Upeimmat luontoelämykset ulkomailla arkistot - Kaiken maailman matkoja
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Upeimmat luontoelämykset ulkomailla

Kompurointia, ryömimistä, vaeltamista ja kiipeilyä Meteoran kallioiden katveessa

Yhteistyössä Visit Meteora

Moikka!

Kreikan matka oli toki kokonaisuudessaankin ikimuistoinen, niinkuin ensivierailut mihin vaan maahan yleensä tuppaavat olemaan, mutta tällä kertaa yksi kokemus nousi reissun aikana selvästi ylitse muiden. Pääsin nimittäin mukaan Visit Meteoran järjestämälle Hiking and Scramble-kierrokselle Meteorassa. En yleensä niin lämpiä valmiille retkille, mutta tiesin, että tuonne kallioiden päälle en yksinäni selviytyisi (tai ainakaan pääsisi enää alas omin jaloin), joten jotain muuta oli keksittävä, koska halusin ihailla maisemia myös muualta kun turistibussien vierestä näköalapaikoilta. Tähän tuo opastettu aamupäivän pituinen retki oli mitä loistavin vaihtoehto, koska ehdin vielä retkeltä myös rauhassa lounaalle ennen iltajunan nappaamista takaisin Ateenaan.

Tuskailin pitkään miten kääntää kierroksen nimi suomeksi ja en onnistunut, joten kerrottakoon nyt muutamalla lauseella mitä siis tuolla oikeen teimme. Emme suinkaan pelkästään vaeltaneet ylös yhden korkeimman kalliomuodostelman päälle, vaan etenimme osan matkasta via ferrata-tyyppisesti köysiin kiinnitettyinä. Kyseessä ei siis myöskään varsinaisesti ollut kiipeilyä, mutta käsiä joutui kyllä useampaan otteeseen käyttämään apuna, jotta pääsi etenemään. Köysien isoin tarkoitus oli kuitenkin lähinnä varmistaa se, että jos ote tai askel lipsahtaa, ei vahinkoa pääsisi käymään. Englanniksi tällaista etenemistä kutsutaan scrambling-sanalla, joka voitaneen siis nyt kääntää vaikkapa ryömimiseksi tai kompuroimiseksi, mikä kyllä ajoittain oli ihan kuvaava termi…

Minut siis poimittiin aamulla hostellilta auton kyytiin ja matkalla nappasimme mukaan vielä kaksi muuta kierrokselle osallistuvaa herrasmiestä. Ajelimme pientä tietä kallioiden taakse ja kävelimme muutaman kymmenen minuuttia metsän halki aivan kallioiden juurelle. Tässä vaiheessa saimme  lyhyen turvallisuusbriiffin sekä kypärät päähämme ja valjaat lanteille. Ensin etenimme viistosti kallion halki irtohiekkaa ja -kiviä varoen ja sitten lähdimme kapuamaan ylös kallion halkeamaa pitkin. Pienen kiipeilyn jälkeen kiersimme kallion kapeaa reunaa pitkin sen toiselle puolelle ja nousimme vielä hetken matkaa ylöspäin, palasimme köysillä laskeutuen hieman alaspäin ja lopulta nousimme vielä aivan pienen pätkän perille. Taakse avautuivat hienot maisemat Meteoran luontoon ja edessä alhaalla näkyi tiistaiaamuun heräilevä Kalambakan kaupunki. Mahtava tunne!

Ihasteltuamme jonkin aikaa maisemia lähdimmekin jo takaisin alaspäin. Paluu tapahtui samaa reittiä pitkin kuin tullessakin ja takaisin hostellilla olimme puolen päivän aikaan. Retki oli lyhyt ja olisin viihtynyt kallioilla pidempäänkin. En voi uskoa, miten mahtava fiilis noin lyhyenkin retken jälkeen oli ja olen varma, että tällaisten aktiviteettien pariin palaan vielä. Opas ja kaksi muuta osallistujaa olivat tällaisia retkiä tehneet paljon jo aiemmin ja huhhuh, kuinka inspiroivia tarinoita sainkaan koko matkan kuunnella! Ja täytyy vielä kehaista, että opas kertoi meidän suoriutuneen retkestä selvästi keskivertoa kolmen hengen ryhmää nopeammin, vaikka meikä oli ihan ekaa kertaa moisissa hommissa!

Käytännön vinkit Visit Meteoran Hiking and Scramble retkelle

  • Retki kannattaa varata ajoissa, koska kesäkaudella ne ovat suosittuja ja yhtä opasta kohti voi olla enintään kuusi ihmistä. Toisaalta myös talvikaudella kannattaa olla ajoissa liikenteessä, koska retkiä ei toteuteta joka päivä ja retki vaatii kolme osallistujaa toteutuakseen. Varaa retki täältä.
  • Hintaa retkelle tulee 40e/osallistuja, mutta jos teitä on isompi ryhmä, kannattaa ihmeessä kysyä alennusta ja mahdollisia kombinaatioita muiden retkien kanssa.
  • Ota mukaan liikkumiseen sopivat, mukavat vaatteet ja juomapullo. Lenkkarit käy kengistä vallan hyvin, eli jykevämpiä vaelluskenkiä en ainakaan itse kaivannut. Ratkeamaisillaan olevat farkut sen sijaa eivät ole paras valinta näin ihan aidon kokemuksen perusteella sanoisin.
  • Retkelle voi hyvin lähteä myös yli 8-vuotiaiden lasten kanssa, kunhan kukaan perheestä ei pelkää korkeita paikkoja. Fyysisesti kyseessä ei ollut kovinkaan pitkä ja rankka reissu.

Onko teistä kukaan osallistunut Via Ferrata-retkille tai jopa harrastanut alppivaellusta tai muuten haastavampia vaelluksia? Kertokaa ihmeessä kommenteissa parhaat vinkkinne ja kokemuksenne, että miten tähän touhuun pääsisi paremmin kiinni!


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

Yhden yön retki Trolltungalle – uskomattomia maisemia ja hapottavia reisilihaksia

Trolltunga oli minulle yksi niistä must see-paikoista, jotka halusin ehdottomasti päästä itse näkemään nyt Norjassa ollessani. Lähes jokainen teistä on varmasti nähnyt paikasta lukuisia instagram-kuvia ja pohtinut, onko se kieleke nyt oikeasti niin huikea ja onko se tuon pitkän päivävaelluksen arvoista. Täytyy heti alkuun siis sanoa, että toisin kuin monesti, tällä kertaa itse paikka oli vielä monta kertaa upeampi kuin kuvat eli lämmin suositus retkelle.

Vaikka itse Trolltunga on pitkän päivämatkan päässä lähimmästä parkkipaikasta vielä syyskuun puolessa välissäkin väkeä riitti reitillä niin, että yksin ei juuri tarvinnut kulkea. Voin vain kuvitella millaiset ruuhkat paikan päällä on vaikkapa elokuussa, joten ehkä kannattaa harkita retkeä hieman korkeimman sesongin ulkopuolella. Trolltungan omana ohjeena on, että sääolosuhteet huomioden reitillä voi vaeltaa itsenäisesti 15. kesäkuuta – 15. syyskuuta ja sen ulkopuolella on syytä turvautua ohjattuihin vaelluksiin. Talvella 16. lokakuuta – 18. maaliskuuta reitti on kokonaan suljettu. Maisemat olivat kuitenkin niin upeat, että edes väenpaljous ei onnistunut pilaamaan kokemusta, joten jos loma onnistuu vain elokuussa, älä missään nimessä jätä reissua silti välistä! Ja hei, muista myös se, että jos jaksat kantaa suklaapatukan tai nenäliinapaketin tuonne ylös asti, jaksat myös kantaa roskat kotiin ja merkittyjä polkuja on syytä seurata, jotta hauras luonto kuluu mahdollisimman vähän!

Toisin kuin väkimäärästä voisi ehkä päätellä, kyseessä on haastava päiväretki tai meidän tapauksessa kohtuullinen kahden päivän ja yhden yön retki. Matkaa kertyy nykyistä, tänä vuonna uudistettua reittiä pitkin yhteensä 27km, johon kuuluu mm. kaksi pitkää ja jyrkkää, kestävyyttä raastavaa ylämäkeä, jotka pitää jaksaa paluumatkalla myös kävellä alas. Nousumetrejä kertyy kaikki mäet yhteenlaskien yli kilometri ja aikaa reitin kävelemiseen taukoineen kulunee jotain kahdeksan ja kahdentoista tunnin väliltä.

Hapottava menomatka Trolltungalle

Me saavuttiin paikalle julkisilla, ensin bussilla kolmen tunnin (n. ~30e) matka Bergenistä Oddaan ja sieltä shuttletaksilla Skjeggedaliin reitin aloituspisteeseen (n. ~10e/naama). Kuten jo äskeisessä kappaleessa mainitsin, alun osalta reitti on muuttunut tänä vuonna ja aiemman pystysuoran kilometrin sijaa alussa kävellään uutta autotietä pitkin noin neljä kilometriä. Vaikka tuo ei olekkaan enää aivan pystysuora pätkä, on se kuitenkin kokoajan jyrkkää ylämäkeä,  joten kävelijöiden kannattaa varautua reisien hapotukseen. Koska reitti tosiaan seuraa alkumatkan autotietä, on aamun nopeimmilla autoilijoilla on mahdollisuus skipata tuo alun kidutus mukavasti autossa istuen, koska tänä kesänä avatulle yläparkkipaikalle mahtuu yhteensä 50 autoa. Jos siis liikkuu omalla autolla ja haluaa lyhentää kävelymatkaa tuntuvasti, kannattaa tulla ajoissa paikalle, koska kuten todettu, vain ensimmäiset 50 mahtuu tuonne parkkikselle. Kannattaa huomioida, että tuolla pysäköinti maksaa kuitenkin useamman kympin enemmän kuin alaparkkiksella.

Kun tämä alun tuskainen pätkä on suoritettu siirrytään pienemmälle polulle, jossa reittiä näyttävät edellä kulkevien ihmisten lisäksi kivistä kasatut reitti merkit ja korkeat tolpat, joiden päässä on punainen teippaus. Maisemat ovat jo tässä vaiheessa on näyttävät ja avoimen laakson toisella puolella noin kilometrin päässä näkyy seuraava tiukka nousu. Kuulemma tätä nousua ovat sherpat aina Nepalista asti käyneet parantelemassa, mutta kyllä tuo toinenkin nousu on mielestäni edelleen haastava, ainakin rinkan kanssa ja hieman huonommalla peruskunnolla.

Kun tuo mäki on päästy ylös alkaa loppumatka, jota on jäljellä vielä toiset 7km. Vaikka reitin korkeuseroja esittelevästä kuvasta voisi päätellä, että nyt alkaa tasainen osuus, näin ei kuitenkaan ole, vaan reitti tuntuu kokoajan joko laskevan tai nousevan. Maisemat ovat upeita ja melko pian oikealle puoelle avautuu upeat näkymät alas vuonoon. Hätätilanteita varten tuolta väliltä löytyy myös kaksi pelastustupaa, joissa ei kuitenkaan voi majoittautua.

Mieletön yö Trolltungalla

Perillä itse Trolltungalle kiemurtelee mitä todennäköisemmin jono, johon on liityttävä, jos meinaa tuon kuuluisan shotin itse peikonkielen päältä saada. Jonotus on kuitenkin sen arvoista, koska maisemat kielekkeeltä ovat upeat ja jalkojen roikottaminen lähes kilometrin pudotuksen päällä nostaa mukavasti adrenaliinimäärä veresssä. Kannattaa myös kierrellä aluetta, koska nurkan takaa löytyy myös toinen upea kieleke ja monta hienoa paikkaa, joista aukeaa upeat näköalat alas vuonolle ja vuonoa ympäröiville vuorille ja jäätiköille.

Me oltiin kannettu rinkka ja leiriytymistarvikkeet tänne asti ja leiriydyttiin muutaman sadan metrin päähän Trolltungalta lukuisten muiden yöksi jäävien kanssa. Oli mitä parhain valinta tehdä reissu kahdessa osassa, koska saatiin mielettömiä kuvia sekä auringonlaskun että -nousun aikaan ja yöllä valosaastetta ei ollut nimeksikään, joten syyskuinen tähtitaivas antoi parastaan ja pääsinpä ottamaan alla näkyvän ensimmäisen otokseni linnunradasta!

Tuolta Trolltungan kupeesta löytyy useita upeita ja hyviä telttapaikkoja. Juoksevaa vettä ylhäältä Trolltungan vierestä me ei ainakaan löydetty, mutta juomavettä oli vielä jäljellä ja ruokavedet keiteltiin kirkkaasta järvivedestä. Kannattaa harkita myös telttailua muutama kilometri ennen Trolltungaa, siellä näkyi olevan ihan mielettömiä ja hieman rauhallisempia telttaspotteja aivan virtaavien purojen varrella vuonon reunalla.

Kotimatkalla

Seuraavana päivänä pienten kuvailujen jälkeen matka kotiin jatkui samaa reittiä kuin tullessakin, ensin 7km pientä mäkeä ylös ja alas, sitten ensimmäinen jäätävä alamäki, hetki tasaista ja viimeinen mäki. Itsellä meinasi ainakin jossain välissä jo usko loppua kykyyn tulla jyrkkiä mäkiä hallitusti alas painava rinkka selässä ja ikinä ei ole neljän euron limsa maistunut niin hyvältä, kun alas päästessä. Täytyy myöntää, että reissu oli fyysisesti huomattavasti haastavampi kuin odotin ja vaatii pientä varautumista.

Jälkikäteen täytyy todeta, että vaikka reitillä näkyi ties minkälaisia varusteratkaisuja, omasta mielestäni tukevat vaelluskengät, kunnon eväät ja ruuat, lämpimät ja sateenpitävät varusteet ja pieni ensiapulaukku eivät ole yhtään liioittelua, vaikka reitin tekisi päiväretkenä. Päiväretkeläisten kannattaa muistaa myös varsinkin keväisin ja syksyisin se, että pimeys tulee aikaisin. Takaisin löytäminen varsinkin laakeiden laaksojen läpi voi olla erittäin haastavaa ilman suunnistustaitoja pilkkosen pimeässä. Suositus onkin, että kesällä liikenteeseen lähdettäisiin ihan viimeistään klo 10 ja syksyisin klo 8. Eli lähtekää hyvät ihmiset ajoissa aamulla liikenteeseen tai vielä parempi, nauttikaa reitistä rauhassa viettäen siellä yksi yö! Ja kantakaa ne roskat pois ja noudattakaa paikallisten ohjeita ja kylttejä.

Jutun kuvat meikästä kielekkeillä Mikaelan käsialaa.

Onko teistä kukaan käynyt Trolltungalla? Mitä mieltä olitte paikasta?


Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!