Norja arkistot - Kaiken maailman matkoja
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Norja

Kahden yön pikaroadtrip Länsi-Norjan vuonoille – Reittivinkit ja budjetti

Emilia kävi pyörähtämässä Bergenissä muutama viikko sitten ja päätettiin extempore vuokrata auto viikonlopuksi ja lähteä vähän tutustumaan Länsi-Norjan maisemiin ja Bergenin lähiseutuihin. Lopulta tuosta muotoutuikin ihan tosi loistava reissu ja voin suositella vastaavaa reittiä myös muille lähiseuduille eksyville! Ei ole meinaan mitenkään huono vaihtoehto tämä talviroadtrippailukaan Norjassa, jos ei talvella ajeleminen kauhistuta ja haluaa välttää ne kesän pahimmat turistiruuhkat!

Roadtripin reitti ja päivämatkat

Ajeltiin jokaisena kolmena päivänä reilut 200km, viimeisenä vähän enemmänkin. Lumisissa, liukkaissa ja ajoittain lumimyrskyn keskellä ajellessa tuo oli juuri sopiva matka ajella päivässä ja periaatteessa tuon olisi ehtinyt hyvin ajella valoisan ajan puitteissa, me tosin lähdettiin liikkeelle vasta yhdeksän tai kymmenen aikaan ja tultiin sitten perille kaikkina päivinä vähän pimeäntulon jälkeen. Kesällä tietysti valoa riittää enemmän ja liukkaiden kelien takia ei tarvitse madella, joten ehkä vähän pidemmänkin pätkän voisi ajella, mutta toisaalta ehkä nähtävyyksien pysähdyspaikoilla vierähtää kesällä enemmän aikaa, kun polut esim vesiputouksille on kokonaan auki ja monessa kohtaa pääsee kävelemään lenkin, joita ei näin talvella lumihangessa tullut tehtyä.

Norjassa on viime vuosina kehitelty aivan loistava konsepti, jossa on kartoitettu Norjan 18 hienointa “turistireittiä”, eli pätkää, jonne ei varmasti kannata eksyä, jos haluaa vain nopeasti paikasta toiseen, mutta joissa riittää upeita maisemia, pieniä mutkateitä ja nähtävää joka kulman takana. Tälle meidän reitille niistä valikoitui kolme; Hardanger, Hardangervidda ja Aurlandsfjellet, joista viimeisestä ajettiin tosin vain pätkä ylös Stegasteinin näköalapaikalle, koska loput reitistä on suljettu talvella. Lisää noista reiteistä voit lukea Norwegian scenic routes-sivuilta. Tuolta nettisivuilta löytyy hyvin tietoa matkan varrelle osuvista nähtävyyksistä, taukopaikoista ja muusta oleellisesta, kuten lautoista, talvisuluista, tietulleista ja yleisesti Norjassa ajelemisesta.

Tuolle reitille mahtuikin sitten nähtävää vaikka ja kuinka! Oli niin vuonomaisemia, Hardangerviddan ylängön vuoristomaisemia yli kilometrin korkeudessa ajellessa, vesiputouksia, koskia, jokia, toki myös perinteistä metsämaisemaa ja upeita rantoja vuonojen varrella. Muutama mutkikas, jyrkkä ylä- ja alamäkikin mahtui matkalle ja välillä sai jännittää ihan tosissaan, kun tiet oli vaikka ja kuin kapeita. Ainoa isompi tie oli oikeastaanVossista Bergeniin vievä päätie, jota ajeltiin loppumatkasta. Varsinkin talvella tuolla saa kyllä ajella rauhaksiin, mutta meidän toisen majapaikan omistaja varoitteli, että kesällä hidasteena ei ole liukkaat tiet ja lumihanki, vaan jäätävät turistiruuhkat, joista ei näin talvella kyllä ollut tietoakaan. Esim. tuolta Stegasteinin näköalapaikalta olen nähnyt kuvia, joissa sinne joutuu jonottamaan, mutta näin tammi-helmikuun vaihteessa oltiin siellä ihan kaksi Emilian kanssa, ei siis huono ajankohta reissulle tämäkään! Ja täytyy vielä mainita, että olihan se aika mieletöntä ajella tuolla Hardangerviddan ylängöllä, kun väillä tien molemmin puolin oli yli autonkorkuinen hanki!

Reissubudjetti

Kokonaisuudessaan reissuun meni kahdelta hengeltä reilu pari sataa euroa per henki. Auton vuokra kolmelle vuorokaudelle kahdella kuskilla ja nuoren kuskin lisällä oli n. 160e ja dieseliin upposi noin 70e. Lauttoja oli matkalla muutama ja ne maksoivat noin 15e/lautta. Tietulleihin meni yhteensä 55e ja muutaman kerran syötiin ulkona matkalla, vaikka suurin osa aterioista ostettiin kaupasta. Ensimmäinen yö nukuttiin symppiksessä Hardanger Rom og Harmonium-nimisessä kotimajoituksessa  reilulla 70eurolla ja toinen yö Birkelund campingin leirintäalueen mökissä, josta pulitettiin noin 40euroa. Muita kummempia kuluja ei reissulta sitten tullutkaan. Ei siis mitenkään mahdoton budjetti sanoisin, kun ottaa huomioon, että norja totta tosiaan on kallis maa. Ainakin omasta mielestä joka euro oli sen arvoista! 🙂

Mut nyt vielä loppuun muutamat fiilistelykuvat reissulta, olkaa hyvät!

Miltä kuulosti reissu?  Haluaisitko kuulla jostain kohteesta lisääkin? Voisitko kuvitella lähteväsi roadtripille myös talvella vai onko kesäreissut ainoa oikea valinta? 


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani! Lisäksi kirjoitan myös toista, matkailijan terveyteen, turvallisuuteen ja hyvinvointiin keskittyvää blogia, jonka löydät osoitteesta Huoletontamatkaa.fi, käyhän toki tsekkaamassa sekin! 

Norjalaispäiväkirjat: Ensimmäisen puolivuosikkaan viimeiset Norja-kuulumiset

Moikka!

Viidettä norjalaispäiväkirjojen osaa viedään. Takana nyt siis jo lähestulkoon viisi huikeaa kuukautta Norjassa ja viikon päästä tähän aikaan meikä on jo viettämässä joulua tutussa ja turvallisessa ympäristössä Tampereella. Elokuussa kirjoittelin ekan norjalaispäiväkirjapostauksen matkasta tänne, syyskuussa fiilistelin ekaa kolmea viikkoa Norjassa, lokakuussa tuskailin pienen väsymyksen ja kulttuurishokin kanssa ja viimekuun alussa jaoin jo vähän parempia fiiliksiä ja hauskoja sattumuksia teille luettavaksi. Nyt onkin sitten tosiaan luvassa jo joulukuisia kuulumisia vielä ennen suomilomaa! Kuvituksena saatte nauttia muutamasta lumisesta kaupunkikuvasta täältä Bergenistä, vaikka lunta täällä ei muutamaa päivää lukuunottamatta näkynyt, enemmänkin on eletty vaan jatkuvaa sadekautta…

Elämä on täällä jatkunut ihan hyvää rataa läpi marras- ja joulukuun. Ensimmäiset vieraatkin kävi täällä, kun Salla vietti pari viikkoa Bergenissä lomaillen marraskuussa ja äiti ja täti kävi piristämässä joulukuun alkua pitkän viikonlopun verran. Koska vieraat ja laatuaika lähesten kanssa ulkomailla asuessa on melkoisen harvinaista herkkua, on somekin pysynyt hiljaisena, kun olen keskittynyt vieraisiin täysillä ja koittanut hoitaa kaikki kouluhommat vieraiden välissä. Oon kyllä niin monta kertaa täällä miettinyt, että jummi kun osaisi Suomessakin asuessa aina arvostaa yhtä paljon läheisten kanssa vietettyä aikaa kun täällä. Ette usko, kuinka iloiseksi tulen aina, kun joku tulee kylään, laittaa viestiä ja kyselee kuulumia tai soittelee ihan vaan rupatellakseen. Vaikka kamuja on toki täälläkin, on se aina ihan eri asia jutella asioista omalla kielellä sellaisten ystävien ja läheisten kanssa, jotka on tuntenut vuosia ja jotka jo puolesta ilmeestä tai sanasta tietää, mistä on kyse ja mitä meinaan.

Somehiljaisuuden taustalla on pitkälti ollut myös edellä mainittu täällä Bergenissä talven sijasta vallitseva sadekausi, johon kuuluu mm. tauotonta räntä- tai vesisadetta, ukkoskuuroja, hulluja tuulenpuuskia ja halua minimoida kaikki ulkona vietettävä aika. Näin ollen kamerakin on pysynyt pitkälti kaapissa ja uusia seikkailuja ei ole juuri ehtinyt kertyä, mutta ainakin on tullut kiiteltyä hyviä kuorivaatteita, kun tuossa tuulessa ja mytäkässä sateenvarjo tuntuu olevan aivan turha värkki. Sen verran kuitenkin nähtiin lunta, että päästiin luokkalaisten kanssa harjoittelemaan hiihtämistä ja laskemaan mäkeä yhden norjalaisen luokkakamun perheen talon takapihalla pari viikonloppua sitten. Voin kertoa, että oli ehkä hulvattominta ikinä seurata meidän luokalaisia, jotka ylipäätään näkivät ensimmäistä kertaa lunta tänä syksynä, saati että olisivat koskaan aikaisemmin edes nähneet suksia tai rattikelkkaa. Täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa elämässäni minäkin tunsin oloni vallan ammattilaishiihtäjäksi! Ja tietty sunnuntaina saatiin taas sulaneen lumen tilalle vähän uutta lunta ja kävin nämäkin kuvat napsimassa!

Edellä mainittujen hommien lisäksi – yllätysyllätys – koulu on pitänyt kiireisenä. Marraskuussa saatiin pakettiin Health Systems-niminen kurssi, jonka kotitentin väänsin Sallan valvovan silmän alla. Kurssi oli tosi kiinnostava ja avarsi kummasti taas käsitystä siitä, miten erilaisilla tavoilla terveyspalveluita voidaankaan tuottaa ja miten pienet asiat voivat vaikuttaa siihen, toimiiko systeemi vai ei. Esimerkkejä kuunnellessa ei voinut kuin olla kiitollinen suomalaisista sosiaali- ja terveyspalveluista, vaikka niissäkin toki aina hiottavaa riittää. Tämän kurssin jälkeen ollaankin sukellettu tarkemmin sitten gradujuttuihin research tools-kurssin kautta, joka jatkuu vielä ensi viikon gradusuunnitelman kehittelyn parissa. Tässä onkin sitten riittänyt pureskeltavaa ja pohdittavaa, kun mulla ei vielä edes toi lopullinen graduaihe oo aivan selvillä. Maa vaihtui muutama viikko sitten Zimbabwesta Ghanaan, mutta tuosta muutoksesta olen vain iloinen, koska Zimbabwen poliittinen tilanne on tässä elänyt vähän suuntaan jos toiseen ja toki tuo tarkoittaa myös mahdollisuutta päästä näkemään ihan uusi kolkka Afrikasta! Keskiviikkona pitäisi treffata graduohjaajaa ja sopia lopullinen tarkempi aihe, mutta jotain pakolaisleirillä olevien ihmisten hyvinvointiin ja selviytymiskeinoihin liittyvää se tulee olemaan.

Tuo Ghana-juttu ei ollutkaan sitten myöskään ihan ainoa muutos edellisen postauksen koulukuulumisiin liittyen. Nimittäin sen sijaa, että toukokuussa tulisin tänne suorittamaan ravitsemustieteen kurssia, lähdenkin 1,5kk minivaihtoon Sambiaan meidän luokkalaisen tanskalaisen hoitsun kanssa, ihan mahtavaa! Mitkään käytännön asiat tuon suhteen ei ole vieläkään selvinnyt, mutta tiedossa on useampi lyhyt viikonkestoinen intensiivikurssi kehitysmaalääketieteeseen ja kansainväliseen terveydenedistämiseen liittyen, oon ihan hurjan innoissani. Toinen valtavasti intoa tuova asia on se, että innostuttiin Sallan kanssa vähän tutkimaan mahdollisuuksia matkata jonnekin tuon mun kevään kahden kuukauden kurssitauon aikana ja kovasti vaikuttaisi siltä, että suuntana saattaisi olla unelmieni unelmakohde eli Nepal!

Koulu- ja vieraskiireiden lomassa hieman pidin itsekkin taukoa Bergenistä ja yhden viikonlopun kävin piipahtamassa Suomessa tuossa viimekuun lopulla. Perjantaista sunnuntaihin vietetty suomiviikonloppu oli lyhyt, mutta sitäkin tehokkaampi. Ehdin mm. nähdä äitiä ja isovanhempia, yökyläillä afrikkareissutoveri Emilian luona, käydä iltapäiväkahveilla tutussa kahvilassa toisen ystävän kanssa, viettää perinteistä sohvallalagaamisherkkuhetkeä Frendien pyöriessä taustalla kolmannen hyvän ystävän kanssa ja käydä sanomassa hyvästit Suomen Punaisen Ristin valtakunnallisen nuorisotoimikunnan varapuheenjohtajan pestille uuden toimikunnan aloittaessa hommansa. Tuo viimeisin olikin se oleellisin syy tulla Suomeen ja oli kyllä vähän haikea fiilis sanoa heipat tuolle luottamushommalle! Tuo reissu muistutti myös hyvin kaikesta siitä, mikä onkaan mukavaa ja kivaa Suomessa, joten en malta odottaa viikonloppuna alkavaa lomaa! Suomessa nähdään!

 Miten teidän joulukuu on sujunut? Mitä suunnitelmia teillä on joululomalla? Kuka lähtee kehittelemään mun kanssa jotain pieniä suomiretkiä ja -seikkailuja suomiloman kunniaksi?


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Bergenin kuuluisin päiväretki lähikukkuloille – ethän jätä tätä välistä, jos sää suosii Bergenissä

Bergen on tunnettu sitä ympäröivistä seitsemästä vuoresta, joista mainitsin tässä postauksessa jo tänne muuttaessani. Ulriken ja Fløyen ovat noista vuorista ehdottomasti kuuluisimmat.  Tästä johtuen Vidden trail-niminen vaelluspolku Ulrikenin huipulta (643m meren pinnan yläpuolella) Fløyenin huipulle (399m meren pinnan yläpuolella) on syystä yksi Bergenin tunnetuimmista päiväretkistä. Vidden trail on ihan loistava mahdollisuus käydä molempien noiden huipulla ja samalla nauttia upeista maisemista Bergeniä ympäröiville vuonoille, vuorille ja saarille.

Tunnelmia vaellukselta

Lähdin itse tutustumaan tähän reittiin aurinkoisena sunnuntaipäivänä lokakuun alkupuolella. Väkeä oli liikenteessä kohtuullisesti, mutta poluilla oli silti tilaa hengittää. Polkujuoksijoita ja muita norjalaisia vuoristogaselleja suhahteli aina välillä ohi vasemmalta ja oikealta, mutta toisaalta liikenteessä oli myös nuorisoa, vanhempia pariskuntia ja perheitä perinteisellä sunnuntaiulkoilulla. Norjalaiseen tapaan siis koko kansa oli lähtenyt ulos, kun sää oli hyvä.

Itse nautin eniten yksinkertaisesti siitä tunteesta, että näin upeita maisemia on aivan kotioven takana. Ylhäällä seistessä ja kaupungista poispäin katsellessa voi nähdä kaukana siintävän jäätikön, kukkuloita kukkuloiden perään ja oikeasti kuvitella olevansa kauempanakin sivistyksestä. Toisaalta ylhäältä on upeat näkymät myös itse Bergeniin ja sen lähiseuduille. Mikä etuoikeus asua kaupungissa, josta löytyy paikallisten sanoja lainatakseni oikeita “city mountains” eli jokaiselle saavutettavissa olevia helppoja, mutta upeita kohteita kävelymatkan päässä kotiovesta.

Norjalaiseen tapaan helpoksi merkattu reitti ei ainakaan omasta mielestäni sitä ihan aina ollut, mutta kyllä tuonne uskaltaa kokemattomampikin kulkija lähteä. Polku on hyvin merkattu ja sitä on helppo seurata ilman karttaakin. Ainakin näin aurinkoisena sunnuntaina myös väkeä riitti, joten apu olisi ollut lähellä, jos jotain olisi tullut. Itse kuljin reitin Ulrikenilta Fløyenin suuntaan, koska olin kuullut, että näin nousumetrejä kertyy hieman vähemmän, mutta tuon voi kyllä hyvin kävellä kumpaan vaan suuntaan. Muutamassa kohdassa oli tiukempia nousuja ja laskuja, joissa joutui hieman hakemaan tasapainoa, mutta muuten reitti oli vallan mukavaa käveltävää.

Käytännön vinkit Vidden trailille

Matkaa vaellukselle kertyy yhteensä noin 18km, mutta vaellusta voi helpottaa ja lyhentää molemmista päistä muutamalla kilometrillä ja useilla nousu- ja laskumetreillä nousemalla ylös ja laskeutumalla vuorilta ilman omien jalkojen rasittamista. Ylös ja alas Ulrikenilta pääsee nimittäin hiihtohissityyppisellä ratkaisulla 110kr hintaan (noin 12e) per suunta ja Fløyenille vuoristojunalla, joka kustantaa yhteen suuntaan 45kr eli noin vitosen. Jos käyttää noita avukseen molemmissa päissä, jää reissulle pituutta noin 14km ja aikaa tähän menee noin viitisen tuntia rauhallisella tahdilla ja muutamalla tauolla. Ulrikenilta lähtiessä reitti on ehkä hieman helpompi, kun tiukkoja nousuja on hieman vähemmän.

Jos haluaa kiivetä ylös Ulrikenille, kannattaa napata keskustasta bussi 12 ja jäädä pois Montana-nimisellä pysäkillä. Sieltä kun seuraa ohjeita ensin Montana youth hostellille ja sen vierestä parkkipaikan läpi metsän reunaan, on helppo löytää ylös vievät polut. Polkuja lähtee tuolta useampi, mutta ne kaikki vievät kyllä ylös. Lyhin reitti on Ulriken opp-kylteillä merkattu melkoisen jyrkkä nousu.

Sen sijaa jos haluaa päästä helpommalla ja napata edellä mainitun Ulriksbanenin ylös vuorelle, voi keskustasta napata minkä tahansa Haukelandin sairaalalle menevän bussin (ainakin 2, 3 ja tuo 12) ja jäädä pois Haukeland Sjukehus N-pysäkillä. Tuolta pysäkiltä on kyltit suoraan Ulriksbanenille, joka on noin 5min kävelyn päässä sairaalan takana.

Ylös Fløyenille menevät polut ja vuoristojuna lähtevät sen sijaa aivan keskustasta Bryggenin ja kalatorin vierestä ja googlesta tarkka sijainti löytyy googlaamalla Fløibanen. Tässä vielä linkki karttaan.

Juoksevaa kirkasta purovettä tuolta löytyy hieman niukasti vain muutamasta kohtaa, joten oma vesipullo ja eväät on hyvä olla mukana. Reitin päistä molemmilta vuorilta löytyy ravintolat ja kahvilat, mutta itse vaelluksen aikana ei sisätiloihin ole mahdollisuutta päästä.

Kerrassaan upea retki siis, suosittelen tätä kyllä jokaiselle Bergenissä vierailevalle! Ja jos näin pitkä retki ei innosta tai haaveissa on vielä pidempi retki kaupunkivuorilla, molemmilta kukkuloilta lähtee laaja valikoima myös muita reittejä, joista löytyy niin esteettömiä kuin vielä tätäkin haastavampia vaihtoehtoja! Niistä löydät lisää tietoa esimerkiksi täältä ja täältä. Onko teistä kukaan retkeillyt Bergenin seuduilla tai innostui nyt haaveilemaan retkestä tänne?


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Linkkivinkki Retkipaikkaan: Onko Norjassa jokamiehenoikeuksia? Top-5 vinkit Norjassa vaeltamiseen

Moikka!

Linkkivinkkinä teille kaikille Norjassa retkeilystä kiinnostuneille lukijoille, mun kirjoittamani artikkeli Norjassa retkeilystä ilmestyi tänään Retkipaikassa. Artikkelin päääset lukemaan tästä linkistä:

 Onko Norjassa jokamiehenoikeuksia? Top-5 vinkit Norjassa vaeltamiseen

Artikkelissa kerron mm. Norjan mahdottoman oudosta autiotupasysteemistä, tavallisimmista vaaranpaikoista, reittimerkinnöistä ja niiden puutteista ja marjojen poimimiseen liittyvistä yksityiskohdista, käykää ihmeessä lukemassa ja kommentoimassa! Ja jos herää kysymyksiä niin antakaa tulla, meikä koittaa vastailla tai selvittää vastauksen, jos en vielä tiedä!


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Yhden yön retki Trolltungalle – uskomattomia maisemia ja hapottavia reisilihaksia

Trolltunga oli minulle yksi niistä must see-paikoista, jotka halusin ehdottomasti päästä itse näkemään nyt Norjassa ollessani. Lähes jokainen teistä on varmasti nähnyt paikasta lukuisia instagram-kuvia ja pohtinut, onko se kieleke nyt oikeasti niin huikea ja onko se tuon pitkän päivävaelluksen arvoista. Täytyy heti alkuun siis sanoa, että toisin kuin monesti, tällä kertaa itse paikka oli vielä monta kertaa upeampi kuin kuvat eli lämmin suositus retkelle.

Vaikka itse Trolltunga on pitkän päivämatkan päässä lähimmästä parkkipaikasta vielä syyskuun puolessa välissäkin väkeä riitti reitillä niin, että yksin ei juuri tarvinnut kulkea. Voin vain kuvitella millaiset ruuhkat paikan päällä on vaikkapa elokuussa, joten ehkä kannattaa harkita retkeä hieman korkeimman sesongin ulkopuolella. Trolltungan omana ohjeena on, että sääolosuhteet huomioden reitillä voi vaeltaa itsenäisesti 15. kesäkuuta – 15. syyskuuta ja sen ulkopuolella on syytä turvautua ohjattuihin vaelluksiin. Talvella 16. lokakuuta – 18. maaliskuuta reitti on kokonaan suljettu. Maisemat olivat kuitenkin niin upeat, että edes väenpaljous ei onnistunut pilaamaan kokemusta, joten jos loma onnistuu vain elokuussa, älä missään nimessä jätä reissua silti välistä! Ja hei, muista myös se, että jos jaksat kantaa suklaapatukan tai nenäliinapaketin tuonne ylös asti, jaksat myös kantaa roskat kotiin ja merkittyjä polkuja on syytä seurata, jotta hauras luonto kuluu mahdollisimman vähän!

Toisin kuin väkimäärästä voisi ehkä päätellä, kyseessä on haastava päiväretki tai meidän tapauksessa kohtuullinen kahden päivän ja yhden yön retki. Matkaa kertyy nykyistä, tänä vuonna uudistettua reittiä pitkin yhteensä 27km, johon kuuluu mm. kaksi pitkää ja jyrkkää, kestävyyttä raastavaa ylämäkeä, jotka pitää jaksaa paluumatkalla myös kävellä alas. Nousumetrejä kertyy kaikki mäet yhteenlaskien yli kilometri ja aikaa reitin kävelemiseen taukoineen kulunee jotain kahdeksan ja kahdentoista tunnin väliltä.

Hapottava menomatka Trolltungalle

Me saavuttiin paikalle julkisilla, ensin bussilla kolmen tunnin (n. ~30e) matka Bergenistä Oddaan ja sieltä shuttletaksilla Skjeggedaliin reitin aloituspisteeseen (n. ~10e/naama). Kuten jo äskeisessä kappaleessa mainitsin, alun osalta reitti on muuttunut tänä vuonna ja aiemman pystysuoran kilometrin sijaa alussa kävellään uutta autotietä pitkin noin neljä kilometriä. Vaikka tuo ei olekkaan enää aivan pystysuora pätkä, on se kuitenkin kokoajan jyrkkää ylämäkeä,  joten kävelijöiden kannattaa varautua reisien hapotukseen. Koska reitti tosiaan seuraa alkumatkan autotietä, on aamun nopeimmilla autoilijoilla on mahdollisuus skipata tuo alun kidutus mukavasti autossa istuen, koska tänä kesänä avatulle yläparkkipaikalle mahtuu yhteensä 50 autoa. Jos siis liikkuu omalla autolla ja haluaa lyhentää kävelymatkaa tuntuvasti, kannattaa tulla ajoissa paikalle, koska kuten todettu, vain ensimmäiset 50 mahtuu tuonne parkkikselle. Kannattaa huomioida, että tuolla pysäköinti maksaa kuitenkin useamman kympin enemmän kuin alaparkkiksella.

Kun tämä alun tuskainen pätkä on suoritettu siirrytään pienemmälle polulle, jossa reittiä näyttävät edellä kulkevien ihmisten lisäksi kivistä kasatut reitti merkit ja korkeat tolpat, joiden päässä on punainen teippaus. Maisemat ovat jo tässä vaiheessa on näyttävät ja avoimen laakson toisella puolella noin kilometrin päässä näkyy seuraava tiukka nousu. Kuulemma tätä nousua ovat sherpat aina Nepalista asti käyneet parantelemassa, mutta kyllä tuo toinenkin nousu on mielestäni edelleen haastava, ainakin rinkan kanssa ja hieman huonommalla peruskunnolla.

Kun tuo mäki on päästy ylös alkaa loppumatka, jota on jäljellä vielä toiset 7km. Vaikka reitin korkeuseroja esittelevästä kuvasta voisi päätellä, että nyt alkaa tasainen osuus, näin ei kuitenkaan ole, vaan reitti tuntuu kokoajan joko laskevan tai nousevan. Maisemat ovat upeita ja melko pian oikealle puoelle avautuu upeat näkymät alas vuonoon. Hätätilanteita varten tuolta väliltä löytyy myös kaksi pelastustupaa, joissa ei kuitenkaan voi majoittautua.

Mieletön yö Trolltungalla

Perillä itse Trolltungalle kiemurtelee mitä todennäköisemmin jono, johon on liityttävä, jos meinaa tuon kuuluisan shotin itse peikonkielen päältä saada. Jonotus on kuitenkin sen arvoista, koska maisemat kielekkeeltä ovat upeat ja jalkojen roikottaminen lähes kilometrin pudotuksen päällä nostaa mukavasti adrenaliinimäärä veresssä. Kannattaa myös kierrellä aluetta, koska nurkan takaa löytyy myös toinen upea kieleke ja monta hienoa paikkaa, joista aukeaa upeat näköalat alas vuonolle ja vuonoa ympäröiville vuorille ja jäätiköille.

Me oltiin kannettu rinkka ja leiriytymistarvikkeet tänne asti ja leiriydyttiin muutaman sadan metrin päähän Trolltungalta lukuisten muiden yöksi jäävien kanssa. Oli mitä parhain valinta tehdä reissu kahdessa osassa, koska saatiin mielettömiä kuvia sekä auringonlaskun että -nousun aikaan ja yöllä valosaastetta ei ollut nimeksikään, joten syyskuinen tähtitaivas antoi parastaan ja pääsinpä ottamaan alla näkyvän ensimmäisen otokseni linnunradasta!

Tuolta Trolltungan kupeesta löytyy useita upeita ja hyviä telttapaikkoja. Juoksevaa vettä ylhäältä Trolltungan vierestä me ei ainakaan löydetty, mutta juomavettä oli vielä jäljellä ja ruokavedet keiteltiin kirkkaasta järvivedestä. Kannattaa harkita myös telttailua muutama kilometri ennen Trolltungaa, siellä näkyi olevan ihan mielettömiä ja hieman rauhallisempia telttaspotteja aivan virtaavien purojen varrella vuonon reunalla.

Kotimatkalla

Seuraavana päivänä pienten kuvailujen jälkeen matka kotiin jatkui samaa reittiä kuin tullessakin, ensin 7km pientä mäkeä ylös ja alas, sitten ensimmäinen jäätävä alamäki, hetki tasaista ja viimeinen mäki. Itsellä meinasi ainakin jossain välissä jo usko loppua kykyyn tulla jyrkkiä mäkiä hallitusti alas painava rinkka selässä ja ikinä ei ole neljän euron limsa maistunut niin hyvältä, kun alas päästessä. Täytyy myöntää, että reissu oli fyysisesti huomattavasti haastavampi kuin odotin ja vaatii pientä varautumista.

Jälkikäteen täytyy todeta, että vaikka reitillä näkyi ties minkälaisia varusteratkaisuja, omasta mielestäni tukevat vaelluskengät, kunnon eväät ja ruuat, lämpimät ja sateenpitävät varusteet ja pieni ensiapulaukku eivät ole yhtään liioittelua, vaikka reitin tekisi päiväretkenä. Päiväretkeläisten kannattaa muistaa myös varsinkin keväisin ja syksyisin se, että pimeys tulee aikaisin. Takaisin löytäminen varsinkin laakeiden laaksojen läpi voi olla erittäin haastavaa ilman suunnistustaitoja pilkkosen pimeässä. Suositus onkin, että kesällä liikenteeseen lähdettäisiin ihan viimeistään klo 10 ja syksyisin klo 8. Eli lähtekää hyvät ihmiset ajoissa aamulla liikenteeseen tai vielä parempi, nauttikaa reitistä rauhassa viettäen siellä yksi yö! Ja kantakaa ne roskat pois ja noudattakaa paikallisten ohjeita ja kylttejä.

Jutun kuvat meikästä kielekkeillä Mikaelan käsialaa.

Onko teistä kukaan käynyt Trolltungalla? Mitä mieltä olitte paikasta?


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!