Ulkomailla arkistot - Kaiken maailman matkoja
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Ulkomailla

Unelmien matkakohde: ensifiiliksiä Nepalista

Moikka!

Viimeiset koulukurssit, muutto tavaroiden kanssa Norjasta takaisin Suomeen, gradusuunnitelman puurtaminen, muutama koulutus ja kiireinen aikataulu viikon Suomilomalla söin kaiken energian ja minuutit vuorokaudesta, mutta täällä sitä edelleen ollaan ja seikkaillaan! Saavuttiin nimittäin reilu viikko sitten Nepaliin ystäväni Sallan kanssa (tuttu jo mm. Kolumbian, Brittien etelä-rannikon, Repoveden ja Norjan seikkailuista ainakin!). Täällä olisi tarkoitus on viettää yhteensä seitsemän viikkoa ja tutustua sekä kulttuuriin, että tietysti niihin vuoriin. Täytyy kyllä heti sano, että tämä jos mikä, on kaikin puolin aivan unelmamatka, Nepal ja Himalaja ovat meinaan keikkuneet jo vuosia aivan bucket listin kärkipäässä, jos ei aivan kärjessä, mutta sopivaa tilaisuutta matkustaa tänne ei ole aiemmin tullut. Nyt sopiva rako kuitenkin löytyi ja täällä ollaan ja en voisi olla enempää innoissani ja ihastunut!

Ensimmäiset päivät kului aikaerosta toipuessa ja Kathmandun katuja ihmetellessä. Vaikka härdelliä, pakokaasuja ja järjettömiä ihmismassoja riittikin, tuntui meno lähinnä kotoisalta Afrikan reissun kaupunkikohteita muistellen. Hostelli oli kunnon homeloukku ja en tiedä johtuuko siitä, vai jostain ihan muusta, että olen aivan järkyttävässä flunssassa tällä hetkellä, huoh. No, toivotaan, että tämä tästä äkkiä paranee. Kathmandussa päätarkoitus oli kilpailuttaa ja tutkia erilaisia vaellusmatkojen järjestäjiä ja löytää sopiva ratkaisu meidän haikkia varten ja tuohan onnistui, koitan vielä myöhemmin kirjoittaa vinkkipostauksen siitä, miten homma meillä sujui ja mitä pitää huomioida jos järjestää vaellusjutut vasta Nepalista käsin. Lisäksi kierreltiin Thamelin turistialuetta, kiivettiin apinatemppelinäkin tunnetulle Swayambhunath:n temppelille ja syötiin maukasta kasvisruokaa lukuisissa eri pikkuravintoloissa.

Kun vaellussuunnitelmat oli lyöty lukkoon ja päivämäärät kalenterissa, suunnattiin vielä viikoksi Pokharan kaupunkiin Himalajan ja Annapurna-vuorijonon kupeeseen ja täällä ollaan siis juurikin nyt. Raitis ilma teki hyvää Kathmandun saasteiden jälkeen, vaikka ei tätäkään voi hyvällä tahdolla pieneksi kaupungiksi kutsua. Pääasiassa saavuttiin tänne sen perusteella, että no, tämä on matkailijoiden yksi suosikkituristikohteista Nepalissa ja täältä pitäisi olla aivan hulppeat näkymät Annapurnan vuorille. Me ei tosin olla vuoria nähty kun pikkuvilaukselta, vaikka jo useampana aamuna ollaan herätty ennen auringonnousua ja suunnattu lähikukkuloille odottelemaan sitä eeppistä auringonnousua ja joka askeleella ollaan aina vilkuiltu olan yli sinne, missä vuorien pitäisi olla, mutta jossa on sitkeästi hengaillut vain valtava pilvimassa… Noh, vielä kaksi päivää olisi aikaa bongata edes vähän vuoria täällä! World Peace Pagogalle eli paikalliselle temppelille kiivettiin täälläkin ja lisäksi käytiin kiertämässä paikallinen vuorimuseo, joka oli kyllä ihan kiinnostava, vaikkakin hieman tarjonnaltaan, grafiikoiltaan ja sisustukseltaan jonnekin 90-luvun lopulle jämähtänyt.

Perjantaina tosiaan seikkaillaan takaisin Kathmanduhun ja hoidetaan viimeiset asiat ennen maanantaina koittavaa vaellusreissua. Sen sijaa, että oltaisiin oltu fiksuja ja aloitettu jollain pienellä ja mukavalla haikilla, buukattiin samantien 28 vuorokauden retki vuorille, hupsistakeikkaa mihin päämme työnnettiin. Meillä molemmilla oli kuitenkin valtava halu nähdä itse mt. Everest eikä minkäänmoista halua lentää yhtenä maailman vaarallisimmista lennoista eli väliä Kathmandusta Luklaan, joten alkuun ja loppuun piti lisätä vajaa viikko kävelyä, että päästään edes perusreitille lähimmältä autolla saavutettavalta kylältä. Toki myös toivotaan, että tuo auttaa kovasti korkeuteen tottumisessa ja päästään näkemään myös elämää suurimpien ja tunnetuimpien reittien ulkopuolella. Lisäksi reittivalintaan vaikutti se, että haluttiin väistää Everest Base Camp-trekin kuuluisat ruuhkat, joten haluttiin valita joku muu reitti, mutta niin, että nähdään tuo vuori kuitenkin. Erkaannutaan siis tuolta EBC-trekiltä hieman Namache Bazaarin jälkeen ja lähdetään kohti Gokyo:ta ja Gokyo Ri:n huippua, jolta pitäisi sitten saada loistavat näkymät tuonne maailman korkeimmalle kukkulalle. Paluumatkalle meillä on sitten parikin vaihtoehtoa, riippuen säästä, korkeuteen sopeutumisesta, jaksamisesta, siitä, onko ylimääräiset lepopäivät jo käytetty tässä vaiheessa ja muista oikuista, mitä matkalla voi tulla. Anyways taitaa olla melkoisen eeppinen reissu tulossa, toivotaan, että menee vaan kaikki putkeen!

Vaelluksen jälkeen onkin enää viikko jäljellä ja sitten suunnataan takaisin Suomeen, jossa vietän vaivaiset kaksi yötä ennen Sambiaan lähtöä, kyllä tuossa toivottavasti edes pyykit ehtii pestä… Nyt lähdetään metsästämään lounasta, mutta toivottavasti näistä pikkukuulumispostauksistakin on iloa! Ja hei, käykääpä klikkaamassa myös instasta mut seurantaan nimimerkin @laurammus takaa, sinne koitan sekä storien että kuvien puolelle päivitellä kuulumisia vähän tiheämmin kuin tänne!

Kahden yön pikaroadtrip Länsi-Norjan vuonoille – Reittivinkit ja budjetti

Emilia kävi pyörähtämässä Bergenissä muutama viikko sitten ja päätettiin extempore vuokrata auto viikonlopuksi ja lähteä vähän tutustumaan Länsi-Norjan maisemiin ja Bergenin lähiseutuihin. Lopulta tuosta muotoutuikin ihan tosi loistava reissu ja voin suositella vastaavaa reittiä myös muille lähiseuduille eksyville! Ei ole meinaan mitenkään huono vaihtoehto tämä talviroadtrippailukaan Norjassa, jos ei talvella ajeleminen kauhistuta ja haluaa välttää ne kesän pahimmat turistiruuhkat!

Roadtripin reitti ja päivämatkat

Ajeltiin jokaisena kolmena päivänä reilut 200km, viimeisenä vähän enemmänkin. Lumisissa, liukkaissa ja ajoittain lumimyrskyn keskellä ajellessa tuo oli juuri sopiva matka ajella päivässä ja periaatteessa tuon olisi ehtinyt hyvin ajella valoisan ajan puitteissa, me tosin lähdettiin liikkeelle vasta yhdeksän tai kymmenen aikaan ja tultiin sitten perille kaikkina päivinä vähän pimeäntulon jälkeen. Kesällä tietysti valoa riittää enemmän ja liukkaiden kelien takia ei tarvitse madella, joten ehkä vähän pidemmänkin pätkän voisi ajella, mutta toisaalta ehkä nähtävyyksien pysähdyspaikoilla vierähtää kesällä enemmän aikaa, kun polut esim vesiputouksille on kokonaan auki ja monessa kohtaa pääsee kävelemään lenkin, joita ei näin talvella lumihangessa tullut tehtyä.

Norjassa on viime vuosina kehitelty aivan loistava konsepti, jossa on kartoitettu Norjan 18 hienointa “turistireittiä”, eli pätkää, jonne ei varmasti kannata eksyä, jos haluaa vain nopeasti paikasta toiseen, mutta joissa riittää upeita maisemia, pieniä mutkateitä ja nähtävää joka kulman takana. Tälle meidän reitille niistä valikoitui kolme; Hardanger, Hardangervidda ja Aurlandsfjellet, joista viimeisestä ajettiin tosin vain pätkä ylös Stegasteinin näköalapaikalle, koska loput reitistä on suljettu talvella. Lisää noista reiteistä voit lukea Norwegian scenic routes-sivuilta. Tuolta nettisivuilta löytyy hyvin tietoa matkan varrelle osuvista nähtävyyksistä, taukopaikoista ja muusta oleellisesta, kuten lautoista, talvisuluista, tietulleista ja yleisesti Norjassa ajelemisesta.

Tuolle reitille mahtuikin sitten nähtävää vaikka ja kuinka! Oli niin vuonomaisemia, Hardangerviddan ylängön vuoristomaisemia yli kilometrin korkeudessa ajellessa, vesiputouksia, koskia, jokia, toki myös perinteistä metsämaisemaa ja upeita rantoja vuonojen varrella. Muutama mutkikas, jyrkkä ylä- ja alamäkikin mahtui matkalle ja välillä sai jännittää ihan tosissaan, kun tiet oli vaikka ja kuin kapeita. Ainoa isompi tie oli oikeastaanVossista Bergeniin vievä päätie, jota ajeltiin loppumatkasta. Varsinkin talvella tuolla saa kyllä ajella rauhaksiin, mutta meidän toisen majapaikan omistaja varoitteli, että kesällä hidasteena ei ole liukkaat tiet ja lumihanki, vaan jäätävät turistiruuhkat, joista ei näin talvella kyllä ollut tietoakaan. Esim. tuolta Stegasteinin näköalapaikalta olen nähnyt kuvia, joissa sinne joutuu jonottamaan, mutta näin tammi-helmikuun vaihteessa oltiin siellä ihan kaksi Emilian kanssa, ei siis huono ajankohta reissulle tämäkään! Ja täytyy vielä mainita, että olihan se aika mieletöntä ajella tuolla Hardangerviddan ylängöllä, kun väillä tien molemmin puolin oli yli autonkorkuinen hanki!

Reissubudjetti

Kokonaisuudessaan reissuun meni kahdelta hengeltä reilu pari sataa euroa per henki. Auton vuokra kolmelle vuorokaudelle kahdella kuskilla ja nuoren kuskin lisällä oli n. 160e ja dieseliin upposi noin 70e. Lauttoja oli matkalla muutama ja ne maksoivat noin 15e/lautta. Tietulleihin meni yhteensä 55e ja muutaman kerran syötiin ulkona matkalla, vaikka suurin osa aterioista ostettiin kaupasta. Ensimmäinen yö nukuttiin symppiksessä Hardanger Rom og Harmonium-nimisessä kotimajoituksessa  reilulla 70eurolla ja toinen yö Birkelund campingin leirintäalueen mökissä, josta pulitettiin noin 40euroa. Muita kummempia kuluja ei reissulta sitten tullutkaan. Ei siis mitenkään mahdoton budjetti sanoisin, kun ottaa huomioon, että norja totta tosiaan on kallis maa. Ainakin omasta mielestä joka euro oli sen arvoista! 🙂

Mut nyt vielä loppuun muutamat fiilistelykuvat reissulta, olkaa hyvät!

Miltä kuulosti reissu?  Haluaisitko kuulla jostain kohteesta lisääkin? Voisitko kuvitella lähteväsi roadtripille myös talvella vai onko kesäreissut ainoa oikea valinta? 


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani! Lisäksi kirjoitan myös toista, matkailijan terveyteen, turvallisuuteen ja hyvinvointiin keskittyvää blogia, jonka löydät osoitteesta Huoletontamatkaa.fi, käyhän toki tsekkaamassa sekin! 

Kompurointia, ryömimistä, vaeltamista ja kiipeilyä Meteoran kallioiden katveessa

Yhteistyössä Visit Meteora

Moikka!

Kreikan matka oli toki kokonaisuudessaankin ikimuistoinen, niinkuin ensivierailut mihin vaan maahan yleensä tuppaavat olemaan, mutta tällä kertaa yksi kokemus nousi reissun aikana selvästi ylitse muiden. Pääsin nimittäin mukaan Visit Meteoran järjestämälle Hiking and Scramble-kierrokselle Meteorassa. En yleensä niin lämpiä valmiille retkille, mutta tiesin, että tuonne kallioiden päälle en yksinäni selviytyisi (tai ainakaan pääsisi enää alas omin jaloin), joten jotain muuta oli keksittävä, koska halusin ihailla maisemia myös muualta kun turistibussien vierestä näköalapaikoilta. Tähän tuo opastettu aamupäivän pituinen retki oli mitä loistavin vaihtoehto, koska ehdin vielä retkeltä myös rauhassa lounaalle ennen iltajunan nappaamista takaisin Ateenaan.

Tuskailin pitkään miten kääntää kierroksen nimi suomeksi ja en onnistunut, joten kerrottakoon nyt muutamalla lauseella mitä siis tuolla oikeen teimme. Emme suinkaan pelkästään vaeltaneet ylös yhden korkeimman kalliomuodostelman päälle, vaan etenimme osan matkasta via ferrata-tyyppisesti köysiin kiinnitettyinä. Kyseessä ei siis myöskään varsinaisesti ollut kiipeilyä, mutta käsiä joutui kyllä useampaan otteeseen käyttämään apuna, jotta pääsi etenemään. Köysien isoin tarkoitus oli kuitenkin lähinnä varmistaa se, että jos ote tai askel lipsahtaa, ei vahinkoa pääsisi käymään. Englanniksi tällaista etenemistä kutsutaan scrambling-sanalla, joka voitaneen siis nyt kääntää vaikkapa ryömimiseksi tai kompuroimiseksi, mikä kyllä ajoittain oli ihan kuvaava termi…

Minut siis poimittiin aamulla hostellilta auton kyytiin ja matkalla nappasimme mukaan vielä kaksi muuta kierrokselle osallistuvaa herrasmiestä. Ajelimme pientä tietä kallioiden taakse ja kävelimme muutaman kymmenen minuuttia metsän halki aivan kallioiden juurelle. Tässä vaiheessa saimme  lyhyen turvallisuusbriiffin sekä kypärät päähämme ja valjaat lanteille. Ensin etenimme viistosti kallion halki irtohiekkaa ja -kiviä varoen ja sitten lähdimme kapuamaan ylös kallion halkeamaa pitkin. Pienen kiipeilyn jälkeen kiersimme kallion kapeaa reunaa pitkin sen toiselle puolelle ja nousimme vielä hetken matkaa ylöspäin, palasimme köysillä laskeutuen hieman alaspäin ja lopulta nousimme vielä aivan pienen pätkän perille. Taakse avautuivat hienot maisemat Meteoran luontoon ja edessä alhaalla näkyi tiistaiaamuun heräilevä Kalambakan kaupunki. Mahtava tunne!

Ihasteltuamme jonkin aikaa maisemia lähdimmekin jo takaisin alaspäin. Paluu tapahtui samaa reittiä pitkin kuin tullessakin ja takaisin hostellilla olimme puolen päivän aikaan. Retki oli lyhyt ja olisin viihtynyt kallioilla pidempäänkin. En voi uskoa, miten mahtava fiilis noin lyhyenkin retken jälkeen oli ja olen varma, että tällaisten aktiviteettien pariin palaan vielä. Opas ja kaksi muuta osallistujaa olivat tällaisia retkiä tehneet paljon jo aiemmin ja huhhuh, kuinka inspiroivia tarinoita sainkaan koko matkan kuunnella! Ja täytyy vielä kehaista, että opas kertoi meidän suoriutuneen retkestä selvästi keskivertoa kolmen hengen ryhmää nopeammin, vaikka meikä oli ihan ekaa kertaa moisissa hommissa!

Käytännön vinkit Visit Meteoran Hiking and Scramble retkelle

  • Retki kannattaa varata ajoissa, koska kesäkaudella ne ovat suosittuja ja yhtä opasta kohti voi olla enintään kuusi ihmistä. Toisaalta myös talvikaudella kannattaa olla ajoissa liikenteessä, koska retkiä ei toteuteta joka päivä ja retki vaatii kolme osallistujaa toteutuakseen. Varaa retki täältä.
  • Hintaa retkelle tulee 40e/osallistuja, mutta jos teitä on isompi ryhmä, kannattaa ihmeessä kysyä alennusta ja mahdollisia kombinaatioita muiden retkien kanssa.
  • Ota mukaan liikkumiseen sopivat, mukavat vaatteet ja juomapullo. Lenkkarit käy kengistä vallan hyvin, eli jykevämpiä vaelluskenkiä en ainakaan itse kaivannut. Ratkeamaisillaan olevat farkut sen sijaa eivät ole paras valinta näin ihan aidon kokemuksen perusteella sanoisin.
  • Retkelle voi hyvin lähteä myös yli 8-vuotiaiden lasten kanssa, kunhan kukaan perheestä ei pelkää korkeita paikkoja. Fyysisesti kyseessä ei ollut kovinkaan pitkä ja rankka reissu.

Onko teistä kukaan osallistunut Via Ferrata-retkille tai jopa harrastanut alppivaellusta tai muuten haastavampia vaelluksia? Kertokaa ihmeessä kommenteissa parhaat vinkkinne ja kokemuksenne, että miten tähän touhuun pääsisi paremmin kiinni!


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Viikko fiilistelyä Ateenassa ja Meteorassa – Kreikan reissun reitti ja budjetti

Vietin viime viikon Kreikan auringon alla täydentäen d-vitamiinivarastoja ja tutkien Ateenaa ja Kalambakan kylän vieressä sijaitsevaa Meteoraa. Vietin Kreikassa yhteensä kahdeksan kokonaista päivää, joista ensimmäiset viisi päivää vietin itsekseni reissaillen. Viimeiset kolme päivää olivat osa Punaisen Ristin Hämeen Piirin nuorten opintomatkaa, jonka ohjelmassa oli tutustumista paikallisen Punaisen Ristin vapaaehtoistoimintaan Ateenan alueella. Blogissa keskitytään nyt kuitenkin tuohon matkan alkuosaan.

Saavuin  Kreikkaan yölennolla ja ensimmäisen päivän vietin silmät ristissä Ateenassa kierrellen. Nautin edullisesta ruuasta, kiipesin kuuman auringon alla Akropoliksen alueen ympäri ja haahuilin keskustan katuja päämäärättömästi nauttien uusista maisemista ja kaupungin tunnelmasta. Vaikka Ateenassa riittää näkemistä ja tekemistä varmasti ainakin viikoksi, olin päättänyt tämän viiden päivän aikana lähteä myös vähän etäämmälle nauttimaan Kreikan maaseudusta ja luonnosta.

Facebookin reissuryhmien konsultoinnin jälkeen kohteeksi valikoitui Meteora, joka olikin aivan loistava valinta. Meteora on Keski-Kreikassa sijaitseva pienehkö alue, josta löytyy lukuisia maasta lähes pystysuorien kallioiden päälle rakennettuja luostareita ja upeita maisemia. Alueella vietin kaksi yötä ja pidempäänkin olisin viihtynyt! Tästä alueesta tulee varmasti vielä parikin postausta, kun yhteistyössä Visit Meteoran kanssa pääsin tutustumaan luostareihin ja kuvailemaan auringonlaskua kallioiden takana. Ja mikä parasta, pääsin mukaan retkelle, jossa kiivettiin yhden korkeimman kiven päälle via ferrata-tyyppistä reittiä pitkin ja voi pojat miten nautin, musta taitaa vielä tulla joku vuorikiipeilijä!

Meteorasta palasin Ateenaan, jossa vietin vielä toisen päivän ja tutustuin mm. Antifiotakan alueeseen, joka oli mieletön pieni alue aivan Akropoliksen kupeessa. Alueella oli pieniä kujia, kreikan saaristomaisemista tuttuja valkoisia taloja sinisine ovineen ja mikä ihaninta, hiljaisuutta ja rauhaa keskustan hälinästä. Yöllä sainkin sitten seuraa jo Punaisen Ristin tutuista ja loppureissu jatkui heidän kanssaan. Jos Ateenassa aikoo tuon vajaa viikon verran viettää, voin kuitenkin suunnilleen tuollaista ohjelmaa suositella ja vaikka matka junalla Meteoraan kestikin tuskaisen kauan, oli se sen kaiken arvoista. Mutta avataampa nyt alla hieman reissun budjettia vielä, jos joku suunnittelee vastaavaa reissua.

Majoitus

Ateena / Small Funny World Athens -hostelli / 2 yötä – 13e/yö

Aivan järkky hostelli, halpa kun mikä, mutta syystä. Ihan vastapäätä hostellia oli baari, jossa musiikki pauhasi aamukuuteen ja halpa hinta oli vetänyt hostelliin jos jonkinmoista väkeä. Täällä tuli jo fiilis, että onko musta tämmöseen budjettireppureissailuun enää ollenkaan. Plussana mainittakoon lukolliset kaapit jokaiselle dormissa nukkuvalle ja loistava sijainti.

Kalambaka / Meteora Central Hostel -hostelli / 2 yötä – 17,50e/yö

Ja yhtä nopeasti palasi uskoni hostelleihin kuin oli lähtenytkin. Aivan ihana paikka, mukava henkilökunta, siistit huoneet, vessat ja yleiset tilat, jokaisen dormisängyn ympärillä verhot, omat pistorasiat, lukolliset kaapit jokaiselle ja viihtyisät yhteiset tilat. Täällä olisin viihtynyt vaikka pidempäänkin. Erinomainen sijainti ihan ruokakaupan ja bussipysäkin vieressä kylän pääkadulla. 

Ateena / Acropolis Dream View Hostel – hostelli / 1 yö – 13e/yö

Perus ok-hostelli. Melkoisen uusi paikka, joten esim. sisäänkirjautumissysteemissä on vielä hiomista ja hostellin alue ei ollut mikään viihtyisin, mutta lähellä rautatieasemaa, jos tulee esim. iltajunalla Meteorasta kuten minä. Kohtuullisen siistit tilat ja kattoterassi, jolta on upeat maisemat Ateenaan kohti Acropolista. 

Ruoka

Norjaan verrattuna varmasti mikä vaan ruoka on halpaa kun mikä, mutta ajattelin tähän nyt keräillä pari esimerkkiä Kreikan hintatasosta tällä hetkellä.

Vesi – Hanavesikin on lähes kaikkialla juotavaa, mutta maistuu melkoisen voimakkaalle. Pulloveden hinta on Kreikassa säännösteltyä ja 0,5l pullo vettä saa maksaa 50snt ja 1,5l maksimissaan 1,5 euroa. Toki ruokakaupoista voi vettä saada vielä halvemmallakin.

Ruoka – Lämpimästä ruuasta ja lasillisesta limukkaa tai viiniä maksoin keskimäärin hieman yli 10e, muutaman kerran vähän alle ja vain kerran yli 15e. Kahvilasta täytetyn sämpylän ja tuoreen smoothien sai reilu vitosella ja esimerkiksi pinaattipiiraan noin eurolla. Kaupasta ostettuna välipalasetti (jogurtti, banaani, omena, vesi, sämpylä ja suklaapatukka) maksoi noin kolme euroa. 

Meteoran retki Ateenasta

Juna – Junaliput suoraan Meteoraan menevään junaan ja takaisin ennakkoon netistä ostettuna 27,50e. Junaliput löydät täältä ja matka kesti noin viisi tuntia suuntaansa. Juna 884 menee suoraan Kalambakaan Ateenasta lähtien kello 8:20 ja takaisin pääsee suoraan samannumeroisella junalla iltaisin klo 17:32. Lisäksi löytyy useampia eri yhteyksiä, joissa on yksi vaihto. 

Paikallisbussi ylös Meteoraan 1,80e/kerta – Ylös luostareiden luokse voi myös kävellä, mutta helpointa lienee ottaa bussi ainakin toiseen suuntaan. Busseja kulkee keskustasta kahden tunnin välein ja bussin reitti kiertää kaikkien luostareiden ohi. Halutessaan bussiin voi ostaa myös päivälipun, itse tein niin, että menin ylös bussilla ja tulin takaisin Kalambakaan kävellen.

Pääsyliput luostareihin 3e/luostari – Kannattaa ehdottomasti vierailla useammassa, hienoja mestoja. Kerron näistä tarkkemmin Meteoran postauksissa.

Vallan kohtuullisella budjetilla voi siis Kreikassa pärjätä, varsinkin kun tyytyy noihin edullisempiin hostellidormeihin ja shoppailee ruokaa välillä myös ruokakaupoista. Tässä nyt tälläinen yleiskuva reissusta, kirjoittelen vielä myöhemmin erilliset postauksen Ateenasta, Meteoran luostareista ja auringonlaskusta ja Meteorassa kiipeilemisestä! Miltäs kuullostaa moinen suunnitelma?

Bergenin kuuluisin päiväretki lähikukkuloille – ethän jätä tätä välistä, jos sää suosii Bergenissä

Bergen on tunnettu sitä ympäröivistä seitsemästä vuoresta, joista mainitsin tässä postauksessa jo tänne muuttaessani. Ulriken ja Fløyen ovat noista vuorista ehdottomasti kuuluisimmat.  Tästä johtuen Vidden trail-niminen vaelluspolku Ulrikenin huipulta (643m meren pinnan yläpuolella) Fløyenin huipulle (399m meren pinnan yläpuolella) on syystä yksi Bergenin tunnetuimmista päiväretkistä. Vidden trail on ihan loistava mahdollisuus käydä molempien noiden huipulla ja samalla nauttia upeista maisemista Bergeniä ympäröiville vuonoille, vuorille ja saarille.

Tunnelmia vaellukselta

Lähdin itse tutustumaan tähän reittiin aurinkoisena sunnuntaipäivänä lokakuun alkupuolella. Väkeä oli liikenteessä kohtuullisesti, mutta poluilla oli silti tilaa hengittää. Polkujuoksijoita ja muita norjalaisia vuoristogaselleja suhahteli aina välillä ohi vasemmalta ja oikealta, mutta toisaalta liikenteessä oli myös nuorisoa, vanhempia pariskuntia ja perheitä perinteisellä sunnuntaiulkoilulla. Norjalaiseen tapaan siis koko kansa oli lähtenyt ulos, kun sää oli hyvä.

Itse nautin eniten yksinkertaisesti siitä tunteesta, että näin upeita maisemia on aivan kotioven takana. Ylhäällä seistessä ja kaupungista poispäin katsellessa voi nähdä kaukana siintävän jäätikön, kukkuloita kukkuloiden perään ja oikeasti kuvitella olevansa kauempanakin sivistyksestä. Toisaalta ylhäältä on upeat näkymät myös itse Bergeniin ja sen lähiseuduille. Mikä etuoikeus asua kaupungissa, josta löytyy paikallisten sanoja lainatakseni oikeita “city mountains” eli jokaiselle saavutettavissa olevia helppoja, mutta upeita kohteita kävelymatkan päässä kotiovesta.

Norjalaiseen tapaan helpoksi merkattu reitti ei ainakaan omasta mielestäni sitä ihan aina ollut, mutta kyllä tuonne uskaltaa kokemattomampikin kulkija lähteä. Polku on hyvin merkattu ja sitä on helppo seurata ilman karttaakin. Ainakin näin aurinkoisena sunnuntaina myös väkeä riitti, joten apu olisi ollut lähellä, jos jotain olisi tullut. Itse kuljin reitin Ulrikenilta Fløyenin suuntaan, koska olin kuullut, että näin nousumetrejä kertyy hieman vähemmän, mutta tuon voi kyllä hyvin kävellä kumpaan vaan suuntaan. Muutamassa kohdassa oli tiukempia nousuja ja laskuja, joissa joutui hieman hakemaan tasapainoa, mutta muuten reitti oli vallan mukavaa käveltävää.

Käytännön vinkit Vidden trailille

Matkaa vaellukselle kertyy yhteensä noin 18km, mutta vaellusta voi helpottaa ja lyhentää molemmista päistä muutamalla kilometrillä ja useilla nousu- ja laskumetreillä nousemalla ylös ja laskeutumalla vuorilta ilman omien jalkojen rasittamista. Ylös ja alas Ulrikenilta pääsee nimittäin hiihtohissityyppisellä ratkaisulla 110kr hintaan (noin 12e) per suunta ja Fløyenille vuoristojunalla, joka kustantaa yhteen suuntaan 45kr eli noin vitosen. Jos käyttää noita avukseen molemmissa päissä, jää reissulle pituutta noin 14km ja aikaa tähän menee noin viitisen tuntia rauhallisella tahdilla ja muutamalla tauolla. Ulrikenilta lähtiessä reitti on ehkä hieman helpompi, kun tiukkoja nousuja on hieman vähemmän.

Jos haluaa kiivetä ylös Ulrikenille, kannattaa napata keskustasta bussi 12 ja jäädä pois Montana-nimisellä pysäkillä. Sieltä kun seuraa ohjeita ensin Montana youth hostellille ja sen vierestä parkkipaikan läpi metsän reunaan, on helppo löytää ylös vievät polut. Polkuja lähtee tuolta useampi, mutta ne kaikki vievät kyllä ylös. Lyhin reitti on Ulriken opp-kylteillä merkattu melkoisen jyrkkä nousu.

Sen sijaa jos haluaa päästä helpommalla ja napata edellä mainitun Ulriksbanenin ylös vuorelle, voi keskustasta napata minkä tahansa Haukelandin sairaalalle menevän bussin (ainakin 2, 3 ja tuo 12) ja jäädä pois Haukeland Sjukehus N-pysäkillä. Tuolta pysäkiltä on kyltit suoraan Ulriksbanenille, joka on noin 5min kävelyn päässä sairaalan takana.

Ylös Fløyenille menevät polut ja vuoristojuna lähtevät sen sijaa aivan keskustasta Bryggenin ja kalatorin vierestä ja googlesta tarkka sijainti löytyy googlaamalla Fløibanen. Tässä vielä linkki karttaan.

Juoksevaa kirkasta purovettä tuolta löytyy hieman niukasti vain muutamasta kohtaa, joten oma vesipullo ja eväät on hyvä olla mukana. Reitin päistä molemmilta vuorilta löytyy ravintolat ja kahvilat, mutta itse vaelluksen aikana ei sisätiloihin ole mahdollisuutta päästä.

Kerrassaan upea retki siis, suosittelen tätä kyllä jokaiselle Bergenissä vierailevalle! Ja jos näin pitkä retki ei innosta tai haaveissa on vielä pidempi retki kaupunkivuorilla, molemmilta kukkuloilta lähtee laaja valikoima myös muita reittejä, joista löytyy niin esteettömiä kuin vielä tätäkin haastavampia vaihtoehtoja! Niistä löydät lisää tietoa esimerkiksi täältä ja täältä. Onko teistä kukaan retkeillyt Bergenin seuduilla tai innostui nyt haaveilemaan retkestä tänne?


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!