Vietin Espanjan vaihtoajan päätteeksi reilu viikon reissaten Marokossa viime kesäkuun alussa. Tuo reissu oli ensikosketukseni Afrikkaan ja myös ensimmäinen kerta, kun olin reppureissussa Euroopan ulkopuolella ihan yksin, aikamoinen jännitys oli siis lähtiessä. Nyt tässä vielä koosteena reissuni kulkua ja parhaat palat.
Lautalla Algeciraksesta Tangeriin
Matkasin siis Marokon puolelle lautalla Espanjasta, mikä oli ihan hyvä valinta. Liput olin ostanut netistä jo etukäteen kansipaikalla osoitteesta www.frs.es. Matka maksoi muistaakseni noin 30e ja kesti aikataulun mukaan puoli tuntia, mutta lähtö oli ainakin tuolla minun lautalla reilusti myöhässä, joten perillä ei ihan aikataulussa oltu. Olin myös lautalla ainoa länsimaalaisen näköinen ihminen, mikä herätti kiinnostusta ja syystä x pääsin kaikissa jonoissa muiden ohi, mikä itseäni vähän ahdisti.
Marokossa tuo kyseinen lauttahan ei sitten suinkaan saavu suoraan Tangeriin, vaan Tanger Mediin, josta piti ottaa vielä bussi Tangeriin (vajaa tunti). Tuo bussi ei montaa euroa kustantanut, mutta se menee vähän hankalasta paikasta pienen kävelymatkan päästä satamasta (ehkä 10min) ja kävelymatkalla ainakin kymmenen taksikuskia koitti vakuuttaa minut siitä, että mitään bussia ei ole eikä tule, mutta sitkeästi menin pysäkille ja sieltähän se bussi tuli, eli jos ei ihan hirmuisen myöhään ole liikentessä, bussilla pääsee perille asti ihan turvallisin mielin ja edullisesti. Tangerissa vietin päivän, mutta sen olisi voinut jättää omasta mielestäni välistäkin, kaupunki oli ihan täynnä Espanjalaisia päiväretkellä, eikä vakuuttanut ainakaan minua.
Yöjunalla Marrakeshiin
Tangerista matka jatkui yöjunalla Marrakeshiin. Liput ostin asemalta aamupäivällä illalla lähtevään junaan ja jätin rinkan asemalle säilytykseen päiväksi. Homma toimi hyvin, liput myynyt nainen puhui hyvää englantia ja sain varattua liput makuuvaunuun. Juna lähti aikataulussa Tangerista, mutta perille Marrakeshiin pääsin vasta kolme tuntia ilmoitettua saapumisaikaa myöhemmin. Joka tapauksessa matka meni hyvin, makuuvaunu oli ok siisti ja hintaan kuului vielä vesipullokin. Seurana hytissä oli marokkolaiset tytöt, jotka olivat menossa kotiin kylään ja saksalainen tyttö, joka oli vapaaehtoistöissä Marrakeshissa, eli hyviä keskustelujakin saatiin junamatkalla aikaiseksi.
Essaouira
Tätä kohdetta minulle oli suositeltu jo etukäteen ja en voi kun yhtyä suosituksiin. Bussilla pääsi Essaouiraan kätevästi (tosin liput kannattaa ostaa ajoissa tai varautua, ettei pääse ekaan bussiin, johon haluaisi) Marrakeshista rautatieaseman kupeesta. Jos Marrakeshin Medinan (eli ns. vanhan kaupungin) koin vähän ahdistavana ja isona, niin Essaouirassa se oli juuri sopivan kompaktin kokoinen, sinne mahtui eksymään ja haahuilemaan tunneiksi, mutta koskaan ei ollut liian kaukana hostellista ja ihmiset tuntuivat avuliaammilta ja vähemmän rahan perässä olevilta kuin Marrakeshissa. Täällä uskalsin liikkua myös illalla, tosin vaan isoimmilla kujilla, mutta silti, Marrakeshin Medina lähinnä ahdisti pimeällä. Lisäksi kaupunkia reunusti piitkä hiekkaranta ja satama, josta sai ostettua tuoretta kalaa, jonka hostellin omistajan ohjeesta osasin viedä Medinan ruokakadulle ja antaa siellä kokattavaksi, sen sijaa, että olisin syönyt kalliissa paikoissa ihan sataman kyljessä.
Retken paras hetki, eli Toubkalin kansallispuisto
Itselleni Marokon reissun odotetuin osa oli vaellus Pohjois-Afrikan korkeimmalle huipulle Jebel Toubkalille (4167m). Kansallispuisto sijaitsee siis vain parin tunnin ajomatkan päässä Marrakeshista ja vaellus huipulle on vain kahden päivän juttu, koska autolla pääsee jo melko korkealle ja reitti itsessään ei ole mahdottoman hankala. Isoin haaste minulle tuntui ainakin olevan löytää matkatoimisto, joka ottaisi yksin matkustavan tytön mukaan reissuun kohtuuhinnalla, mutta onneksi sekin järjestyi ja en voi sanoa kuin hyvää toubkalguide.com:sta varaamastani reissusta, jolle hintaa tuli reilu 150e makuupussivuokran ja tippien kanssa.
Ensimmäisenä päivänä luovutimme rinkat kantajille, jotka pomppivat iloisesti ylöspäin vuorta meidän totutellessa ohuempaan ilmaan ja uuteen maastoon päiväreput selässä. Reissuun kuuluivat ruuat, joten niitäkään ei tarvinnut mukana kantaa. Yön vietimme teltoissa Toubkal Refugeen vieressä, tai no, minä ja oppaat vietimme, muut reissussa mukana olleet neljä miestä pakenivat kylmää sisälle ja vuokrasivat sieltä sängyt, mutta hyvin pärjäsin makuupussissa itse. Tosin korkeuden ja sen, ettei siihen ollut lainkaan ehtinyt totutella huomasi kyllä, syke hakkasi älyttömissä lukemissa koko yön ja ei tarvinnut kuin hetki kävellä niin jo hengästytti.
Aamuyöstä myrskysi kuin viimeistä päivää, joten jouduimme viivästyttämään lähtöä ja missasimme auringonnousun huipulla, mutta eipä siitä juurikaan olisi näkynyt, sen verran pilvinen päivä oli. Jokatapauksessa huipulle pääsimme ja se oli kyllä jokaisen viimeisessä nousussa vuodattamani hikipisaran ja kyyneleen arvoista. Alastulo sujuikin vauhdikkaammin ja sanoin jopa kehuja oppaalta siitä, kuinka sujuvasti liikun lumessa (heh, ei tainnut opas tietää Suomen talvesta hirmuisesti… ). Mutta tuo kannattaa huomioida reissuun pakatessa, vaikka Saharassa olisi 40 astetta lämmintä, tuolla on pakkasta, eli lämpimästi vaatetta mukaan ja kunnon sateisiin kannattaa varautua myös, itse saatiin alastulomatkalla kunnon rae- ja vesisadekuuro niskaan! Ja jos rahaa ja aikaa on, itse ehkä olisin valinnut vähän pidemmän reissun, että olisi ollut aikaa ihastella maisemia ja vuoria pidempäänkin.
Pikareissu Saharaan
Koska Saharan kupeessa oltiin, pitihän tuolle maailman isoimmalle hiekkalaatikollekin päästä. Taas kerran tiukka budjetti ja aikataulu ohjasivat reissuvalintaan ja buukkasin matkan hostellin kautta. Oltiin kolme päivää ja kaksi yötä liikenteessä minibussilla, joista toinen yö vietettiin Saharassa. Vaikka matka oli nopealla temmolla etenevä ja porukkaa paljon, oli reissu silti mielestäni hyvin onnistunut ja enpä tuossa ajassa olisi itse reissaamalla ehtinyt nähdä puoliakaan noista asioista. Saharan lisäksi reissuun kuului mm. vierailut Ouarzazatessa, Ait Ben haddoussa, Dades valleyssa ja Todra gorgessa, eli paljon hienoja maisemia nähtiin.
Aavikolle saavuimme illalla ja parin tunnin kamelin selässä keikkumisen jälkeen (äärimmäisen epämukavaa touhua voin kertoa…) pääsimme teltoille, joissa yövyimme. Kiipesimme vielä dyynien päälle katsomaan auringonlaskua ja tähtiä. Aamulla heräsimme jo ennen kukonlaulua ja ratsastimme kameleilla katsomaan auringonnousua dyynien yli, se oli kyllä yksi kauneimmista asioista, joita olen nähnyt. HIntaakaan tälle reissulle ei tullut kuin reilu 50e, mikä mielestäni oli ihan kohtuullinen, koska sisälsi oppaat, matkat, ruuat jne. Ainut varoitus vaan siitä, että kuulemma viereisessä teltassa oli ollut bedbugseja ja takaisin hostellille tullessakin meidät tsekattiin hyvin tarkkaan, joten kannattaa ottaa mukaan vaan välttämättömin ja tutkia kamat tarkkaan, jos vähänkään epäilee asiaa.
Marrakesh, Casablanca ja muita vinkkejä
Itse en juuri isommista kaupungeista välitä, joten kumpaankaan näistä kohteista en rakastunut. Liikaa ihmisiä, liikaa huijaamisen makua ja kokoajan saa olla hereillä, että mitä ympärillä tapahtuu. Mutta näkemisen arvoisia kuitenkin, ainakin Marrakeshin Medina oli sellainen kulttuurishokki, etten vaihtaisi sitä kokemusta mistään hinnasta! Muuten kannattaa hintojen kanssa olla tarkkana, tinkiä ja sopia esim. taksin hinnat etukäteen, ettei tule niin pahasti huijatuksi. Näin naisena en ehkä isoimmissa kaupungeissa seikkailisi kamalasti pimeällä yksin ja itse ainakin pidin reissun ajan polvet ja hartiat peitossa, mutta ei se varmasti välttämätöntä ole.Ja marokkolainen ruoka oli rakkaus, sitä suosittelen lämmöllä, varsinkin hampaat sulattavaa minttuteetä ja lihapullapataa, ah! Ja hyvin uskalsi tyttönä yksin reissata ja budjettikin piti, joten eikun Marokkoon vaan!
Ja jos on jotain kysyttävää tai kommentoitavaa, antakaa tulla ja vastailen parhaani mukaan 🙂
