Norjalaispäiväkirjat arkistot - Kaiken maailman matkoja
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Norjalaispäiväkirjat

Norjalaispäiväkirjat: Minä olen väsynyt

Päiväkirjamaisia kuulumisia ja ajatusten virtaa pitkästä aikaa, kun reissujakaan ei ole kertynyt teille jaettavaksi. Muutama viikko sitten kävin pyörähtämässä viikonlopun Finsessä, upeassa vuoristokohteessa, jonne pääsee vain jalkaisin, pyörällä tai junalla, mutta todella huonon sään takia ulkoilu jäi vähälle. Aion kuitenkin varmasti palata tuonne ja sitten ehkä pääsen jakamaan teillekin enemmän vinkkejä alueesta. Joka tapauksessa nyt jo voin kertoa, että kyseessä oli loistava kohde niin hardcore-vaeltajalle kuin koko perheen ulkoiluviikonlopullekin. Paikalta löytyi mm. loistavalla ruualla, perusmukavilla huoneilla ja kaikilla palveluilla varusteltu DNT:n täyden palvelun mökki. Mökiltä on helppo tehdä päiväretkiä ympäristöön, jos pidempi reissu ei houkuttele ja nähtävää riittää niin jäätiköistä vuorenhuippuihin ja järvistä vesiputouksiin ja pidempiäkin reissuja alueelle on helppo suunnitella. Jutun kuvina siis muutama tuolta napsittu kuva, jotka kyllä harmaudessaan kuvastavat erinomaisesti tämän hetken fiiliksiä.

Edeltävät kolme viikkoa koulussa ovat olleet äärettömän raskaita. Superkiinnostavan ja inspiroivan ensimmäisen kurssin jälkeen sukellettiin epidemiologian pariin, joka ei todellakaan ehkä iskenyt ja uponnut päähän samalla tavalla, kuin ensimmäinen kurssi. Sen lisäksi, että aihe ei ollut kovin kiinnostava, moni luennoitsija huomasi sen, että luokassa oli vallan päteviä opiskelijoita, joilla riitti runsaasti osaamista ja tietoa aiheesta jo etukäteen. Valtavista tasoeroista ja ehkä ajoittain myös professorien puutteellisista opetustaidoista johtuen me aloittelijat ja ummikot jäätiin auttamatta alakynteen ja tunnit etenivät hurjaa tahtia ja perusasioiden selittäminen jäi ihan liian vähälle. Lisäksi kurssi sisälsi runsaasti laskemista, joka ei koskaan ole varsinaisesti myöskään ollut vahvin osaamisalani, joten edeltävät kolme viikkoa ovat kyllä vetäneet kaikki mehut pihalle ja minut niin kauas mukavuusalueestani kun vaan voi. Eilen kuitenkin sain huokaista ainakin hetkeksi, kun poistuin tenttisalista tuskallisen kolmen tunnin laskemisen ja kaiken mahdollisen päähän jääneen tiedon tenttiin puristamisen jälkeen. Elän sitkeästi toivossa, että tentti meni läpi, koska tuntui, että osasin ainakin peruslaskuista osan ja muutama laajempikin kysymys tuntui menevän kohtuullisesti. Toivotaan siis, ettei tarvi kohdata tätä ainetta enää uusinnassa.

Muutenkin koulussa on riittänyt hommaa, kun on pitänyt viime aikoina tehdä melkoisen isoja päätöksiä, kun ensi kevään kurssit ja graduaihetoiveet piti lähettää professoreille tällä viikolla. On meinaan niin monta unetonta iltaa ja paniikkihetkeä vietetty noiden kanssa, että ei mitään rajaa, mutta sainpa jotain kursseja valittua. Niiden puitteissa näyttäisi nyt siltä, että kolmen viikon suomiloma toteutuu jouluna ja keväällä olisi lähes kaksi kuukautta tyhjää kalenterissa, kun mun valitsemat kurssit ajoittuu lähinnä tammi-helmikuulle ja toukokuulle. Saa nähdä, olisiko tuossa mahdollista toteuttaa joku reissu, vai pakottaako lompakko tulemaan Suomeen töiden pariin. Kevään kurssien teemoina tulee olemaan ainakin ravitsemusasioita kehitysmaanäkökulmasta, pakolaisten terveydenedistämistä, tasa-arvon ja reilun päätöksenteon perusteita, terveyspalvelujen suunnittelua kriisitilanteissa ja kulttuurien vaikutusta terveyteen.

Gradulistan toimitin professorille viime yönä noin puolta tuntia ennen deadlinea ja toivelistalle päätyi aiheita pakolaisten mielenterveydestä länsimaalaisten expatti-työntekijöiden hyvinvointiin ja työnohjaukseen liittyen, sekä yksi kehitysmaissa asuvien nuorten äitien koulutukseen ja teiniraskauksien ehkäisyyn liittyvä projekti. Kaikkiin noihin liittyy noin muutaman kuukauden pituinen aineistonkeruujakso, joka toteutuu ensi syksynä jossain matalan tulotason maassa riippuen projektista. Jos onni on myöten ja saan jonkun noista toivomistani projekteista todennäköisesti minä suuntaan joko Sambiaan, Zimbabween, Tansaniaan tai Nepaliin. Tuosta olen kyllä ihan valtavan innoissani!

Lisäksi syksy on iskenyt tännekin. Olen muutenkin huono aamuihminen, joten pimeät ja sateiset aamut eivät ole yhtään helpottaneet sängystä nousemista. Bergen on lunastanut paikkansa Euroopan sateisimpana kaupunkina syystä ja vaikka aurinkoisiakin hetkiä on aina silloin tällöin, on päivittäin myös ollut niitä hetkiä, kun taivaalta tuntuu tulevan alas kaikki maailman vesi. Sitkeästi olen kuitenkin edelleen pyöräillyt yliopistolle ja takaisin, vaikka kertaalleen jouduin jo taluttamaan pyörää osan matkasta, kun olin varma, että hurja tuuli ja vesisade kaataa meikän kumoon, jos koitan edetä pyörän selässä. Huomiselle on kuitenkin ainakin luvattu aurinkoa, joten pitääpä yrittää lähteä etsimään hieman valoa elämään ja onhan se hieno huomata, kuinka vastapäisen kukkulan rinteiden purojen vesi virtaa jo niin kovaa, että ne näyttää ainakin tänne vastakkaiselle rinteelle jo ihan koskilta tai vesiputouksilta, vaikkeivat sitä toki norjalaisella mittapuulla varmaan vielä olekkaan!

Tiliotteen katsominen tuottaa myös edelleen jatkuvasti harmaita hiuksia. Eläminen ei tosiaankaan ole halvimmasta päästä täällä, varsinkaan jos haluaa edes joskus ja jouluna käydä ystävien kanssa yksillä ja satunnaisesti ostaa kaupasta vaikkapa levyn suklaata ja vähän reissata. Juuri eilen pyörittelin kaupassa päätä, kun perjantain herkkutarjouksena lähikaupassa oli Fazerin Dumle-karkkipusseja – ja vain vaivaiseen reilun viiden euron hintaan… Mikä tarjousten tarjous! Hieman helpotusta tilanteeseen on kuitenkin tuonut se, että sain järkättyä itselleni satunnaisia lapsenvahdintöitä täältä Bergenistä ja tuntipalkkakin vastaa norjalaista hintatasoa – tienaan meinaan tuntipalkan suhteen täällä tuollaisesta opiskelijan hanttihommasta enemmän kuin terveydenhoitajana Suomessa, aikamoista. Reissukuumekin kasvaa valtavaa tahtia ja rinkka huuta pidemmän reppureissun perään. Onneksi tähän on luvassa edes vähän helpotusta, kun ensi viikolla tähän aikaan olen jo Kreikassa. Kyseessä on kuitenkin vain viikon reissu, joten pelkään, että se enemmänkin pahentaa tätä kroonista reissukuumetta kun mitenkään lievittäisi sitä.

Että sellaisia kuulumisia tänne tällä kertaa, tässä nyt oli päällimmäiset fiilikset viime viikoilta. Väsymystä ja uupumusta on ollut ilmassa, mutta eiköhän se tästä, kun saan vähän aurinkoenergiaa kerättyä Kreikasta! Onko teillä viime hetken vinkkejä Ateenan tai protipsejä Meteoran lähistön parhaista kahviloista, ruokapaikoista ja must-see jutuista? Miten teidän syksy on sujunut? Onko kukaan muu tuskaillut lisääntyvän pimeyden ja syyskelejen kanssa?


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja blogin omalla fb-sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Norjalaispäiväkirjat: Kolme viikkoa norjalaista arkea takana

Heippa!

Reilu kolme viikkoa on nyt kulunut Norjaan muutosta, aikamoista, sehän on jo melkein kuukausi! Välillä tuntuu, että olen ollut täällä jo ikuisuuden ja toisaalta, samana päivänä saattaa tuntua, että vasta lähdin Suomesta. Arkeen täällä on mahtunut niin koulua, koulun oheistoimintaa, vaeltelua, Bergenissä haahuilua, asunnon laittamista, koulukavereihin tutustumista ja niin huonoja kuin ihan valtavan hienojakin päiviä! Nyt torstai-illan ratoksi teille hieman tajunnanvirtaa ja kuulumisia täältä Bergenistä, olkaa hyvät!

Sopeutuminen Norjaan?

Toistaiseksi elelen täällä vielä auvoisaa kuherruskuukautta Norjan kanssa. Muutamia tuhannen sateisia ja aivan liian pitkiä koulupäiviä lukuunottamatta elämä on hymyillyt ja energiaa riittänyt. Olen tutustunut opiskelukavereihin, muutamaan suomalaiseen vaihtariin ja yliopiston vaellusporukan väkeen, retkeillyt lähialueilla, tutustunut muutamaan paikalliseen pubiin ja yrittänyt nauttia jokaisesta pisarasta ostaessani yli kymmenen euroa maksavan siiderin pubissa. Onnellisen sattuman kautta törmäsin täällä jo pidempään asuneeseen suomalaiseen ja pyöräasia järjestyi paremmin kuin hyvin, ja nyt olen suhannut kaupungin rinteitä ylös ja alas kaikissa mahdollisissa säissä, onneksi hyvät kuorivaatteet tulivat mukaan ja kaupasta löytyi täysin vedenpitävä reppu koululaukuksi. Norjalainen vakiolausahdus siitä, että ei ole olemassa huonoa säätä, on vain huonoja varusteita, on osoittautunut kyllä todeksi.

Hintoja jaksan edelleen kauhistella kaupassa käydessäni ja en edelleenkään ymmärrä, miten joku pärjää koko pitkän työpäivän pelkällä voileipälounaalla. Onneksi koulun ruokalasta löytyy sentään mikro ja teetä saa vuosimaksulla lapata koulun termosmukiin niin paljon kun sielu sietää. Voilepälounaan sijaa olen kuitenkin jo itsekkin ostanut kaupasta tuubikinkkujuustolevitettä ja perjantain perinteinen taco friday meksikolaisteemalla istuu meikänkin ruokavalioon. Osaan jo viipaloida leivän kaupassa leivänviipalointikoneella ja tiedän, mikä maitopurkeista vastaa suomalaista rasvatonta maitoa. Norjan kieli ei vielä suju mitenkään päin, mutta kaupassa osaan sentään jo vastata kieltävästi kun kysytään haluanko kassin ja pyytää kuittia, jotta pysyy edes joku taju siinä, miten paljon ruokaan uppoaa rahaa. Norjankielen tunneilla käyn pari kertaa viikossa, joten haaveissa on, että vielä joku päivä norja sujuisi hieman sutjakkaammin ja ehkä avautuisi mahdollisuuksia vaikka tehdä töitäkin täällä.

Opiskelu Norjassa?

Koulussa on ollut hurjasti mielettömän mielenkiintoisia luentoja, vaikka epätoivo välillä valtaakin mielen, kun luokka on täynnä lääkäreitä, toista maisteriaan tekeviä ja muuten vaan tutkijatyöhön suuntautuneita lääketieteen ja terveysalan rautaisia ammattilaisia ja minä siellä seassa vastavalmistuneena terveydenhoitajana. Muutaman viikon aikana kehitys on kuitenkin ollut hurjaa ja tuntuu, että joka päivä opin jotain uutta. Olen oppinut esimerkiksi niin ripulin, aliravitsemuksen, HIV:n kuin malariankin hoitamisesta maailman köyhimmissä kulmissa ilman länsimaisia lääkkeitä ja laitteita, itkenyt iltaisin itseni uneen tilastotieteen kirja kainalossa ja haaveillut parantavani maailmaa luennolta saamieni oppien avulla vielä joku päivä ihan käytännössä. Eniten olen tuskaillut sitä, että graduaihe pitäisi tietää jo parin kuukauden päästä ja maailma on ihan liian täynnä kansainvälisen terveyden aiheita, joihin haluaisin perehtyä ja joista haluaisin oppia lisää, apua! Kuitenkin kaiken epätoivon seassa olen kokenut myös ihan valtavia onnistumisen elämyksiä tajutessani, että välillä myös hoitajan kokemuksesta ja näkemyksestä, sekä omista aiemmista reissuista ja vapaaehtoistöistä voi olla hyötyä opinnoissa.

Ainakin toistaiseksi uskon, että loppujen lopuksi olen kuitenkin nyt juuri siellä, missä minun kuuluukin olla tällä hetkellä. Vaikka opinnot ajoittain tuntuvat liian teoria- ja tutkimuspainotteisilta, luulen, että tällä tutkinnolla pääsen toivottavasti ihan uusien seikkailujen luokse ja kohti sellaista uraa, joka tekisi juuri minut onnelliseksi. Ja jotta Bergenin sateinen syksy ei masentaisi liikaa, sain juuri sähköpostiin lentoliput Kreikkaan lokakuulle, joten toivottavasti edes siellä pääsen nauttimaan pienestä auringonpaisteesta! Ei siis mene sen hullummin täällä ja opiskelijakämpän yhteiskeittiön uunissa on kakkukin paistumassa huomista varten, joten kyllä nyt kelpaa!

Mitä teille kuuluu? Ja hei, kertokaa alla kommenteissa, haluaisitteko kuulla lisää opinnoista täällä?


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

 

Norjalaispäiväkirjojen ensimmäinen osa, turvallisesti perillä

Heippa!

Blogissa alkaa nyt ihan uusi ajanjakso, meikä saapui meinaan Norjaan vajaa viikko sitten ja virallisesti osoite löytyy nyt täältä ainakin seuraavat pari vuotta. Muutamia postauksia kesän matkoilta Suomesta on vielä rästissä, mutta jatkossa pääosa teksteistä päivittyy täältä Norjan maalta. Sen johdosta blogissakin tapahtuu hieman muutoksia ja yläpalkkiin ilmestyy pian kategoria Norjalaispäiväkirjat. Tavalliseen tapaan siis edelleen kirjoittelen informatiivisia postauksia Norjan nähtävyyksistä blogille tyypilliseen tapaan luontokohteisiin painottaen, mutta lisäksi alan taas englantivuoden tapaa kirjoittaa myös enemmän päiväkirjatyylisiä merkintöjä, joissa valoitan opiskeluelämääni, arkeani ja ulkosuomalaisuuden haasteita täältä Bergenistä käsin. Matkakohteita etsivien kannattaa siis suunnata yläpalkista Ulkomailla-otsikon alle ja sieltä Norja-otsikon alle ja kuulumisia kaipaavien klikata norjalaispäiväkirjoja. Etusivulle ja blogin facebookkiin kaikki jutut päivittyvät jatkossakin ihan niinkuin ennenkin. Pidemmittä puheitta siis:

 

Elämää Norjassa, eli norjalaispäiväkirjojen ensimmäinen osa, jossa saavutaan Bergeniin, tutustutaan kaupunkiin ja vietetään honeymoonia Norjan kanssa

Norjaan saavuin siis maanantaina pitkän matkan jäljiltä. Lähdettiin liikenteeseen lauantai-iltana Tampereelta pienoisissa läksiäiskrapuloissa ja suunnattiin Turkuun pizzalle ja siitä iltalaivalla kohti Tukholmaa. Pienenpieni auto oli viimeistä neliötään ja koloaan myöten täynnä kamaa, mutta saatiinpa mut ja kaksi muuttokamuiksi lupautunutta ystävää vielä jotenkin autoon mahtumaan. Yö vietettiin laivalla nopean tax free-piipahduksen jälkeen sikeästi nukkuen ja heti aamukuudelta startattiin kohti Osloa. Ajaminen Ruotsissa sujui melko kivuttomasti jäätävistä vesisateista ja lainehtivista teistä huolimatta. Maisemissa ei ollut suomalaiseen peltomaisemaan ja metsiin tottuneella kehumista, mutta tie oli hyväkuntoista ja liikennettä kohtuullisesti. Osloon saavuttiin alkuiltapäivästä ja jatkettiin siis ajoa vielä Fagernessiin asti, jossa majoituttiin yöksi paikalliselle leirintäalueelle. Leirintäalueelle kuuluva vesiputouksen pauhu ja jo aiemmin matkalla nopeasti vilahdelleet lumihuippuiset vuoret antoivat lupaavaa esimakua tulevasta matkasta.

Viimeinen pätkä Bergeniin olikin sitten aivan uskomaton. Auto oli syytä pysäyttää muutaman kymmenen kilometrin välein upeiden maisemien takia ja matkalla päästiin ajamaan niin maailman pisimmän maantietunnelin läpi kuin huristelemaan vuoristossa yli kilometrin korkeudessa. Mieletöntä! Vesiputouksia ja jylhiä kallioita näkyi joka suunnasta ja matkatovereilla meinasi jo palaa hermo, kun en malttanut olla hihkumatta joka välissä ääneen faktaa, että täällä minä asun kohta! Onneksi näihin maisemiin ei ole kotoa Bergenistä kovin pitkä matka, meikä aikoo kyllä palata tänne vielä jalkaisin ja rinkka selässä!

Maanantai-iltapäivällä vihdoin huristeltiin autolla läpi Bergenin tietulleista ja iltapäiväruuhkista keskustaan ja kivuttomasti sain haettua yliopistolta asunnon avaimet. Vierailtiin läheisessä marketissa kauhistelemassa hintoja ja suunnattiin sitten asunnolle Solheimiin. Asun siis nyt miniyksiössä noin kolmen kilometrin päässä keskustasta yhden Bergeniä ympäröivän kukkulan rinteellä. Asunto oli melkoisen kulahtanut ja elämää nähneen näköinen, mutta kamojen purkamisen, ikea-retken, pienen siivoamisen ja yhden huoltomiehen käynnin jälkeen tämä alkaa jo näyttää ihan viihtyisältä.

Ensimmäinen viikko hurahti kaupungilla haahuillessa, pakollisia ostoksia tehdessä ja rahanmenoa kauhistellessa. Sen lisäksi ehdin piipahtaa koululla hoitamassa käytännön asioita ja kuuntelemassa infoluentoja mm. orientoivan viikon bileohjelmasta, norjankielen oppitunneista, Norjaan sopeutumisesta ja vaikka mistä muusta. Virallisten luentojen makuun päästään sitten vasta ensi viikolla. Asiasta vielä ulapalla oleville siis infoksi, että ajatuksena on lukea täällä terveydenhoitajatutkinnon päälle parin vuoden maisteriopinnot kansainvälisestä terveydestä, oon ihan tosi innoissani! Ja hauskinta tässä on se, että virallisesti olen nyt siis opiskelijana lääkiksessä, vaikka mitään lääkäriinpäinkään minusta ei ole tulossa, hehe.

Bergen on onnistunut antamaan parissa päivässä loistavan vaikutelman. Korkeat hinnat ja Bergenin rooli Euroopan sateisimpana kaupunkina ovat tulleet selväksi, mutta muuten olen lähinnä ihastellut kauniita maisemia, ympäröiviä kukkuloita, mukavia ihmisiä, hauskan kuuloista kieltä ja koulun osalta hyvin hoidettuja käytännön järjestelyjä. Honeymoonia Norjan kanssa parhaimmillaan, ei voi muuta sanoa, kyllä se tästä vielä jossain vaiheessa vähenee…. Paikallisiin tai oikeastaan kehenkään en ole vielä kummemmin ehtinyt tutustua. Muutaman suomalaisen tytön kanssa bondattiin jo infoissa ja vaihdettiin numeroita (terkkuja vaan Mikaela ja Pihla), joten eiköhän tää tästä lähde! Ja tietysti ehdin ladata jo tinderin, että josko se villapaitainen norjalainen unelmamies vielä tulisi vastaan!

Nyt pakataan kuitenkin rinkat ja lähdetään tutustumaan tuohon minusta lähimpään kukkulaan Mikaelan kanssa, tarkoituksena viettää siellä yksi yö, aika jees!

   Mites, onko siellä lukijoissa muita Norjaan kotoutuneita ulkosuomalaisia tai Norjaan muutosta haaveilevia?



Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!