Ulkomailla arkistot - Kaiken maailman matkoja
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Ulkomailla

Kompurointia, ryömimistä, vaeltamista ja kiipeilyä Meteoran kallioiden katveessa

Yhteistyössä Visit Meteora

Moikka!

Kreikan matka oli toki kokonaisuudessaankin ikimuistoinen, niinkuin ensivierailut mihin vaan maahan yleensä tuppaavat olemaan, mutta tällä kertaa yksi kokemus nousi reissun aikana selvästi ylitse muiden. Pääsin nimittäin mukaan Visit Meteoran järjestämälle Hiking and Scramble-kierrokselle Meteorassa. En yleensä niin lämpiä valmiille retkille, mutta tiesin, että tuonne kallioiden päälle en yksinäni selviytyisi (tai ainakaan pääsisi enää alas omin jaloin), joten jotain muuta oli keksittävä, koska halusin ihailla maisemia myös muualta kun turistibussien vierestä näköalapaikoilta. Tähän tuo opastettu aamupäivän pituinen retki oli mitä loistavin vaihtoehto, koska ehdin vielä retkeltä myös rauhassa lounaalle ennen iltajunan nappaamista takaisin Ateenaan.

Tuskailin pitkään miten kääntää kierroksen nimi suomeksi ja en onnistunut, joten kerrottakoon nyt muutamalla lauseella mitä siis tuolla oikeen teimme. Emme suinkaan pelkästään vaeltaneet ylös yhden korkeimman kalliomuodostelman päälle, vaan etenimme osan matkasta via ferrata-tyyppisesti köysiin kiinnitettyinä. Kyseessä ei siis myöskään varsinaisesti ollut kiipeilyä, mutta käsiä joutui kyllä useampaan otteeseen käyttämään apuna, jotta pääsi etenemään. Köysien isoin tarkoitus oli kuitenkin lähinnä varmistaa se, että jos ote tai askel lipsahtaa, ei vahinkoa pääsisi käymään. Englanniksi tällaista etenemistä kutsutaan scrambling-sanalla, joka voitaneen siis nyt kääntää vaikkapa ryömimiseksi tai kompuroimiseksi, mikä kyllä ajoittain oli ihan kuvaava termi…

Minut siis poimittiin aamulla hostellilta auton kyytiin ja matkalla nappasimme mukaan vielä kaksi muuta kierrokselle osallistuvaa herrasmiestä. Ajelimme pientä tietä kallioiden taakse ja kävelimme muutaman kymmenen minuuttia metsän halki aivan kallioiden juurelle. Tässä vaiheessa saimme  lyhyen turvallisuusbriiffin sekä kypärät päähämme ja valjaat lanteille. Ensin etenimme viistosti kallion halki irtohiekkaa ja -kiviä varoen ja sitten lähdimme kapuamaan ylös kallion halkeamaa pitkin. Pienen kiipeilyn jälkeen kiersimme kallion kapeaa reunaa pitkin sen toiselle puolelle ja nousimme vielä hetken matkaa ylöspäin, palasimme köysillä laskeutuen hieman alaspäin ja lopulta nousimme vielä aivan pienen pätkän perille. Taakse avautuivat hienot maisemat Meteoran luontoon ja edessä alhaalla näkyi tiistaiaamuun heräilevä Kalambakan kaupunki. Mahtava tunne!

Ihasteltuamme jonkin aikaa maisemia lähdimmekin jo takaisin alaspäin. Paluu tapahtui samaa reittiä pitkin kuin tullessakin ja takaisin hostellilla olimme puolen päivän aikaan. Retki oli lyhyt ja olisin viihtynyt kallioilla pidempäänkin. En voi uskoa, miten mahtava fiilis noin lyhyenkin retken jälkeen oli ja olen varma, että tällaisten aktiviteettien pariin palaan vielä. Opas ja kaksi muuta osallistujaa olivat tällaisia retkiä tehneet paljon jo aiemmin ja huhhuh, kuinka inspiroivia tarinoita sainkaan koko matkan kuunnella! Ja täytyy vielä kehaista, että opas kertoi meidän suoriutuneen retkestä selvästi keskivertoa kolmen hengen ryhmää nopeammin, vaikka meikä oli ihan ekaa kertaa moisissa hommissa!

Käytännön vinkit Visit Meteoran Hiking and Scramble retkelle

  • Retki kannattaa varata ajoissa, koska kesäkaudella ne ovat suosittuja ja yhtä opasta kohti voi olla enintään kuusi ihmistä. Toisaalta myös talvikaudella kannattaa olla ajoissa liikenteessä, koska retkiä ei toteuteta joka päivä ja retki vaatii kolme osallistujaa toteutuakseen. Varaa retki täältä.
  • Hintaa retkelle tulee 40e/osallistuja, mutta jos teitä on isompi ryhmä, kannattaa ihmeessä kysyä alennusta ja mahdollisia kombinaatioita muiden retkien kanssa.
  • Ota mukaan liikkumiseen sopivat, mukavat vaatteet ja juomapullo. Lenkkarit käy kengistä vallan hyvin, eli jykevämpiä vaelluskenkiä en ainakaan itse kaivannut. Ratkeamaisillaan olevat farkut sen sijaa eivät ole paras valinta näin ihan aidon kokemuksen perusteella sanoisin.
  • Retkelle voi hyvin lähteä myös yli 8-vuotiaiden lasten kanssa, kunhan kukaan perheestä ei pelkää korkeita paikkoja. Fyysisesti kyseessä ei ollut kovinkaan pitkä ja rankka reissu.

Onko teistä kukaan osallistunut Via Ferrata-retkille tai jopa harrastanut alppivaellusta tai muuten haastavampia vaelluksia? Kertokaa ihmeessä kommenteissa parhaat vinkkinne ja kokemuksenne, että miten tähän touhuun pääsisi paremmin kiinni!


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Viikko fiilistelyä Ateenassa ja Meteorassa – Kreikan reissun reitti ja budjetti

Vietin viime viikon Kreikan auringon alla täydentäen d-vitamiinivarastoja ja tutkien Ateenaa ja Kalambakan kylän vieressä sijaitsevaa Meteoraa. Vietin Kreikassa yhteensä kahdeksan kokonaista päivää, joista ensimmäiset viisi päivää vietin itsekseni reissaillen. Viimeiset kolme päivää olivat osa Punaisen Ristin Hämeen Piirin nuorten opintomatkaa, jonka ohjelmassa oli tutustumista paikallisen Punaisen Ristin vapaaehtoistoimintaan Ateenan alueella. Blogissa keskitytään nyt kuitenkin tuohon matkan alkuosaan.

Saavuin  Kreikkaan yölennolla ja ensimmäisen päivän vietin silmät ristissä Ateenassa kierrellen. Nautin edullisesta ruuasta, kiipesin kuuman auringon alla Akropoliksen alueen ympäri ja haahuilin keskustan katuja päämäärättömästi nauttien uusista maisemista ja kaupungin tunnelmasta. Vaikka Ateenassa riittää näkemistä ja tekemistä varmasti ainakin viikoksi, olin päättänyt tämän viiden päivän aikana lähteä myös vähän etäämmälle nauttimaan Kreikan maaseudusta ja luonnosta.

Facebookin reissuryhmien konsultoinnin jälkeen kohteeksi valikoitui Meteora, joka olikin aivan loistava valinta. Meteora on Keski-Kreikassa sijaitseva pienehkö alue, josta löytyy lukuisia maasta lähes pystysuorien kallioiden päälle rakennettuja luostareita ja upeita maisemia. Alueella vietin kaksi yötä ja pidempäänkin olisin viihtynyt! Tästä alueesta tulee varmasti vielä parikin postausta, kun yhteistyössä Visit Meteoran kanssa pääsin tutustumaan luostareihin ja kuvailemaan auringonlaskua kallioiden takana. Ja mikä parasta, pääsin mukaan retkelle, jossa kiivettiin yhden korkeimman kiven päälle via ferrata-tyyppistä reittiä pitkin ja voi pojat miten nautin, musta taitaa vielä tulla joku vuorikiipeilijä!

Meteorasta palasin Ateenaan, jossa vietin vielä toisen päivän ja tutustuin mm. Antifiotakan alueeseen, joka oli mieletön pieni alue aivan Akropoliksen kupeessa. Alueella oli pieniä kujia, kreikan saaristomaisemista tuttuja valkoisia taloja sinisine ovineen ja mikä ihaninta, hiljaisuutta ja rauhaa keskustan hälinästä. Yöllä sainkin sitten seuraa jo Punaisen Ristin tutuista ja loppureissu jatkui heidän kanssaan. Jos Ateenassa aikoo tuon vajaa viikon verran viettää, voin kuitenkin suunnilleen tuollaista ohjelmaa suositella ja vaikka matka junalla Meteoraan kestikin tuskaisen kauan, oli se sen kaiken arvoista. Mutta avataampa nyt alla hieman reissun budjettia vielä, jos joku suunnittelee vastaavaa reissua.

Majoitus

Ateena / Small Funny World Athens -hostelli / 2 yötä – 13e/yö

Aivan järkky hostelli, halpa kun mikä, mutta syystä. Ihan vastapäätä hostellia oli baari, jossa musiikki pauhasi aamukuuteen ja halpa hinta oli vetänyt hostelliin jos jonkinmoista väkeä. Täällä tuli jo fiilis, että onko musta tämmöseen budjettireppureissailuun enää ollenkaan. Plussana mainittakoon lukolliset kaapit jokaiselle dormissa nukkuvalle ja loistava sijainti.

Kalambaka / Meteora Central Hostel -hostelli / 2 yötä – 17,50e/yö

Ja yhtä nopeasti palasi uskoni hostelleihin kuin oli lähtenytkin. Aivan ihana paikka, mukava henkilökunta, siistit huoneet, vessat ja yleiset tilat, jokaisen dormisängyn ympärillä verhot, omat pistorasiat, lukolliset kaapit jokaiselle ja viihtyisät yhteiset tilat. Täällä olisin viihtynyt vaikka pidempäänkin. Erinomainen sijainti ihan ruokakaupan ja bussipysäkin vieressä kylän pääkadulla. 

Ateena / Acropolis Dream View Hostel – hostelli / 1 yö – 13e/yö

Perus ok-hostelli. Melkoisen uusi paikka, joten esim. sisäänkirjautumissysteemissä on vielä hiomista ja hostellin alue ei ollut mikään viihtyisin, mutta lähellä rautatieasemaa, jos tulee esim. iltajunalla Meteorasta kuten minä. Kohtuullisen siistit tilat ja kattoterassi, jolta on upeat maisemat Ateenaan kohti Acropolista. 

Ruoka

Norjaan verrattuna varmasti mikä vaan ruoka on halpaa kun mikä, mutta ajattelin tähän nyt keräillä pari esimerkkiä Kreikan hintatasosta tällä hetkellä.

Vesi – Hanavesikin on lähes kaikkialla juotavaa, mutta maistuu melkoisen voimakkaalle. Pulloveden hinta on Kreikassa säännösteltyä ja 0,5l pullo vettä saa maksaa 50snt ja 1,5l maksimissaan 1,5 euroa. Toki ruokakaupoista voi vettä saada vielä halvemmallakin.

Ruoka – Lämpimästä ruuasta ja lasillisesta limukkaa tai viiniä maksoin keskimäärin hieman yli 10e, muutaman kerran vähän alle ja vain kerran yli 15e. Kahvilasta täytetyn sämpylän ja tuoreen smoothien sai reilu vitosella ja esimerkiksi pinaattipiiraan noin eurolla. Kaupasta ostettuna välipalasetti (jogurtti, banaani, omena, vesi, sämpylä ja suklaapatukka) maksoi noin kolme euroa. 

Meteoran retki Ateenasta

Juna – Junaliput suoraan Meteoraan menevään junaan ja takaisin ennakkoon netistä ostettuna 27,50e. Junaliput löydät täältä ja matka kesti noin viisi tuntia suuntaansa. Juna 884 menee suoraan Kalambakaan Ateenasta lähtien kello 8:20 ja takaisin pääsee suoraan samannumeroisella junalla iltaisin klo 17:32. Lisäksi löytyy useampia eri yhteyksiä, joissa on yksi vaihto. 

Paikallisbussi ylös Meteoraan 1,80e/kerta – Ylös luostareiden luokse voi myös kävellä, mutta helpointa lienee ottaa bussi ainakin toiseen suuntaan. Busseja kulkee keskustasta kahden tunnin välein ja bussin reitti kiertää kaikkien luostareiden ohi. Halutessaan bussiin voi ostaa myös päivälipun, itse tein niin, että menin ylös bussilla ja tulin takaisin Kalambakaan kävellen.

Pääsyliput luostareihin 3e/luostari – Kannattaa ehdottomasti vierailla useammassa, hienoja mestoja. Kerron näistä tarkkemmin Meteoran postauksissa.

Vallan kohtuullisella budjetilla voi siis Kreikassa pärjätä, varsinkin kun tyytyy noihin edullisempiin hostellidormeihin ja shoppailee ruokaa välillä myös ruokakaupoista. Tässä nyt tälläinen yleiskuva reissusta, kirjoittelen vielä myöhemmin erilliset postauksen Ateenasta, Meteoran luostareista ja auringonlaskusta ja Meteorassa kiipeilemisestä! Miltäs kuullostaa moinen suunnitelma?

Bergenin kuuluisin päiväretki lähikukkuloille – ethän jätä tätä välistä, jos sää suosii Bergenissä

Bergen on tunnettu sitä ympäröivistä seitsemästä vuoresta, joista mainitsin tässä postauksessa jo tänne muuttaessani. Ulriken ja Fløyen ovat noista vuorista ehdottomasti kuuluisimmat.  Tästä johtuen Vidden trail-niminen vaelluspolku Ulrikenin huipulta (643m meren pinnan yläpuolella) Fløyenin huipulle (399m meren pinnan yläpuolella) on syystä yksi Bergenin tunnetuimmista päiväretkistä. Vidden trail on ihan loistava mahdollisuus käydä molempien noiden huipulla ja samalla nauttia upeista maisemista Bergeniä ympäröiville vuonoille, vuorille ja saarille.

Tunnelmia vaellukselta

Lähdin itse tutustumaan tähän reittiin aurinkoisena sunnuntaipäivänä lokakuun alkupuolella. Väkeä oli liikenteessä kohtuullisesti, mutta poluilla oli silti tilaa hengittää. Polkujuoksijoita ja muita norjalaisia vuoristogaselleja suhahteli aina välillä ohi vasemmalta ja oikealta, mutta toisaalta liikenteessä oli myös nuorisoa, vanhempia pariskuntia ja perheitä perinteisellä sunnuntaiulkoilulla. Norjalaiseen tapaan siis koko kansa oli lähtenyt ulos, kun sää oli hyvä.

Itse nautin eniten yksinkertaisesti siitä tunteesta, että näin upeita maisemia on aivan kotioven takana. Ylhäällä seistessä ja kaupungista poispäin katsellessa voi nähdä kaukana siintävän jäätikön, kukkuloita kukkuloiden perään ja oikeasti kuvitella olevansa kauempanakin sivistyksestä. Toisaalta ylhäältä on upeat näkymät myös itse Bergeniin ja sen lähiseuduille. Mikä etuoikeus asua kaupungissa, josta löytyy paikallisten sanoja lainatakseni oikeita “city mountains” eli jokaiselle saavutettavissa olevia helppoja, mutta upeita kohteita kävelymatkan päässä kotiovesta.

Norjalaiseen tapaan helpoksi merkattu reitti ei ainakaan omasta mielestäni sitä ihan aina ollut, mutta kyllä tuonne uskaltaa kokemattomampikin kulkija lähteä. Polku on hyvin merkattu ja sitä on helppo seurata ilman karttaakin. Ainakin näin aurinkoisena sunnuntaina myös väkeä riitti, joten apu olisi ollut lähellä, jos jotain olisi tullut. Itse kuljin reitin Ulrikenilta Fløyenin suuntaan, koska olin kuullut, että näin nousumetrejä kertyy hieman vähemmän, mutta tuon voi kyllä hyvin kävellä kumpaan vaan suuntaan. Muutamassa kohdassa oli tiukempia nousuja ja laskuja, joissa joutui hieman hakemaan tasapainoa, mutta muuten reitti oli vallan mukavaa käveltävää.

Käytännön vinkit Vidden trailille

Matkaa vaellukselle kertyy yhteensä noin 18km, mutta vaellusta voi helpottaa ja lyhentää molemmista päistä muutamalla kilometrillä ja useilla nousu- ja laskumetreillä nousemalla ylös ja laskeutumalla vuorilta ilman omien jalkojen rasittamista. Ylös ja alas Ulrikenilta pääsee nimittäin hiihtohissityyppisellä ratkaisulla 110kr hintaan (noin 12e) per suunta ja Fløyenille vuoristojunalla, joka kustantaa yhteen suuntaan 45kr eli noin vitosen. Jos käyttää noita avukseen molemmissa päissä, jää reissulle pituutta noin 14km ja aikaa tähän menee noin viitisen tuntia rauhallisella tahdilla ja muutamalla tauolla. Ulrikenilta lähtiessä reitti on ehkä hieman helpompi, kun tiukkoja nousuja on hieman vähemmän.

Jos haluaa kiivetä ylös Ulrikenille, kannattaa napata keskustasta bussi 12 ja jäädä pois Montana-nimisellä pysäkillä. Sieltä kun seuraa ohjeita ensin Montana youth hostellille ja sen vierestä parkkipaikan läpi metsän reunaan, on helppo löytää ylös vievät polut. Polkuja lähtee tuolta useampi, mutta ne kaikki vievät kyllä ylös. Lyhin reitti on Ulriken opp-kylteillä merkattu melkoisen jyrkkä nousu.

Sen sijaa jos haluaa päästä helpommalla ja napata edellä mainitun Ulriksbanenin ylös vuorelle, voi keskustasta napata minkä tahansa Haukelandin sairaalalle menevän bussin (ainakin 2, 3 ja tuo 12) ja jäädä pois Haukeland Sjukehus N-pysäkillä. Tuolta pysäkiltä on kyltit suoraan Ulriksbanenille, joka on noin 5min kävelyn päässä sairaalan takana.

Ylös Fløyenille menevät polut ja vuoristojuna lähtevät sen sijaa aivan keskustasta Bryggenin ja kalatorin vierestä ja googlesta tarkka sijainti löytyy googlaamalla Fløibanen. Tässä vielä linkki karttaan.

Juoksevaa kirkasta purovettä tuolta löytyy hieman niukasti vain muutamasta kohtaa, joten oma vesipullo ja eväät on hyvä olla mukana. Reitin päistä molemmilta vuorilta löytyy ravintolat ja kahvilat, mutta itse vaelluksen aikana ei sisätiloihin ole mahdollisuutta päästä.

Kerrassaan upea retki siis, suosittelen tätä kyllä jokaiselle Bergenissä vierailevalle! Ja jos näin pitkä retki ei innosta tai haaveissa on vielä pidempi retki kaupunkivuorilla, molemmilta kukkuloilta lähtee laaja valikoima myös muita reittejä, joista löytyy niin esteettömiä kuin vielä tätäkin haastavampia vaihtoehtoja! Niistä löydät lisää tietoa esimerkiksi täältä ja täältä. Onko teistä kukaan retkeillyt Bergenin seuduilla tai innostui nyt haaveilemaan retkestä tänne?


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Yhden yön retki Trolltungalle – uskomattomia maisemia ja hapottavia reisilihaksia

Trolltunga oli minulle yksi niistä must see-paikoista, jotka halusin ehdottomasti päästä itse näkemään nyt Norjassa ollessani. Lähes jokainen teistä on varmasti nähnyt paikasta lukuisia instagram-kuvia ja pohtinut, onko se kieleke nyt oikeasti niin huikea ja onko se tuon pitkän päivävaelluksen arvoista. Täytyy heti alkuun siis sanoa, että toisin kuin monesti, tällä kertaa itse paikka oli vielä monta kertaa upeampi kuin kuvat eli lämmin suositus retkelle.

Vaikka itse Trolltunga on pitkän päivämatkan päässä lähimmästä parkkipaikasta vielä syyskuun puolessa välissäkin väkeä riitti reitillä niin, että yksin ei juuri tarvinnut kulkea. Voin vain kuvitella millaiset ruuhkat paikan päällä on vaikkapa elokuussa, joten ehkä kannattaa harkita retkeä hieman korkeimman sesongin ulkopuolella. Trolltungan omana ohjeena on, että sääolosuhteet huomioden reitillä voi vaeltaa itsenäisesti 15. kesäkuuta – 15. syyskuuta ja sen ulkopuolella on syytä turvautua ohjattuihin vaelluksiin. Talvella 16. lokakuuta – 18. maaliskuuta reitti on kokonaan suljettu. Maisemat olivat kuitenkin niin upeat, että edes väenpaljous ei onnistunut pilaamaan kokemusta, joten jos loma onnistuu vain elokuussa, älä missään nimessä jätä reissua silti välistä! Ja hei, muista myös se, että jos jaksat kantaa suklaapatukan tai nenäliinapaketin tuonne ylös asti, jaksat myös kantaa roskat kotiin ja merkittyjä polkuja on syytä seurata, jotta hauras luonto kuluu mahdollisimman vähän!

Toisin kuin väkimäärästä voisi ehkä päätellä, kyseessä on haastava päiväretki tai meidän tapauksessa kohtuullinen kahden päivän ja yhden yön retki. Matkaa kertyy nykyistä, tänä vuonna uudistettua reittiä pitkin yhteensä 27km, johon kuuluu mm. kaksi pitkää ja jyrkkää, kestävyyttä raastavaa ylämäkeä, jotka pitää jaksaa paluumatkalla myös kävellä alas. Nousumetrejä kertyy kaikki mäet yhteenlaskien yli kilometri ja aikaa reitin kävelemiseen taukoineen kulunee jotain kahdeksan ja kahdentoista tunnin väliltä.

Hapottava menomatka Trolltungalle

Me saavuttiin paikalle julkisilla, ensin bussilla kolmen tunnin (n. ~30e) matka Bergenistä Oddaan ja sieltä shuttletaksilla Skjeggedaliin reitin aloituspisteeseen (n. ~10e/naama). Kuten jo äskeisessä kappaleessa mainitsin, alun osalta reitti on muuttunut tänä vuonna ja aiemman pystysuoran kilometrin sijaa alussa kävellään uutta autotietä pitkin noin neljä kilometriä. Vaikka tuo ei olekkaan enää aivan pystysuora pätkä, on se kuitenkin kokoajan jyrkkää ylämäkeä,  joten kävelijöiden kannattaa varautua reisien hapotukseen. Koska reitti tosiaan seuraa alkumatkan autotietä, on aamun nopeimmilla autoilijoilla on mahdollisuus skipata tuo alun kidutus mukavasti autossa istuen, koska tänä kesänä avatulle yläparkkipaikalle mahtuu yhteensä 50 autoa. Jos siis liikkuu omalla autolla ja haluaa lyhentää kävelymatkaa tuntuvasti, kannattaa tulla ajoissa paikalle, koska kuten todettu, vain ensimmäiset 50 mahtuu tuonne parkkikselle. Kannattaa huomioida, että tuolla pysäköinti maksaa kuitenkin useamman kympin enemmän kuin alaparkkiksella.

Kun tämä alun tuskainen pätkä on suoritettu siirrytään pienemmälle polulle, jossa reittiä näyttävät edellä kulkevien ihmisten lisäksi kivistä kasatut reitti merkit ja korkeat tolpat, joiden päässä on punainen teippaus. Maisemat ovat jo tässä vaiheessa on näyttävät ja avoimen laakson toisella puolella noin kilometrin päässä näkyy seuraava tiukka nousu. Kuulemma tätä nousua ovat sherpat aina Nepalista asti käyneet parantelemassa, mutta kyllä tuo toinenkin nousu on mielestäni edelleen haastava, ainakin rinkan kanssa ja hieman huonommalla peruskunnolla.

Kun tuo mäki on päästy ylös alkaa loppumatka, jota on jäljellä vielä toiset 7km. Vaikka reitin korkeuseroja esittelevästä kuvasta voisi päätellä, että nyt alkaa tasainen osuus, näin ei kuitenkaan ole, vaan reitti tuntuu kokoajan joko laskevan tai nousevan. Maisemat ovat upeita ja melko pian oikealle puoelle avautuu upeat näkymät alas vuonoon. Hätätilanteita varten tuolta väliltä löytyy myös kaksi pelastustupaa, joissa ei kuitenkaan voi majoittautua.

Mieletön yö Trolltungalla

Perillä itse Trolltungalle kiemurtelee mitä todennäköisemmin jono, johon on liityttävä, jos meinaa tuon kuuluisan shotin itse peikonkielen päältä saada. Jonotus on kuitenkin sen arvoista, koska maisemat kielekkeeltä ovat upeat ja jalkojen roikottaminen lähes kilometrin pudotuksen päällä nostaa mukavasti adrenaliinimäärä veresssä. Kannattaa myös kierrellä aluetta, koska nurkan takaa löytyy myös toinen upea kieleke ja monta hienoa paikkaa, joista aukeaa upeat näköalat alas vuonolle ja vuonoa ympäröiville vuorille ja jäätiköille.

Me oltiin kannettu rinkka ja leiriytymistarvikkeet tänne asti ja leiriydyttiin muutaman sadan metrin päähän Trolltungalta lukuisten muiden yöksi jäävien kanssa. Oli mitä parhain valinta tehdä reissu kahdessa osassa, koska saatiin mielettömiä kuvia sekä auringonlaskun että -nousun aikaan ja yöllä valosaastetta ei ollut nimeksikään, joten syyskuinen tähtitaivas antoi parastaan ja pääsinpä ottamaan alla näkyvän ensimmäisen otokseni linnunradasta!

Tuolta Trolltungan kupeesta löytyy useita upeita ja hyviä telttapaikkoja. Juoksevaa vettä ylhäältä Trolltungan vierestä me ei ainakaan löydetty, mutta juomavettä oli vielä jäljellä ja ruokavedet keiteltiin kirkkaasta järvivedestä. Kannattaa harkita myös telttailua muutama kilometri ennen Trolltungaa, siellä näkyi olevan ihan mielettömiä ja hieman rauhallisempia telttaspotteja aivan virtaavien purojen varrella vuonon reunalla.

Kotimatkalla

Seuraavana päivänä pienten kuvailujen jälkeen matka kotiin jatkui samaa reittiä kuin tullessakin, ensin 7km pientä mäkeä ylös ja alas, sitten ensimmäinen jäätävä alamäki, hetki tasaista ja viimeinen mäki. Itsellä meinasi ainakin jossain välissä jo usko loppua kykyyn tulla jyrkkiä mäkiä hallitusti alas painava rinkka selässä ja ikinä ei ole neljän euron limsa maistunut niin hyvältä, kun alas päästessä. Täytyy myöntää, että reissu oli fyysisesti huomattavasti haastavampi kuin odotin ja vaatii pientä varautumista.

Jälkikäteen täytyy todeta, että vaikka reitillä näkyi ties minkälaisia varusteratkaisuja, omasta mielestäni tukevat vaelluskengät, kunnon eväät ja ruuat, lämpimät ja sateenpitävät varusteet ja pieni ensiapulaukku eivät ole yhtään liioittelua, vaikka reitin tekisi päiväretkenä. Päiväretkeläisten kannattaa muistaa myös varsinkin keväisin ja syksyisin se, että pimeys tulee aikaisin. Takaisin löytäminen varsinkin laakeiden laaksojen läpi voi olla erittäin haastavaa ilman suunnistustaitoja pilkkosen pimeässä. Suositus onkin, että kesällä liikenteeseen lähdettäisiin ihan viimeistään klo 10 ja syksyisin klo 8. Eli lähtekää hyvät ihmiset ajoissa aamulla liikenteeseen tai vielä parempi, nauttikaa reitistä rauhassa viettäen siellä yksi yö! Ja kantakaa ne roskat pois ja noudattakaa paikallisten ohjeita ja kylttejä.

Jutun kuvat meikästä kielekkeillä Mikaelan käsialaa.

Onko teistä kukaan käynyt Trolltungalla? Mitä mieltä olitte paikasta?


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Yhden yön seikkailu Bergenistä Hardanger-vuonon kupeeseen

Bergenin läheltä löytyy toinen toistaan upeampia luontokohteita, mutta ainakin turistisesongin aikana väkeä riittää suosituimmissa paikoissa ruuhkaksi asti. Koska vaelluskokemusta Norjasta ei ole vielä kertynyt hurjasti ja noiden piilotettujen helmien löytäminen yksin on usein hieman haastavaa, lähdin muutama viikko sitten yliopiston vaellusjärjestö BSI Friluftin kanssa seikkailemaan yhdeksi yöksi Hardanger-vuonon rannalle DNT:n ylläpitämälle Kiellandsbun mökille. Yhden yön reissu oli loistava aloitus Norjan vaellusseikkailuille ja sain hyvän käsityksen esimerkiksi siitä, miten reitit on merkattu ja millaisia ovat norjalaiset autiotuvat.

Kuvat kertovat varmasti enemmän kuin tuhat sanaa ja jos sanallisesti täytyy kuvata, niin olihan tuo aivan mieletön paikka. Ajeltiin ensin Bergenistä noin pari tuntia Hamlagrø-nimiseen paikkaan, josta löytyi Hamlagrøvatnet-nimisen järven rannalta vanha sähkölaitos, jonka pihasta löytyi hyvin parkkitilaa. Aivan parkkipaikan kupeesta lähtee mökille myös punaisilla T-kirjaimilla merkitty polku. Polku on helppokulkuista, mutta mäkistä maastoa ja tuohon noin 6km matkaan me saatiin kulumaan pari tuntia valokuvauksineen sun muineen. Vettä on saatavilla puroista koko matkan ajan. Myös talviaikaan mökille pääsee merkattua polkua pitkin, mutta talvipolku kulkee hieman ylempänä rinteellä. Lyhyestä matkasta johtuen mökillä on myös mahdollista käydä ihan päiväreissulla, mutta suosittelen kyllä jäämään ihastelemaan auringonlaskua ja tähtitaivasta ihan paikan päälle.

Perillä Kiellandsbun mökillä

Saavuttiin mökille lopulta alkuiltapäivästä ja mökin luota avautuvat maisemat vetivät kyllä sanattomaksi. Upeasta sijainnista huolimatta hieman rauhallisempana paikkana Kiellandsbun mökki on säilynyt sen takia, että se on melko pieni ja hiljattain rakennettu, joten se ei löydy kuin aivan uusimmista kartoista. Vaikka kyseessä on niin sanottu autiotupa, eli henkilökuntaa ei ole paikalla, joutuu mökin käytöstä maksamaan käyttömaksun, joka koskee myös mökin lähistöllä yöpyviä telttailijoita, jos käyttää esimerkiksi huussia tai keittiötiloja mökissä. Kiellandsbussa yöpyminen maksaa noin 25e/yö DNT:n jäseniltä. Tarkemmat hinnat löydät täältä. Mökistä löytyy hyvin varusteltu keittiö kaasuliedellä, viisi sänkyä ja pieni takka mökin lämmitystä varten. Mökistä hieman alarinteeseen löytyy ainakin tällä reissulla erittäin siistissä kunnossa ollut ulkohuussi ja vettä löytyy useammastakin paikasta noin kymmenen minuutin kävelymatkan säteeltä.

Koska oltiin jo ajoissa paikalla lauantaina ja saatiin mukavasti peti- ja telttapaikat varattua, lähdettiin vielä lounaan jälkeen seikkailemaan mökistä nähden oikealla puolella olevalle rinteelle. Laskeuduttiin ensin joenuomaan syvälle kahden rinteen väliin ja sitten kavuttiin toiselle puolelle ihastelemaan maisemia mökille päin. Huomaatteko mökin pienenä pisteenä tuossa alaolevassa kuvassa melko keskellä vasemmassa laidassa? Tuolla oli myös pieni yläolevassa kuvassa näkyvä Løkjesdalstjørnane-niminen järvi jossa muutama meistä kävi pulahtamassa (en minä, todellakaan….). Illaksi palattiin leiriin syömään ja ihastelemaan näkymiä vuonolle, sitä ympäröiville pystysuorille rinteille ja vuonon toisessa päässä näkyvälle jäätikölle.

Seikkailuja ja särkyneitä polvia kotimatkalla

Kotiin voi tietysti aina palata samaa reittiä, mikä lienee helpoin ja turvallisin vaihtoehto, mutta me päätettiin ottaa reissu vähän enemmän seikkailun kannalta. Paluumatkalla kavuttiin ensin takaisin alas joen viereen samaa reittiä kuin illan retkellä ja tässä vaiheessa meikä pyörähteli pari kertaa polvensa ympäri painava rinkka selässä ja kirosi muutaman kerran. Pienen kiroilun jälkeen matka jatkui ylös takaisin tuonne Løkjesdalstjørnanen viereen, mutta tällä kertaa sen sijaa että oltaisiin jatkettu matkaa järveltä kohti vuonoa, lähdettiin nyt seuraamaan järven reunalle merkattua polkua järven pohjoisreunaa pitkin. Jonkun matkan päästä meikä vetäisi ensimmäiset buranat naamaan kun polvea juili sen verran, mutta suomalaisella sisulla matka jatkui “hymyillen” ryhmän tahdissa. Hetken päästä poikettiin polulta pohjoiseen päin ja lähdettiin etenemään kompassisuunnalla pienen vuorijonon läpi vievää matalampaa kohtaa pitkin takaisin kohti Hamlagøvatnetin rantaa, jossa auto olisi. Ensimmäisellä kunnon tauolla vetäisin polven ympärille tukisidokset ja nappasin loputkin kassista löytyvät särkylääkkeet nassuun, koska kylmä fakta oli se, että eipä tuolta muuta tietä ollut pois kun kävellä sitkeästi perille. Matkalla kohdattiin pieniä suunnistuksellisia ja etenemistä vaikeuttavia haasteita, kuten se, että tuo meidän suunnittelema kulku-uravuono olikin pohjoisrinteeltä täynnä lunta, jonka päälle ei niin jyrkässä rinteessä uskallettu todellakaan lähteä leikkimään, joten jouduttiin tekemään vielä vähän ekstralenkkiä. Tässä vaiheessa meikä päätti luopua tauoista täysin ja loppumatka meni niin, että muiden pysähtyessä tauolle meikä keräsi hitaallakin etenemistahdilla hieman etumatkaa, pian ryhmä sai mut kiinni ja ohitti ja seuraavalla tauolla sain ne kiinni polveni kanssa kiroten. Oli kyllä aikamoista hampaiden puremista tuo loppumatka.

Perille rantaan kuitenkin päästiin ja viimeiset kilsat sujui jo ihan kohtuullisin mielin ja kivuin, kun ei enää ollut niin haastavaa maastoa. Kotiuduttiin reissusta sunnuntai-iltana ja tuliaisina minulla oli lukuisten valokuvien lisäksi ainakin jalkapallon kokoinen polvi, joka onneksi nyt alkaa olla jo ihan normaalissa kunnossa. Ihan mieletön reissu ja paikka, suosittelen!

Kartan pohjana blogiyhteistyönä saadun TomTom-adventurer-kellon antama kartta menomatkasta

Onko teistä kukaan löytänyt Norjasta jotain vähän tuntemattomampia helmiä? 


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!