Muut luontokohteet arkistot - Page 2 of 2 - Kaiken maailman matkoja
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Muut luontokohteet

Mitä tapahtuu Akumajan retkeilykurssilla?

Heippahei!

Viikko sitten palasin Akumajalta Suomen Ladun järjestämältä retkeilyn peruskurssilta kotiin nuutuneena ja väsyneenä, mutta niin täynnä uutta seikkailuintoa ja iloa onnistuneesta viikosta, ettei mitään rajaa. Viikko osui täydelliseen saumaan rankkojen kouluviikkojen väliin ja kurssi sisältöineen vastasi likimainkin juuri sitä, mitä odotinkin. Ajattelin jakaa postaukset reissusta kolmeen osaan ja yhteen mahdolliseen fiilistelykuvapostaukseen, jos vielä näiden kolmen postauksen jälkeen jaksatte nauttia Lapin maisemista yhtä paljon kuin minä. Aloitetaan kuitenkin nyt siitä, mikä himskatti tuo kurssi oikeen edes oli, edetään seuraavassa postauksessa siihen, mitä meikä siellä oppi ja vikassa postauksessa kiivetään Paistunturin erämaassa sijaitsevan Áhkovárrin huipulle.

p9170001p9221122p9180980Kurssi järjestettiin siis Akumajalla, reilun kolmen kilometrin päässä lähimmästä tiestä Paistunturin erämaa-alueen rajamailla ilmeisesti Utsjoen kunnan alueella. Meidät kuljetettiin pikkubussilla lähimmälle parkkipaikalle Ivalon lentokentältä ja heti parkkipaikan vieressä virtasi Tenojoki, eli kukkuloiden huipuilta oli suorat näkymät Norjaan. Kaldoaivin erämaa-alueen jälkeen Paistunturin erämaa-alue taitaa olla Suomen pohjoisin ja näkymät oli jo ajomatkalla sen mukaiset ja senkun paranivat Akumajaa kohti mennessä. Akumaja on siis Suomen Ladun omistama mökki Akujoen varrella keskellä ei-mitään ja Akumajan mökin lisäksi joen kupeessa on myös Dominickin mökki, varastorakennus, pari ulkohuussia ja sauna. Molemmissa majoitusmökeissä oli petivaatteet, kamiinat ja kaasulla toimivat jääkaapit ja muut hienoudet ja jos sää salli, eli tuuli tarpeeksi tai aurinko paistoi, sai myös esimerkiksi puhelimen ladattua paikan päällä, tosin eipä siitä paljon iloa ollut, kun kuuluvuus oli aikamoisen huono. Jokatapauksessa varsin luksusolosuhteet kurssille siis, ja tämä olikin ehdottomasti isoin yllätys, koska odotin jotain paaaljon yksinkertaisempaa majoitusta. Noita mökkejä saa siis myös Suomen Ladun jäsenet vuokrata, ja sanoinkin, että tuonne tulen sitten viikoksi tyhjentämään päätä, kun burn out iskee, suosittelen samaa myös teille!

p9180977p9180918 p9180974Ruokahuolto pelasi kurssilla loistavasti, ensimmäisenä päivänä Karigasniemeltä tuotiin lasti ruokaa mönkijällä mökille ja siitä alkoikin sitten kiertävät keittiövuorot. Jokainen ryhmä kokkasi vuorollaan aamupalaa, lounasta tai päivällistä ja ajatuksena joka aterialla oli se, että ruuan voi helposti toteuttaa myös luonnossa ja näin jokainen ruokahetkikin oli pieni oppitunti. Päästiin syömään kaikkea vallan mahdottoman loistavasta loimulohesta nuudeleihin pussikeitolla, eli kaikki retkiruuan variaatiot tuli kyllä tutuksi. Lisäksi tietty treenailtiin ruuanlaittoa niin nuotiolla kuin erilaisilla retkikeittimilläkin, mutta siitä lisää sitten seuraavassa osassa! Jokatapauksessa ruokaa oli tarpeeksi, se oli maittavaa, monipuolista ja insipiroivaa noin tulevien seikkailujen ruokalistaa ajatellen ja nälkä ei yllättänyt kertaakaan koko kurssin aikana edes minua!

p9180956 p9180958p9181024Yhtäkään päivää kurssista ei myöskään istuttu sisällä, vaan jokaiseen päivään liittyi joku harjoiteltava asia tai teema, jota sitten käytiin läpi luonnossa treenaillen ja pieniä päiväretkiä tehden. Ulkoiltua tuli siis paljon, mutta päivämatkat pysyivät tosi pieninä, jotta ehdittiin keskittyä opittaviin asioihin. Itse olisin ehkä välillä kaivannut vähän rankempiakin päivämatkoja ja -retkiä, mutta toisaalta rento tahti antoi mahdollisuuden keskittyä opittavaan ja toimi näin loistavasti ja teki kurssista näin sopivan ihan jokaiselle retkeilystä kiinnostuneelle ikään tai kuntoon sen kummemmin katsomatta.

p9181025 p9190063p9200106Hauskinta kurssissa ehkä olikin se, että olin ihan selvästi kurssin nuorin osallistuja. Aluksi ehkä vähän hämmennyin asetelmasta, mutta lopulta totesin sen olleen vain ja ainoastaan hyvä asia. Oli mahtavaa saada ihan täydellinen irtiotto omasta arjesta, kun ympärillä olevien ihmisten elämä ei pyörinytkään opiskelujen tai työelämään siirtymisen ympärillä ja keskustelun aiheet olivat monesti ihan erilaisia, kuin täällä kotosalla omien kavereiden kanssa. Äitiäkään ei tullut ikävä, kun huolehtivia ihmisiä oli tupa täynnä ja parasta oli se, että erilaisista taustoista, elämäntarinoista ja syntymävuosista huolimatta ryhmässä oli ihan hurjan hyvä ryhmähenki ja tsemppi päällä koko reissun ja huumoria löytyi synkimmästäkin hetkestä kun jalat piti laittaa jääkylmään jokeen! Ja lisäksi täytyy sanoa, että sain kyllä viikon aikana erätaitojen lisäksi rinkan täyteen elämänoppeja, ehkä nyt ei sitten tarvi kaikkea oppia kantapään kautta!

Mahtava viikko siis, jäikö teille jotain kysyttävää vielä kurssin käytännön jutuista? Miltä teistä tuntuisi lähteä moiselle kurssille?

Sattasvaaran valloitusta Sodankylässä

Heippa!

Vietin viime viikonlopun pikareissulla Lapissa Sodankylässä, kun käytiin Suomen Punaisen Ristin valtakunnallisen nuorisotoimikunnan kanssa morjestamassa Pohjois-Suomen nuoria vapaaehtoisia ja suunnittelemassa oman toimikautemme viimeistä vuotta. Nuhanenän niistämisen ja kokoustamisen välissä ehdittiin fiilistellä Lapin ruskaa ja valloittaa Sattasvaara, joka sijaitsee ihan kivenheiton päässä Sodankylän keskustasta. Maisemat huipulta oli mielettömät ja hullussa flunssasakaan ylös kapuamiseen ei mennyt kuin vajaa tunti. Polun sijasta kavuttiin ylös suoraan Sattasvaaran leirikeskukselta ja kiipeämisestä tuo nousu kävi kyllä hienosti, tasapainoa ja käsiäkin vaadittiin välillä, että tuota kivistä rinnettä pääsi turvallisesti ylös. Ylhäällä odotti kuitenkin hulppeat maisemat ja vanha palovartijan mökki, jossa oli mukava syödä evästä. Alas kavuttiin pohjoisrinnettä kulkevaa polkua pitkin ja matkaan meni suunnilleen saman verran aikaa kuin ylös tullessa, koska vaikka kulkeminen oli helpompaa, tuli tuota kautta kiertäen matkaa vähän enemmän. Loistava muutaman tunnin taukojumppa vaikka kesken ajomatkan siis!

p9030514 p9030532 p9030544 p9030575 p9030608 p9030611p9030635 p9030652 p9030653p9030629

Kiitos koko porukalle mahtavasta viikonlopusta! Perjantaina taas suunta Lappiin, mutta sitten on tarkoitus suunnata viikoksi pelkästään luontoon, en malta odottaa!

Birgitan polku – helppo kahden yön metsäretki Tampereelta

Moi!

Viimeinen lukukausi terkkaopinnoissa lähenee alkuaan ja koleista vesisateista päätellen syksykään ei enää ole mahdottoman kaukana, joten pitihän se vielä lähteä metsään nollaamaan ajatukset ennen syksyä. Lupasin myös kesällä mahtipontisesti lähteä mukaan Suomen Erätaito ry:n vauhtiin laittamaan Retkiyöhaasteeseen, jonka tavoitteena on innostaa suomalaisia nukkumaan ulkona jokaisena vuodenaikana. Minullahan ei ole kokemusta oikeastaan mistään muusta kuin kesäretkeilystä ja siitäkin vain maksimissaan muutaman yön reissuina kokeneempien kavereiden kanssa, joten aikamoisen haasten nappasin, jos totta puhutaan. Mutta mitäpä mainostin, että haluan vähän testailla mukavuusalueeni rajoja. Syksyn yö on jo mietitty, kun lähden syyskuun lopulla Suomen Ladun järjestämälle retkeilykurssille Lappiin viikoksi hiomaan eräjormailutaitojani, talviyöhön saan toivottavasti edes jonkinnäköiset valmiudet Tampereen Ahjola-opiston muutaman illan talvivaelluskurssilta ja kevät-yötä murehditaan sitten, no keväämmällä! Ja kesäyöhän on nyt kuitattu oikein kaksin kerroin, kun vietettiin pari yötä lähiretkeillen Birgitan polulla, joka on Lempäälää kiertävä noin 50km vaellusreitti, jonka varrelle on täältä Tampereelta muutaman minuutin bussimatka.

P8180043 P8180059 Kuljettiin Birgitan polku lähes kokonaan ympäri ja matkaa kertyi inasen vajaa 50 kilometriä. Aloitettiin vaellus Vuoreksen koululta, jonne pääsee Tampereelta julkisilla kulkuneuvoilla. Siitä taivallettiin tien vartta Kirskaanniemen parkkipaikalle, josta lähdimme itse Birgitan polulle. Kuljettiin matka seuraavanmoista reittiä:

Vuoreksen koulu – Kirskaanniemi – Vähä-Riutta (lounastauko) – Vähä-Kausjärvi- Kyynärö (ensimmäinen yöpaikka) – – Hakkari (kauppa- ja kahvitauko Lempäälässä) – Siisjärvi (toinen yöpaikka) – Ammejärvi – Sääksjärven bussipysäkki

 Päivämatkaa ensimmäiselle päivälle tuli noin 18,5 km, toiselle päivälle noin vastaava matka ja viimeiselle päivälle vajaa kymmenen kilometriä. Polut oli hyvin merkitty keltaisilla nauhoilla tai merkeillä puissa ja polut oli tosi hyvässä kunnossa ja esimerkiksi osa pitkospuista selkeästi aika hiljattain uusittu.

P8180073 P8180106P8180145 Ekana päivänä pidettiin taukoja jokaisella vastaantullella laavulla, ne oli sen verran nätteihin paikkoihin vesistöjen ääreen laitettu. Kirskaanniemi ei suotta ole yksi Tampereen lähiseudun suosituimmista päiväretkipaikoista, siellä kannattaa ehdottomasti käydä vaikka koko perheen kanssa paistamassa makkaraa ja Värä-Riutan ja Vähä-Kausjärven laavut oli myös vallan mukavia paikkoja. Puita oli kaikilla laavuilla ja vessatkin löytyi. Kaivoja me ei ainakaan nähty, joten kannettiin ensimmäisen ja toisen päivän juomavesi mukanamme ja keitettiin nuotiolla järvivedestä ruuanlaittovesi. Vietettiin ensimmäinen yö Kyynärön laavulla, jossa oli myös huussi, nuotiopaikka ja avolaavu. Viereisessä mäntymetsässä oli useampi kolo, johon teltan sai mukavasti pystyyn ja toki laavullakin olisi voinut nukkua, jos itikat ei haittaa omaa unta. Oltiin jo ajoissa paikalla, joten viettiin ilta nuotion ääressä poristen, mää opettelin Essin opastuksessa pilkkomaan päteviä halkoja, syötiin oikeen antaumuksella herkkuja ja kuivateltiin vaatteita.

P8190176 P8190212 P8190263 Toisen päivän vaellusosuus ei ollut mun makuuni yhtä kaunis kuin ensimmäinen päivä ja jouduttiin kävelemään useammankin ryteikön läpi, mikä ei oo tämmöselle hämähäkkikammoiselle mitään herkkua. Eilisen sateen jälkeen auringonpaiste kuitenkin kelpasi ja käveltiinkin melkoista tahtia kohti Lempäälää. Lempäälässä reitti menee ihan keskustan läpi, joten täällä oli helppo ostaa matkaan lisää makkaraa ja täyttää vesipullot. Mukavia lounaspaikkoja ei matkalle juuri osunut,  mutta Lempäälän keskustan läpi virtaavan joen rannassa näkyi olevan mukavia paikkoja istuskella ja yksi nuotiopaikkakin oli ihan keskustan tietämillä reitin varrella pienellä saarella, jonne pääsi kävelysiltaa pitkin, joten siellä itse pitäisin pidemmän tauon, jos liikenteen läheisyys ei haittaa. Huomioida kannattaa myös, että karttaan merkitty Hakkarin kahvio oli kiinni ja näytti siltä, ettei se ihan hetkeen olekkaan ollut auki, joten jos kahville haluaa, kannattaa se toteuttaa jo keskustassa.

P8190273 P8190301 Toinen yö vietettiin Siisjärvellä, jossa oli nuotiopaikka ja huussi, mutta ei laavua tai muutakaan sateensuojaa. Sitä ei onneksi kaivattukaan, koska aurinko paistoi melkein koko illan ja nautittiin elämästä laiturilla jalkoja kylmässä vedessä lillutellen ja rakkoja paikkaillen. Vähän saatiin myös actionia aikaan, kun meikä otti notskin ritilästä muutaman palorakkulan matkaan, mutta eihän se olisi seikkailu eikä mikään, jos ei mitään sattuisi ja mikäs siinä oli laiturilla makoillessa ja sormia viilennellessä. Hyviä telttapaikkoja tuolla oli vähän ja päädyttiin itse pystyttämään teltta hiekalle nuotiopaikan viereen, mutta olihan se ihan näppärä, kun ei tarvinnut kävellä edestakaisin teltalle ja teltan ovesta näkyi melkein suoraan järvelle, vaikka alusta vähän kova olikin. Täällä nähtiin myös koko reissun ainoat muut yönyliretkeilijät, kun saatiin seuraksemme pieni joukko partiolaisia, jotka oli matkalla kohti Toijalaa.

Viimeisen päivän kävelyosuus oli korkeuseroiltaan suurin, mutta mun mielestä myös kivoin pätkä. Tosin Ammejärven laavu oli keskellä hakkuuaukeeta, joten kovin idyllinen taukopaikka se ei ollut, mutta kelpasi viimehetken tankkaukseen ennen bussiin hyppäämistä vallan loistavasti ja näytti olevan hakkuumaisemista huolimatta päiväretkeläisten suosioissa.

P8200304P8180122Oli kyllä loistava reissu siis jälleen kerran ja suosittelenkin tsekkaamaan Birgitan polun, jos kaipaa helposti saavutettavaa metsäretkeä Tampereen lähiseudulta. Eihän tuolta mitään Lapin erämaafiilistä saa ja jäätelöauton äänet (ja muutkin liikenteen äänet) kuuluivat melkein joka kohtaan polulla jos korviaan oikein heristi, mutta itsekin yllätyin, kuinka metsässä sitä silti välillä tunsi olevansa. Kirjoittelen vielä myöhemmin siitä, millaisilla varusteilla tämmöiset aloittelevat retkeilijät pärjäsivät tuon kahden yön reissun ja viimeisenä huomiona, että Birgitan polku on kyllä oiva paikka tarttua Retkiyöhaasteeseen, johon haastankin nyt teidät muutkin, käykää tsekkaamassa haasteen fb-sivut täältä!

Arola Bear: Karhusafarilla Suomussalmella

Heippa!

Kuten edellisen postauksen bucket listiltä kävi ilmi, karhujen bongailu Kainuussa oli jo pitkään ollut mun unelmissa. Meijän iskä on kotoisin Suomussalmelta, missä tunnetusti karhuja riittää, mutta ikinä ennen ei oltu saatu aikaiseksi lähteä bongailemaan tuota suomalaisen metsän ehdotonta kuningasta livenä luonnossa. Nyt kuitenkin Afrikasta paluun jälkeen lähdin heti tänne pohjoisiin veljen kyydissä ja sovittiin iskän kanssa, että järkätään karhunkatseluretki veljelle myöhäisenä synttärilahjana. Matkalta soitettiin sitten iskälle, että nyt oltaisiin tulossa, että alappa soitella firmoja läpi, jos joku ottaisi neljä vierasta muutaman päivän varoitusajalla. Arolan karhusafareilta vastattiin heti, että tervetuloa vaikka heti huomenna ja eipä olisi firman valinta voinut paremmin nappiin osua muutenkaan! Vähän toki näissä aina mietityttää se, miten fiksua tämmöinen toiminta on villieläinten kesyyntymisen ja ihmisen hajuun ja ruokintaan tottumisen kannalta, mutta ainakin täällä opas sai minut melko vakuuttuneeksi siitä, ettei tämä retki ja näillä kävijämäärillä tai ruokintamäärillä pyörivä toiminta vielä liikaa vahinkoa saa aikaiseksi, mutta lienee asiallista miettiä tätäkin näkökulmaa aina tämänmoisten aktiviteettien kanssa.

karhut suomussalmikarhun jälkiJokatapauksessa päädyttiin siis safarille ja saavuttiin paikalle puoli kolmen aikaan iltapäivällä ja rupateltiin hetki Arolan tilan pirtissä. Ensin oppaamme Eero kertoili talosta, yrityksestä ja ennenkaikkea karhuista, joista hänellä riittikin tarinoita koko illan ajaksi, koska hän on itse vetänyt näitä safareita samassa paikassa jo vuodesta 1999, eli melkein kaksikymmentä vuotta. Kolmen aikaan otettiin eväät mukaan ja hypättiin omaan autoon, jolla ajettiin muutaman kilometrin matka parkkipaikalle, josta käveltiin vielä puolisen kilometriä metsän läpi kojuille, joiden edessä oli useampi paikka, joihin oli laitettu kalanjämiä karhujen houkuttelemiseksi. Matkalla ohje oli olla ihan hiljaa ja liikkua rauhallisesti ja turhia tömistelemättä ja hajusteita kuten hyttysmyrkkyä tai hajuvettä ei ollut suositeltavaa retkellä laittaa. Kumpparit tai vaelluskengät oli ihan kätevät jalassa, koska matkalla ylitettiin pieni kosteikko, mutta muuten ei kummoisia varusteita matkalle tarvinnut. Koppeja tuolla oli useampi ja paikalle mahtuu ilmeisesti jopa 30 ihmistä kerralla, mutta tällä kertaa liikenteessä oli vain meidän porukka. Kopissa oli pitkä, koko kopin seinän levyinen kapea ikkuna ja useita kankaalla vuorattuja valokuvausaukkoja, sekä vessa, eli vallan hyvin varusteltu koppi oli. Ja mikä parasta, tuonne pääsee myös pyörätuolilla, koska autolla pääsee tarvittaessa myös ihan koppien viereen ja ilmeisesti yhden kopin luota löytyy liuska, isompi vessa ja muut vermeet. Me istahdettiinkin heti mukaville penkeille kapeiden ikkunoiden eteen, vaihdettiin kengät villasukkiin ja aloitettiin odotella, että karhuille ruokaa tuova traktori poistuisi paikalta.

auringonlasku metsänaaraskarhuKauaa ei tarvinnutkaan odotella, kun ensimmäinen karhu jo käveli ruokasaaville. Siitä eteenpäin koko illan karhuja kävi paikalla tasaiseen tahtiin ja parhaimmillaan näkökentässä saattoi olla jopa seitsemän karhua. Oli perhettä, kaksi pentua, iso vanha uros, jonka toinen korva oli vähän kärsineen näköinen, naaras, joka keräsi aina säälipisteet kun muut hääsivät sen pois ruoka-apajilta ja nähtiinpä me jopa oppaan sanoin “kaksikerroksinen karhu” eli vallan kanimaisissa tunnelmissa oleva pari. Kuusi tuntia hujahti ihan hetkessä, ja itseasiassa oltiin paikalla vähän pidempäänkin, kun karhut eivät meinanneet lähteä kopin huudeilta. Lopulta päästiin lähtemään kotimatkalle, mutta saavuttuamme autolle huomasimme, ettei lähtö ollut jäänyt karhuilta huomaamatta, koska kolmihenkinen karhuperhe näkyi tuijottelevan menoamme tien toisessa päässä, aikamoista! Ja niin, bongattiin me myös haukka ja merikotka, upeita näkyjä nekin!

metsätie illallauroskarhuKarhujen katseluaikahan alkaa keväällä heti karhujen heräiltyä, mutta päättyy syksyllä jo reilusti ennen talviunille käymistä metsästysajan alkamisen takia, joten viimeiset hetket nähdä karhuja on nyt tällä viikolla käsillä, oli siis loisto ajoitus meillä, että vielä ehdittiin safarille. Lisäksi eri aikaan keväästä, kesästä ja syksystä karhuilla on kuulemma vähän eri touhut, joten kannattaa lueskella täältä lisää siitä, mikä aika olisi mieluisin käydä katselemassa karhuja. Kuuden tunnin safarista eväineen maksettiin 80e/naama ja samanhintaisia näytti olevan myös Suomussalmella toimivat firmat. Arolan tilalla on myös mahdollisuus yöpyä ja syödä, kun vaan etukäteen moisesta ilmoittaa ja kuulemma ruoka on vallan loistavaa ja ainakin puitteet oli todella kauniit ja idylliset, joten itsekkin ilolla olisin tuolla joskus pidempäänkin! Lisäksi tuolta vuokrataan niin pyöriä kuin kanoottejakin ja ympäröivät hiihto- ja vaellusmaastot on upeat, suosittelen siis retkeä tuonne lämpimästi niin karhujen kuin muunkin eräjormailun tai rentoutumisen merkeissä!

pirtti arolan tilakarhunpennutJa nyt se ihan omasta tahdosta ja upeasta kokemuksesta kumpuava mainos loistavalle yrittäjälle, eli käyhän tsekkaamassa tarkemmat tiedot paikasta, hinnoista, aikatauluista, karhusafareista ja muista osoitteesta http://www.arolabear.fi/! Onko teillä muilla ollut haaveissa tehdä eläinsafareita myös Suomessa?

Kotimaan helmiä: retkiluistelemassa Kangasalan Saarikylillä

Heippa!

Kuluvan viikon arkiulkoilut jäi pohjosen hyytävien pakkasten takia vähille, joten otin nyt sitten menetettyjä ulkoiluminuutteja urakalla takaisin tänä viikonloppuna ihan täällä kotopuolessa Tampereen huudeilla. Eilen tein omassa rauhassani parin tunnin kävelylenkin Tampereella Kaupin metsän pikkupoluilla bongailen niin hiihtokisoja kuin upeita järvimaisemiakin. Jopa muutaman oravankin näin pakkasessa kiipeilevän! Tänään sitten suunnattiin äidin ja kummitädin kanssa kohti Kangasalaa.

DSC_0081

Kohteena meillä oli Kangasalla sijaitseva Saarikylät, jonka loistavissa maisemissa sijaitsee n. 2,5km retkiluistelurata. Ajomatkaa Tampereelta kertyy noin 40 minuutin verran, mutta se on ajon arvoista, koska Saarikylät on ainakin mun mielestä luistelupaikkana juuri sopivan rauhallinen ja kaunis paikka, jossa väkeä oli ainakin näin pakkassunnuntaina sopivasti ja rata loistokunnossa. Julkisilla tuonne ei valitettavasti kyllä pääse, eli auto täytyy jostain etsiä, jos jäälle mielii.

DSC_000001 2

Tuo rata on periaatteessa ilmainen, mutta toki lahjoituksia otetaan vastaan, ei tuo radan auraaminen ja kunnossapito meinaan ilmaista ole. Radalla voi luistella ihan perinteisillä hokkareilla tai kaunoilla, mutta parkkipaikan vieressä on myös luistinvuokraamo, josta saa vuokrattua retkiluistinsettejä, eli monot, terät ja luistelusauvat (abouttiarallaa 20e/koko setti). Yleensä tuo vuokra-aika on kai tunti, mutta kun ruuhkaa ei ollut, saatiin me ainakin pitää välineitä niin kauan kun luisteluintoa riitti.

DSC_000001 1

DSC_000001 3

Tuolta näyttää retkiluistimien terät, jotka kiinnitetään monoihin

Me jaksettiin luistella rata ympäri viisi kertaa ja aikaa siihen rauhallisesti luistellen ja samalla rupatellen hurahti reilu tunti. Kilometrejä kertyi reilu yksitoista ja keskivauhti huiteli 12km/h pinnassa, eli rauhaksiin kuljettiin. Mahtavan rentouttavaa ja mukavaa urheilua, suosittelen!

DSC_0087

DSC_0107

Ja tietysti luistelun jälkeen on saatava tuoretta pullaa ja kuumaa juotavaa! Sekin on Saarikylillä hoidossa, paikan kahvila on auki säiden ja luistelijoiden määrästä riippuen yleensä ainakin viikonloppuisin ja ilmeisesti joskus myös arkisin ja oi että kun tuore korvapuusti maistuikaan hyvältä tuolla!

DSC_0111

Maailman paras kummitäti ja vieressä maailman paras äiti pullan lumoissa

Lisää tietoa löydät Saarikylien retkiluisteluradan facebook-sivuilta, eli eikun testaamaan kehoittaa alla poseeraava punaposkinen luistelijatähti! Ootteko te käyny retkiluistelemassa? Mitään suosituksia muista Tampereen lähiseuduilla olevista valmiista radoista?

DSC_0085