen, miltä kaikki näyttää, tuoksuu, tuntuu ja kuulostaa, mutta luonnossa on jälleen aikaa pysähtyä ja keskittyä hetkeen.

3) Luonnossa ei tarvitse suorittaa.

Sen lisäksi, että osaan täyttää kalenterini hurjan lahjakkaasti, osaan myös keskittyä suorittamaan ties mitä asioita. Luonnossa liikkuminen ei kuitenkaan minulle ole suorittamista, vaan nimenomaan keino keskittyä hetkeen ilman tarvetta miettiä seuraavaa tehtävää asiaa.

4) Luonnossa nuudelitkin maistuu herkulta.

Minä en todellakaan ole kokki tai keittiötaikuri, joten retkiruuassakin mennään usein simppeleimmän ruuan kautta. Kuitenkin kummasti ne nuudelimössötkin maistuu päivän päätteeksi hurjasti paremmalta nuotiolla kun kiireisellä ruokatauolla töissä.

5) Raikkaassa ilmassa nukkuu paremmin.

Ei sillä, että nukkuisin kovin huonosti kotonakaan, mutta varsinkin viileämpinä vuodenaikoina huomaan selvästi sen, kuinka hyvin tuleekaan nukuttua, kun nenä hengittää raikasta ilmaa ja varpaat on lämpiminä makuupussin perällä.

6) Luonnossa ystävän kanssa tulee keskityttyä toisen seuraan paremmin kuin hälisevässä kahvilassa tai sohvalla tv:n ja puhelimen välissä.

Yritän toki arjessakin aina keskittyä ystäviini, mutta täytyy myöntää, että rauhallinen ilta teltassa makuupusseihin kääriytyneenä toimii paljon useammin syvällisten keskustelujen lähtökohtana kuin kiireiset iltapäiväkahvit keskustassa.

7) Luonto palauttaa.

Luonnossa vietetyn hetken jälkeen huomaan usein olevani paremmalla tuulella sekä motivoituneempi ja innostuneempi myös arjen asioista.

8) Luonto tarjoaa mielekkään tavan liikkua.

Kerroin jo aiemmin, että en ole kokki, joten jatketaan tunnustuksia. En ole myöskään urheilija ja harvassa ovat ne urheilulajit, joista todella nauttisin. Luonnossa retkeily, suunnistaminen, poluilla juokseminen ja ulkoilmaseikkailut ovat kuitenkin tapoja, joilla minutkin saa liikkeelle.

9) Luonnossa on aikaa keskittyä omiin ajatuksiinsa.

Luontoon lähtiessä laitan yleensä netin pois päältä, jätän kuulokkeet kotiina ja en ota mukaan edes luettavaa. Tämä antaa mahdollisuuden kuulostella omia fiiliksiä ja ajatuksia ilman häiriötekijöitä.

10) Suomen luonto on vaan ihan mielettömän kaunis!

Tätä tuskin tarvinnee edes perustella?

Mitkä on teidän syitä lähteä luontoon ja missä te meinaatte viettää seuraavan yön?

Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla, Instagramissa nimimerkin @laurammus takana ja twitterissä saman nimimerkin takaa. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Rajat Kiinni – vierailulla Serlachius-museossa Mäntässä

Moikka!

Postausten väli on taas venähtänyt, kun kiirettä on pitänyt! Työn alla on muutamakin postaus ja pian saatte kuulla ainakin mun ekasta talviyöstä ulkona ja suunnitelmista ensi syksylle, mutta sitä ennen haluaisin antaa pikku vinkin Tampereen lähimaastoon. Käytiin meinaan jo reilu kuukausi sitten vastaanottokeskuksen työporukalla tutustumassa Mäntässä sijaitsevan Gösta Serlachius-museon tarjontaan ja täytyy myöntää, että yllätyin, kuinka hieno, laaja ja ennenkaikkea kiinnostava museo olikaan kyseessä näin tällaisen yleensä perinteisiä museoita välttelevän matkailijankin näkökulmasta! Loistava päiväretkikohde Tampereelta siis ja en malta odottaa, että pääsen paikan päälle joskus kesälläkin, kun pääsee sisällä olevien näyttelyiden lisäksi kiertämään upeaa piha-aluetta ajan kanssa.

Näyttelyitä riitti tuolla koluttavaksi ja tutkittavaksi useamman tunnin ajaksi ja musta oli erityisen hienoa, miten eri tyyppisiä näyttelyitä museoon oli kerätty. Oli perinteistä suomalaista kuvataidetta, mediainstallaatioita, valokuvataidetta, veistoksia ja kaikkea mahdollista muuta, eli jokaiselle varmasti jotain omaan makuun sopivaa ja toisaalta sopivasti uusia elämyksiä. Lippujen kympin hintakaan (opiskelija 7e) ei päätä huimannut, koska Gösta Serlachiuksen museon lisäksi lipulla olisi päässyt tutustumaan vielä Mäntän keskustassa sijaitsevaan Gustaf Serlachiuksen museoon, jonne emme tällä kertaa edes ehtineet. Lisäksi autottoman mieltä lämmittää, että paikalle pääsee Tampereelta oman auton lisäksi myös päivittäin kulkevalla museobussilla. Meille oli museossa buukattu opastus, jonka johdolla kierrettiin ensin näyttelyt ja  sitten käytiin vielä omatoimisesti tutkimassa parhaat palat uusiksi. Ja oli meinaan osaava opas, joten suosittelen opastusta, varsinkin jos olette ryhmällä tai kesäaikaan liikenteessä, kun opastuksen hinnan saa joko jaettua porukan kesken tai kesällä osallistuttua ryhmäopastuksiin, joita on ilmeisesti turistiaikaan päivittäin.

Täytyy kuitenkin myöntää, että vaikka esimerkiksi kultakaudesta kertova näyttely, maisemakuvataidetta esittelevä näyttely, sekä tekstiä ja kuvataidetta yhdistävä Malli ja Hullu Kuvailija-näyttely olivat kaikki mielenkiintoisia, ennakko-odotusten mukaisesti eniten tunteita ja ajatuksia herätti Riiko Sakkisen Rajat Kiinni-näyttely, joka oikeastaan oli syy koko meidän työporukan reissulle. Aiheena pakolaisuus ja Euroopan niin sanottu pakolaiskriisi on meille vastaanottokeskuksen työntekijöille tietysti työn kautta jollakin tapaa jo tuttu ja läheinen, ehkä vähän herkkäkin aihe. Siksi oli erityisen mielenkiintoista nähdä, miten ammattitaiteilija oli lähestynyt meille asiakaiden kautta tutuiksi tulleita teemoja, joita myös media on käsitellyt vaikka ja mistä näkökulmista viime vuosina. Sakkinen kiersi  itse Euroopan rajoja vuonna 2016 ja perehtyi pakolaisteemaan yhdessä museon johtajan kanssa ja keräsi kaikesta näkemästään ja kokemastaan tämän näyttelyn. Näyttely on esillä museossa 7.1.2018 asti ja en voi kun suositella sen kiertämistä.

Näyttely kuvaa karusti, mutta hienosti esimerkiksi mainosten ja muiden mediasta tuttujen brändien teemoja aiheeseen yhdistellen pakolaisten kokemuksia ja matkaa Eurooppaan. Ylläolevat kengät ovat niitä kenkiä, joilla kiivetään niiden pienireikäisten aitojen yli, joihin ei kengän kärki mahdu sisälle ja jotka nykyään rajaavat Eurooppaa. Alla olevassa kuvassa on kuvattu lasten kellukeita, joitan myydään lautoille ahtautuville perheille pelastusvälineinä. Karua katsottavaa ja ajateltavaa mielenkiintoisella tavalla taiteen keinoin kuvattuna. Alla vielä kaksi lainausta taiteilijalta, jotka kuvaavat mielestäni hyvin näyttelyä, että koko Euroopan poliittista tilannetta ja sotkua tällä hetkellä.

”Jos joku vaatii Euroopan rajojen sulkemista, hän ei seuraa aikaansa. Rajamme on jo suljettu repivällä concertina-piikkilangalla. Kylmän sodan rautaesirippu oli leikkikalu verrattuna Euroopan nykyisiin raja-aitoihin”

“Haluan maailman, jossa ei ole rajoja ja jossa ihmiset saavat valita vapaasti asuinpaikkansa. Haluan maailman, jossa ihmisillä on oikeus muuttaa, mutta ennen kaikkea olla muuttamatta. Haluan maailman, jossa kenenkään ei tarvitse lähteä kotoaan sodan, väkivallan, vainon tai köyhyyden takia.”

Mitä ajatuksia näyttelyn teema teissä herättää? Lähtisitkö itse vaikka Tampereelta päiväreissulle kiertämään ja tutkimaan Serlachius-museon tarjontaa?

Kiitos vuosi 2016!

laurammusKiitos vuosi 2016! 

Tämä vuosi on ehdottomasti ollut mahtavin pitkään aikaan! Ei sillä, etteivätkö muutamat edeltävät vuodetkin reissuineen ole olleet mahtavia, mutta niihin on myös mahtunut ihan liikaa isoja suruja ja murheita, joilta tänä vuonna onneksi pääosin vältyttiin. Nyt vaan toivotaan, että vuosi 2017 jatkaa samaa rataa!

Vuoteen 2016 mahtui niin upeita reissuja, mahtavia uusia ja vanhoja ystäviä, mielettömiä kokemuksia kuin ehkä pientä henkistä kasvuakin. Puolet vuodesta meni Afrikassa seikkailen ja sen lisäksi ehdin piipahtaa myös Unkarissa, pariin otteeseen Virossa, kerran Norjassa ja vielä päälle seikkailla ympäri Suomea niin Lapin erämaissa kuin Helsingin sykkeessäkin. Vuoden aikana tuli ahkeroitua myös koulun puolella ja sain opinnot pakettiin ja aloitin joulukuun viimeisillä viikoilla uudessa työpaikassa, mikä tietysti tarkoitti haikeita heippoja vanhalle työpaikalle, mutta myös ihan uusia tuulia, jotka on antaneet ja opettaneet mulle jo nyt paljon, joten en uskalla kuin innolla odottaa, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan.

Vaikka välillä kieltämättä on tänäkin vuonna väsyttänyt ja seinät tuntuneet kaatuvan päälle, on tässä vuodessa ollut jotain ihan erityistä. En tiedä mitä se on, mutta uskoisin, että tunne tämän vuoden erityisyydestä liittyy siihen, että kun omiin isoihin suruihin on saanut ajan myötä vähän etäisyyttä ja toisaalta Afrikassa seikkaillessa ja työharjoitteluja siellä ja täällä Suomessakin tehdessä on nähnyt ihan eri levelin haasteita ja ongelmia ihmisten elämässä, on ehkä jotenkin oppinut ja ainakin ajoittain muistanut arvostaa myös omaa elämäänsä ja omia kokemuksiaan ihan eri tavalla.

Liian usein kuitenkin on helppo hukuttautua omiin pieniin murheisiinsa näkemättä isompaa kuvaa ja ympäröivää maailmaa, joten minunkin osaltani ihmisenä kasvaminen jatkuu myös vuonna 2017, toivottavasti enemmän onnistumisten ja positiivisten kokemusten kautta kuin omien mokailujen kautta. Kuitenkin myös niitä mokia ja virheaskeleita tarvitaan, mutta toivotaan, että pääosin asiat etenee ilolla seikkailujen kautta! Muistetaan jooko kaikki olla iloisia siitä mitä meillä jo on, mutta samalla rohkeasti tavoitella myös niitä tähtiä taivaalta ensi vuonnakin!

Onnellista ja onnekasta uutta vuotta 2017 teille kaikille!

Lappiin lähdössä ja johan jännittää!

Moikka!

Ekat kerrat tuppaa olemaan vähän jänniä ja nyt jännittää kyllä enemmän kuin moni muu eka kerta, huomenna meikä lähtee nimittäin Lapin ruskaa katsomaan. On meinaan eka kerta Lapissa pitkällä eräreissulla ja eka kerta Pohjois-Suomessa ruska-aikaan. Tai no, vähän huijasin, näinhän mä jo Lapin ruskaa toissaviikonloppuna vilaukselta ja ekaa kertaa ei Lapin vaellusreissuakaan jännitetä, mut sen ihan ekan kerran jännitys vaan ei johtanut pidempään vaellukseen, kun siinä vaiheessa kun rinkat oli jo melkein selässä, selvisi, että Haltille ei ollut aloittelijalla mitään asiaa runsaan lumen ja sulamisveden takia ja reissu vaihtui lennosta Pohjois-Norjan roadtripiksi. Joten laskettakoon tämä ekaksi Lapin ruskareissuksi.

P8190212Mutta eipä sitä kai syytä turhaan jännitykseen tai pelkoon nytkään pitäisi olla, sillä sen sijaa, että heittäisin itseni suoraan Kaldoaivin erämäähan viikoksi grammaviilatun rinkan kanssa (tästäkin kyllä haaveilen!), lähdenkin treenaamaan retkeilyn perustaitoja Akumajaan Suomen Ladun retkeilykurssille, joka on tarkoitettu nimenomaan mun kaltaisille cityihmisille, jotka ei oo pienestä pitäen samonneet metsiä rinkka selässä ja oppineet jo ennen puhumista puhkumaan tulta kaatosateessa ja lukemaan kompassia ennen aakkosia. Iso osa öistä ollaan tuvassa ja retkeilyn perustaitoja treenataan oppaan kanssa, joten uskon oppimisen olevan huomattavasti nopeampaa ja turvallisempaa kuin siellä erämaassa yksin kantapään kautta harjoitellen. Toki tiedän monen nauravan suoraan päin naamaa moisille kursseille, kyllähän suomalainen aina sisulla ja esi-isien taidoilla metsässä pärjää, mutta mää uskallan olla eri mieltä ja uskon, että tulevat reissut on paljon hauskempia, kun perustaidot on hallussa ja opittu muuten kuin kantapään kautta ja pelastuslennolla kotimatka suorittaen.

p9030652Nyt varmaan jotkakuta kiinnostaa, että miten meikä sitten on näin vieraantunut luonnosta ja kauhistelee, että mikä näitä nykynuoria vaivaa. Lyhyesti siis tarina niin, että pienenä vietettiin kyllä paljon aikaa Kainuun metsissä seikkaillen, mutta sitten tuli vanhempien ero ja murrosikä ja meikä ilmoitti kovaan ääneen, että metsät ei vois vähempää kiinnostaa ja kaupunki on se paikka, jossa meikä on onnellinen aina ja ikuisesti ja amen, semmoisella murrosikäisen vahvalla itsetuntemuksella ja äänenpainolla sanottuna. Monet vuodet menikin sitten kaupunkielämää viettäen ja Euroopan eri kaupunkeja matkustellen, mutta viime vuosien aikana luonnon kutsu on osunut munkin kohdalle ja oon vihdoin tajunnut, että luonnossa mieli vaan lepää, olkoonkin kliseistä. Viimeistään briteissä innostuin vaeltamisesta ihan kunnolla ja sen jälkeen oikeestaan jokaiseen reissuun on kuulunut jotain luontoaktiviteetteja ja nyt viime vuosina on tullut Suomen lähimetsiäkin koluttua uudella innolla ja tuntuu, ettei tästä innostuksesta tule kyllä loppua millään! Kummasti metsässä vaan saa ajatukset nollattua ja nytkin tuntuu niin helpottavalta ajatus siitä, että viikkoon ei tarvi ajatella mitään koulu- tai työkuvioita, vaan nauttia vaan ja oppia uusia juttuja ilman paineita.

P8180073

Nyt siis rinkka selkään ja Lappiin ja ensi viikon lopussa uusien taitojen kanssa takaisin uusia seikkailuja suunnittelemaan, nähdään reilu viikon päästä taas, toivottavasti hienojen tarinoiden ja kuvien kanssa!