Selaa kategoriaa

Uncategorized

Elonmerkkejä ja viime vuoden parhaita hetkiä

Vuosi 2017 saatiin jo aikaa sitten pakettiin ja kaiken maailman suomilomailujen, pienten flunssailujen, koulukiireiden ja ihan vaan ylitsepääsemättömän väsymyksen vuoksi blogikin on ollut jo kuukauden ihan hiljaa, pahoitteluni! Viime vuoteen mahtui muun muassa kaksi kokonaan uutta maata (Puola ja Kreikka), muutto Norjaan ja monenmoisia luontoseikkailuja Suomen ja Norjan luonnossa, sekä tietysti ekaa kertaa ihan täysipäivästä työntekoa valmistuneena terveydenhoitajana ennen opiskelujen ääreen palaamista. Ylhäällä olevaan kuvakollaasiin mahtuukin viime vuoden loistavimpia hetkiä, joista kaikki on otettu ulkoilmassa. Ulkoilu saikin ihan uuden merkityksen viime vuonna ja viihdyin aiempaakin enemmän ulkona telttaillen, vaeltaen, retkeillen ja seikkaillen. Järjestyksessä ylhäältä vasemmalta alkaen kuvista löytyy siis niin Kiilopään huipulta napattu hetki kuksan kanssa, ilta-auringon sävyjä Trolltungalta, lähiretken fiiliksiä Bergenistä, telttailua Kiellandbu:ssa, jälleen kuva Kiilopäältä, toinen kuva Trolltungan retkeltä, poseerausta lähikukkulan huipulla, maisemia Ulrikkenilta täältä Bergenistä ja viimeisenä fiiliksiä yhdestä vuoden parhaista viikonlopuista täällä Norjassa.

Nyt kuitenkin eletään jo uutta vuotta, joten kerrottakoon teille lyhyesti vielä tämä vuoden suunnitelmista, jotka ovat ainakin vähän tarkentuneet sitten edellisten postauksien. Vietän siis nyt tammi- ja helmikuun täällä Norjassa vapaavalintaisia kursseja suorittaen ja sen jälkeen loppuukin sitten toistaiseksi vuokrasopimus täältä Norjasta ja pakkaan kamat kasaan ja suuntaan viikoksi Suomeen. Maaliskuun tokalla viikolla lähtee lennot Nepaliin, jossa vietetään melkein kaksi kuukautta Sallan kanssa ja sieltä palatessa käyn vain kääntymässä Suomessa kaksi yötä ennenkuin suuntaan vaihto-opiskelemaan Sambiaan reiluksi kuukaudeksi. Kesä meneekin sitten suomilomaillessa ja töitä tehdessä, sain nimittäin Tampereelta kesätöitä koko kesäksi. Kun työt on kunnialla hoidettu ja tilillä toivottavasti vähän täytettä, suuntaan Ghanaan tekemään tutkimusta gradua varten ja sen jälkeen onkin enää ohjelmassa jäätävää kirjoittamista ja gradun synnyttämistä lokaatiossa x, ehkä täällä Bergenissä, tai sitten jossain muualla, saa nähdä.

Kaikenmoisia seikkailuja on siis luvassa ja kiirettä pitää, että saisin kouluhommat pakettiin ennen reissuputkea, joten nyt on pakko lähteä uurastamaan gradusuunnitelman ja yhden verkkokurssin kanssa, lähinnä halusin vaan antaa merkin täällä, että elossa ollaan, vaikka hiljaista onkin! Toivottavasti pian pääsen palailemaan blogin ja muiden somejen pariin uudella innolla ja tarmolla, kun pahimmat koulukiireet saan alta! Palaillaan!

Retkiäni voit seurata myös Facebookissa Kaiken Maailman Matkoja-blogin omalla sivulla ja Instagramissa nimimerkin @laurammus takana. Käyhän klikkaamassa myös nuo seurantaan, niin pysyt mukana seikkailuissani!

16.1.2018 Laura

Norjalaispäiväkirjat: Kolme viikkoa norjalaista arkea takana

Heippa!

Reilu kolme viikkoa on nyt kulunut Norjaan muutosta, aikamoista, sehän on jo melkein kuukausi! Välillä tuntuu, että olen ollut täällä jo ikuisuuden ja toisaalta, samana päivänä saattaa tuntua, että vasta lähdin Suomesta. Arkeen täällä on mahtunut niin koulua, koulun oheistoimintaa, vaeltelua, Bergenissä haahuilua, asunnon laittamista, koulukavereihin tutustumista ja niin huonoja kuin ihan valtavan hienojakin päiviä! Nyt torstai-illan ratoksi teille hieman tajunnanvirtaa ja kuulumisia täältä Bergenistä, olkaa hyvät!

Sopeutuminen Norjaan?

Toistaiseksi elelen täällä vielä auvoisaa kuherruskuukautta Norjan kanssa. Muutamia tuhannen sateisia ja aivan liian pitkiä koulupäiviä lukuunottamatta elämä on hymyillyt ja energiaa riittänyt. Olen tutustunut opiskelukavereihin, muutamaan suomalaiseen vaihtariin ja yliopiston vaellusporukan väkeen, retkeillyt lähialueilla, tutustunut muutamaan paikalliseen pubiin ja yrittänyt nauttia jokaisesta pisarasta ostaessani yli kymmenen euroa maksavan siiderin pubissa. Onnellisen sattuman kautta törmäsin täällä jo pidempään asuneeseen suomalaiseen ja pyöräasia järjestyi paremmin kuin hyvin, ja nyt olen suhannut kaupungin rinteitä ylös ja alas kaikissa mahdollisissa säissä, onneksi hyvät kuorivaatteet tulivat mukaan ja kaupasta löytyi täysin vedenpitävä reppu koululaukuksi. Norjalainen vakiolausahdus siitä, että ei ole olemassa huonoa säätä, on vain huonoja varusteita, on osoittautunut kyllä todeksi.

Hintoja jaksan edelleen kauhistella kaupassa käydessäni ja en edelleenkään ymmärrä, miten joku pärjää koko pitkän työpäivän pelkällä voileipälounaalla. Onneksi koulun ruokalasta löytyy sentään mikro ja teetä saa vuosimaksulla lapata koulun termosmukiin niin paljon kun sielu sietää. Voilepälounaan sijaa olen kuitenkin jo itsekkin ostanut kaupasta tuubikinkkujuustolevitettä ja perjantain perinteinen taco friday meksikolaisteemalla istuu meikänkin ruokavalioon. Osaan jo viipaloida leivän kaupassa leivänviipalointikoneella ja tiedän, mikä maitopurkeista vastaa suomalaista rasvatonta maitoa. Norjan kieli ei vielä suju mitenkään päin, mutta kaupassa osaan sentään jo vastata kieltävästi kun kysytään haluanko kassin ja pyytää kuittia, jotta pysyy edes joku taju siinä, miten paljon ruokaan uppoaa rahaa. Norjankielen tunneilla käyn pari kertaa viikossa, joten haaveissa on, että vielä joku päivä norja sujuisi hieman sutjakkaammin ja ehkä avautuisi mahdollisuuksia vaikka tehdä töitäkin täällä.

Opiskelu Norjassa?

Koulussa on ollut hurjasti mielettömän mielenkiintoisia luentoja, vaikka epätoivo välillä valtaakin mielen, kun luokka on täynnä lääkäreitä, toista maisteriaan tekeviä ja muuten vaan tutkijatyöhön suuntautuneita lääketieteen ja terveysalan rautaisia ammattilaisia ja minä siellä seassa vastavalmistuneena terveydenhoitajana. Muutaman viikon aikana kehitys on kuitenkin ollut hurjaa ja tuntuu, että joka päivä opin jotain uutta. Olen oppinut esimerkiksi niin ripulin, aliravitsemuksen, HIV:n kuin malariankin hoitamisesta maailman köyhimmissä kulmissa ilman länsimaisia lääkkeitä ja laitteita, itkenyt iltaisin itseni uneen tilastotieteen kirja kainalossa ja haaveillut parantavani maailmaa luennolta saamieni oppien avulla vielä joku päivä ihan käytännössä. Eniten olen tuskaillut sitä, että graduaihe pitäisi tietää jo parin kuukauden päästä ja maailma on ihan liian täynnä kansainvälisen terveyden aiheita, joihin haluaisin perehtyä ja joista haluaisin oppia lisää, apua! Kuitenkin kaiken epätoivon seassa olen kokenut myös ihan valtavia onnistumisen elämyksiä tajutessani, että välillä myös hoitajan kokemuksesta ja näkemyksestä, sekä omista aiemmista reissuista ja vapaaehtoistöistä voi olla hyötyä opinnoissa.

Ainakin toistaiseksi uskon, että loppujen lopuksi olen kuitenkin nyt juuri siellä, missä minun kuuluukin olla tällä hetkellä. Vaikka opinnot ajoittain tuntuvat liian teoria- ja tutkimuspainotteisilta, luulen, että tällä tutkinnolla pääsen toivottavasti ihan uusien seikkailujen luokse ja kohti sellaista uraa, joka tekisi juuri minut onnelliseksi. Ja jotta Bergenin sateinen syksy ei masentaisi liikaa, sain juuri sähköpostiin lentoliput Kreikkaan lokakuulle, joten toivottavasti edes siellä pääsen nauttimaan pienestä auringonpaisteesta! Ei siis mene sen hullummin täällä ja opiskelijakämpän yhteiskeittiön uunissa on kakkukin paistumassa huomista varten, joten kyllä nyt kelpaa!

Mitä teille kuuluu? Ja hei, kertokaa alla kommenteissa, haluaisitteko kuulla lisää opinnoista täällä?

31.8.2017 Laura

Lappiin lähdössä ja johan jännittää!

Moikka!

Ekat kerrat tuppaa olemaan vähän jänniä ja nyt jännittää kyllä enemmän kuin moni muu eka kerta, huomenna meikä lähtee nimittäin Lapin ruskaa katsomaan. On meinaan eka kerta Lapissa pitkällä eräreissulla ja eka kerta Pohjois-Suomessa ruska-aikaan. Tai no, vähän huijasin, näinhän mä jo Lapin ruskaa toissaviikonloppuna vilaukselta ja ekaa kertaa ei Lapin vaellusreissuakaan jännitetä, mut sen ihan ekan kerran jännitys vaan ei johtanut pidempään vaellukseen, kun siinä vaiheessa kun rinkat oli jo melkein selässä, selvisi, että Haltille ei ollut aloittelijalla mitään asiaa runsaan lumen ja sulamisveden takia ja reissu vaihtui lennosta Pohjois-Norjan roadtripiksi. Joten laskettakoon tämä ekaksi Lapin ruskareissuksi.

Mutta eipä sitä kai syytä turhaan jännitykseen tai pelkoon nytkään pitäisi olla, sillä sen sijaa, että heittäisin itseni suoraan Kaldoaivin erämäähan viikoksi grammaviilatun rinkan kanssa (tästäkin kyllä haaveilen!), lähdenkin treenaamaan retkeilyn perustaitoja Akumajaan Suomen Ladun retkeilykurssille, joka on tarkoitettu nimenomaan mun kaltaisille cityihmisille, jotka ei oo pienestä pitäen samonneet metsiä rinkka selässä ja oppineet jo ennen puhumista puhkumaan tulta kaatosateessa ja lukemaan kompassia ennen aakkosia. Iso osa öistä ollaan tuvassa ja retkeilyn perustaitoja treenataan oppaan kanssa, joten uskon oppimisen olevan huomattavasti nopeampaa ja turvallisempaa kuin siellä erämaassa yksin kantapään kautta harjoitellen. Toki tiedän monen nauravan suoraan päin naamaa moisille kursseille, kyllähän suomalainen aina sisulla ja esi-isien taidoilla metsässä pärjää, mutta mää uskallan olla eri mieltä ja uskon, että tulevat reissut on paljon hauskempia, kun perustaidot on hallussa ja opittu muuten kuin kantapään kautta ja pelastuslennolla kotimatka suorittaen.

Nyt varmaan jotkakuta kiinnostaa, että miten meikä sitten on näin vieraantunut luonnosta ja kauhistelee, että mikä näitä nykynuoria vaivaa. Lyhyesti siis tarina niin, että pienenä vietettiin kyllä paljon aikaa Kainuun metsissä seikkaillen, mutta sitten tuli vanhempien ero ja murrosikä ja meikä ilmoitti kovaan ääneen, että metsät ei vois vähempää kiinnostaa ja kaupunki on se paikka, jossa meikä on onnellinen aina ja ikuisesti ja amen, semmoisella murrosikäisen vahvalla itsetuntemuksella ja äänenpainolla sanottuna. Monet vuodet menikin sitten kaupunkielämää viettäen ja Euroopan eri kaupunkeja matkustellen, mutta viime vuosien aikana luonnon kutsu on osunut munkin kohdalle ja oon vihdoin tajunnut, että luonnossa mieli vaan lepää, olkoonkin kliseistä. Viimeistään briteissä innostuin vaeltamisesta ihan kunnolla ja sen jälkeen oikeestaan jokaiseen reissuun on kuulunut jotain luontoaktiviteetteja ja nyt viime vuosina on tullut Suomen lähimetsiäkin koluttua uudella innolla ja tuntuu, ettei tästä innostuksesta tule kyllä loppua millään! Kummasti metsässä vaan saa ajatukset nollattua ja nytkin tuntuu niin helpottavalta ajatus siitä, että viikkoon ei tarvi ajatella mitään koulu- tai työkuvioita, vaan nauttia vaan ja oppia uusia juttuja ilman paineita.

Nyt siis rinkka selkään ja Lappiin ja ensi viikon lopussa uusien taitojen kanssa takaisin uusia seikkailuja suunnittelemaan, nähdään reilu viikon päästä taas, toivottavasti hienojen tarinoiden ja kuvien kanssa!

15.9.2016 Laura

Mitä mukaan kahden yön retkelle metsään?

Moikka!

Koulun alku on uuvuttanut tämän tytön ihan täysin, mutta koitan pitää lupauksistani kiinni, joten ajattelin nyt jakaa teille meidän Birgitan polun retken pakkauslistan. En ole mikään kokenut retkeilijä tai grammanviilaaja, mutta viime aikoina on tuntunut, että vähempi voisikin olla parempi metsässä, joten jotain juttuja olen jo rinkasta onnistunut karsimaan ja lisävinkit on aina tervetulleita! Tän pakkauslistan tekemisen pohjana käytettiin mun vanhaa pakkauslistaa ja lisäksi hyödynnettiin täältä löytyvää Partioaitan pakkauslistaa, mikä sattui olemaan sopivasti käsillä. Kahden yön reissussa alkaa jo olla sen verran tavaraa, että kun yömäärät lisääntyy, ei enää tavaramäärä lisäänny kuin ruuan ja vaihtovaatteiden osalta, joten tätä samaista listaa käyttänen pohjana myös parin viikon päästä koittavaa Lapin reissua varten pakkaillessani. Ja hei, viikonloppuna toivottavasti saatte jo vähän esimakua Pohjois-Suomen tunnelmista, kun piipahdan Punaisen Ristin jutuissa Sodankylässä ja ilmeisesti viereisen tunturin kipuamiselle on ohjelmaan jätetty pieni aukko, jeij! Mutta, pidemmittä puheitta, pakkauslistaani:

Rinkka

Mulla on ihan upouusi Haglöfsin Nejd-rinkka, joka oli tuolla Birgitan polulla ensimmäisessä testissä ja loistavasti selvisi! 65 litraa riitti reissulle loistavasti ja ainoaksi valittamisen aiheeksi ensimmäisellä reissulla jäi se, että jos koko kyljen haluaa auki, on vetskarit vähän hankalat, mutta toisaalta, oon vanhan rinkan kanssa tottunut siihen, että pakkailen koko setin päältäkäsin, joten eipä tuo paljon haitannut.

Majoittautuminen

Teltta

Ah, ikuinen rakkauteni. Toissavuonna ostettu Fjällrävenin Akka View 2 on kyllä edelleen lähes täydellinen ostos, jota en hurjasta hinnasta huolimatta ole katunut. Painoa tuolla on ehkä vähän enemmän kuin jollain toisella, mutta toisaalta, tykkään tuosta teltasta, sen tilavuudesta ja avattavista sivuseinistä niin paljon, etten hevillä tuosta luovu.

Makuualusta

Alustan virkaa mulla hoittaa Therm-a-Restin Prolite plussan naisten malli, joka on vähän perusmallia paksumpi ja lyhyempi malli. Parasta tässä on se, että se menee melkoisen pieneen tilaan ja täyttyy itsestään.

Makuupussi

Makuupussina on aikanaan Prismasta alennusmyynneistä ostettu Milletin untuvamakuupussi, joka on kyllä toiminut hyvin näin kolmen vuoden ajan käytössä ja on välillä kesäkeleillä munkinlaiselle vilukissalle vähän lämmin mutta onneks vetskaria saa aina tarvittaessa auki.

Ruuanlaitto

Keitin + kattilat ja pannu + kaasu + tulitikut

Meillä oli tuolla reissussa mukana Essin kaasutrangia ja täytyy myöntää, että ehkä se munkin on aika siirtyä nykyaikaan ja hankkia kaasukeitin perinteisen marinol-temppuilin tilalle, sen verran nopsa ja kätevä se oli!

Lautanen + muki + spork + puukko + lättylasta

Lättylastasta voisi varmasti grammaviilata ja kattiloista syödä suoraan, mutta toistaiseksi näillä on menty. Tosin lautanen on aika usein turha, kun tuohon useamman desin vetoiseen mukiinkin mahtuu jo vaikka ja mitä ruokaa.

Luonnossa hajoava tiskiaine ja pesusieni

Pesuainetta saa ainakin Tampereella Ruohonjuuresta ja vaikka kuinka koittaa hankkia mahdollisimman luontoystävällistä ainetta, niin ei tuo taida luonnollisinta kamaa olla, joten ei ehkä suoraan veteen kannata kaikkea huuhtoa.

Riittävästi ruokaa ja naposteltavaa

Mikään ei oo niin ikävää kuin nälkä ja nälkäkiukkuinen minä, joten hurjasti ruokaa ja naposteltavaa mukaan on mun periaate. Mitä nopeampaa ja simppelimpää ruokaa niin parempi, paitsi jos mukana on joku, joka oikeesti tykkää panostaa ruokaan, mun lahjoihin se ei valitettavasti kuulu…

Vaatteet

Vaelluskengät + vaellussukat

Hyvin sisäänajetut ja itselle sopivat kengät on hyvän reissun ydin. Mun kengät itseasiassa alkaa olla jo aika huonossa kunnossa ja hiertääkin edelleen varmaan sadoista kävellyistä kilometreistä huolimatta, mutta ehkä niillä hetken vielä menee. Itse en osaa kengissä käyttää kahta sukkaa, vaan käytän yhtä paksumpaa vaellussukkaa.

Leirikengät ja leirisukat

Päivän paras hetki on useimmiten se, kun saa heittää vaelluskengät illalla pois jalasta. Paljain jaloin on kuitenkin ikävä tepastella, joten mulla on illalla aina jalassa feikkicrocsit ja villasukat. Ja viime kesänä todettiin nuo crocsit ihan siedettäväksi joenylityskengiksikin kun vaan laittoi remmin nilkan taakse.

Urheilurintsikat, urheilutoppi ja alushousut x2

Näissä ei taida olla selitettävää, paitsi se, että nyt reissulla mietin kyllä, että oisko t-paita kuitenkin rinkan kanssa kätevämpi?

Vaellushousut

Ostin Fjällrävenin Keb-housut ja tykkään näin muutaman käyttökerran perusteella kovasti. Matsku oli mukava jalassa ja näillä uskaa vaikka vähän konttaillakin, eikä tarvi pelätä, että kangas hajoaa käsiin. Ehkä kesällä ne voi olla vähän turhan kuumat, joten sitä varten sopinee paremmin mun vanhat briteistä ostetut vaellushousut, joista saa käärittyä caprimittaiset ja jotka kuivuu silmänräpäyksessä.

Fleece ja taukotakki

Kuten jo aiemmin todettu, meikä on hullu vilukissa, joten pieneen tilaan pakkautuva untuva ja fleece on aina melkein mukana.

Kuorihousut ja -takki

Haglöfsiä molemmat, kuorihousut on useimmiten päällä vaan kaatosateessa pysähtyessä tai leirissä, mutta kuoritakki menee päälle aina, jos viluttaa tai vähänkään ripsii vettä.

Merinovillakerrasto

Yöpukuna ja leirivaatteena loistava.

Buffeja ja hanskat

Vilukissan touhuja nämäkin, buffeja useampi niin voi laittaa päähän ja kaulaan ja taitella pipon ja mitä vielä!

Sälää

Kartta ja kompassi
Ensiapulaukku (käsidesi, laastareita, tukisidos, pari haavalappua, puhdistusainetta, imodiumia, allergia- ja särkylääkettä, epipen, astmalääkkeet, hyttysmyrkky, rakkolaastarit)
Pikkupyyhe naamanpesua varten (eri kuviot eri puolilla niin toista puolta voi käyttää peseytymiseen ja toista astioihin)
Hammasharja ja biohajoava hammastahna
Kosteuspyyhkeitä
Otsalamppu
Vessapaperia
Jesaria
Vaellussauvat (olkoon kuinka mummoa vaan, mutta meikä vannoo näiden nimeen, on paljon vähemmän kipeet niskat ja polvet vaikka kävelis enemmänkin)
Puhelin, avaimet ja lompakko

Kaikki tietty sitten taiotaan erilaisiin vedenpitäviin pussukoihin ja nyssyköihin ja tungetaan rinkkaan ja let’s go. Mun rinkka painoi kahden yön reissulla nyt noin 16kg lähtiessä, mikä lienee ihan kohtuullinen paino. Miltäs kuulostaa lista? Mitä itse lisäisit tai poistaisit listalta?

31.8.2016 Laura

PADI open water-sukelluskurssi Sansibarilla

Tsaukkis!

Niinkuin jo edellisessä postauksessa kerroin, viimeiset neljä päivää Nungwissa meni pää joko teoriakirjassa kiinni tai veden alla, koska meikä päätti ruksia taas yhden jutun pois mun loputtoman pitkältä bucket listiltä ja suorittaa vihdoin laitesukelluksen peruskurssin, eli PADI open water diver-kurssin, jonka jälkeen pystyy osallistumaan sukelluksille, joissa sukelletaan maksimissaan 18 metrin syvyyteen vähintäänkin yhtä hyvissä olosuhteissa kuin kurssilla harjoiteltiin ja niin, että pääsy pintaan on aina mahdollista missä vain vaiheessa sukellusta suoraan ylöspäin uimalla, tästä siis nimi open water. Jos haluaa sukeltaa syvemmälle, käyttää erikoisempia varusteita tai vaikka sukellella luolissa tai hylyissä, on tämän kurssin jälkeen mahdollisuus lähteä suorittamaan vaikka mitä jatkokursseja. Kouluksi valikoitui Divine Divers, joka muuten järjestää myös joogatunteja, joita ainakin Emilia kovasti kehui!

Ensimmäinen osa kurssista käsitti viiteen eri lukuun jaetun teorian, jossa käytiin sukeltamista läpi vähän joka kulmasta. Riippunee sukelluskoulusta miten teorian opetus on hoidettu, mutta tuolla koulussa, missä itse kävin kurssin, homma oli hoidettu niin, että sain ekana päivänä kirjan toiseen käteen ja kaukosäätimen toiseen ja hoidin teorioiden opiskelut itsenäisesti sukelluskoululla videoita katsellen ja kirjaa lueskellen. Jokaisen osion jälkeen oli testi, jonka tein ja joka käytiin sitten yhdessä kouluttajan kanssa läpi ja tsekattiin, että olin ymmärtänyt joka osion keskeisimmät asiat ja koko ajan oli joku huudeilla tarkistamassa, ettei mulla ollut kysyttävää, kun opiskelin itsenäisesti. Ilmeisesti osa kouluista kuitenkin järkkää teoriat ihan luentoina ja toisaalta ne voi käsittääkseni myös tehdä verkossa.

Toisena päivänä uitiin sitten viereisen hotellin uimaaltaassa kaikkien turistien pällistelyjen alla ja treenattiin kaikkia taitoja, joita olin teoriassa opiskellut ja joita ihan joka sukelluksella tarvitaan, mutta ensisijaisesti opeteltiin rentoutumaan vedessä ja hengittämään rauhallisesti ja liikkumaan varusteiden kanssa hallitusti. Meijän kouluttaja oli ranskalais-israelilainen mies, jolla oli ilmeisesti tuhansia sukelluksia kokemusta, joten saatiin kyllä huippuluokan ohjausta siihen, miten rentoutua ja hakea esimerkiksi tasapanoa vedessä. Treenailtiin mm. laskeutumista veteen, tasapainon hallintaa, pohjalta ylös nousemista, snorkkelin käyttöä, kaverin auttamista, uimamaskin tyhjäämistä vedestä ja varusteiden pukemista ja poisottamista vedessä. Lisäksi tutkittiin varusteita ihan kuivalla maalla ja opeteltiin laittamaan niitä käyttökuntoon.

Kolmantena päivänä pulahdettiin heti aamusta uudestaan altaaseen ja kerrattiin edellisen päivän taitoja ja harjoiteltiin vielä uudestaan erityisesti turvallisuuteen liittyviä juttuja ja toimintaa poikkeustilanteissa. Sitten olikin jo aika vaihtaa märkäpuku lämpimämpään ja lähteä merelle ja voi pojat kun jännitti! Muistan vieläkin ensimmäisen laskuvarjohyppyni ja voin kertoa, että jännitys oli melkein samaa luokkaa, naamalla sama peura ajovaloissa-ilme ja tuntui, että kaikki opittu katosi mielestä sen sileän tien, kun kouluttaja sanoi, että olisi aika hypätä mereen. Ja tietysti siinä lähtötohinassa meikä ei ollut edes vessassa muistanut käydä, saati juoda tarpeeksi tai laittaa lisää aurinkorasvaa, joten nenähän siinä kärtsäs ja rakkokin muistutteli olemassaolostaan sukellusten välillä. Ja jotta tilanne ei olisi ollut yhtään sen helpompi, mun suukappaleessa oli jotain vikaa, jota edes se kouluttaja ei ollut paatissa vielä keikkuessamme huomannut, ja jouduin vielä vedestä käsin vaihtamaan uusiin varusteisiin…

No, mutta kuten varmasti huomaatte siitä, että täällä vielä kirjoittelen, niin hyvinhän tuo lopulta meni! Se tunne, että pystyi vaan hengailemaan veden alla ilman kiirettä ylös hengittämään oli ihan uskomaton. Meitä oli siis kaksi aloittelijaa ja kouluttaja messissä ja kouluttaja kyllä todella osasi hommansa. Nautittiin maisemista, treenailtiin ihan helpoimpia juttuja mitä oltiin altaassa tehty ja yritettiin seurata kouluttajan ohjeita, joissa toistui lähinnä viestit hengitä rauhallisesti, pysähdy, keskity hengittämiseen ja älä kellu pintaan kuin korkki. Hienosti kuitenkin selvittiin kahdesta sukelluksesta ja nähtiin vaikka mitä kaloja ja muita mereneläviä. Iltapäivällä tein vielä teoriakokeen ja tsekattiin se läpi yhdessä kouluttajan kanssa. Ja yllätysyllätys, illalla ei paljon unta tarvinnut odotella ja uusia lihaksiakin tuntui taas kropasta löytyvän, kun laitettiin tämmöiselle ummikolle painavat varusteet selkään ja räpylät jalkoihin.

Viimeisenä päivänä lähdettiin heti aamusta merelle ja sukeltamaan ja nyt treenailtiin sitten viimeisetkin niistä jutuista, mitä oltiin teoriassa opittu ja altaassa treenattu läpi. Hauskaa oli edelleen ja se rentoutuminenkin oli jo vedessä vähän helpompaa. Oltiin vaan paljon voimakkaammassa aallokossa kuin edellisenä päivänä, joten olo ei ollut laivalla mikään paras, mutta onneksi helpotti aina kun pääsi veteen tai vene oli liikkeessä. Maisemistakin pääsi jo nauttimaan ihan eri tavalla ja ainoaksi isoksi epäonnistumiseksi jäi suunnistusharjoitus, jossa iloisesti katsoin kompassista suunnan ihan väärin ja uitiin sitten mun ohjauksessa ihan toiseen suuntaan kuin piti… Maissa saatiin aplodit koko porukalta ja kaivettiin kupeitamme. Kurssi Divine Diverseilla kustansi yhteensä 450 dollaria, sisältäen neljä sukellusta, teoriat ja allasharjoitukset. Vaikka tuo oli iso lovi budjettiin, käyttäisin saman rahan kurssiin koska vaan uudestaan, sen verran mukava kokemus oli. Ja tänään tuli sähköpostiinkin väliaikainen todistus kurssista, tosin mun toinen nimi oli siinä vaihtunut Marikasta Mankaksi, heh…

Nyt sitten pitääkin alkaa miettiä, mikä juttu bucket listiltä otetaan seuraavaksi työn alle ja mietinkin, että kiinnostaisiko teitä lukea, mitä juttuja sieltä mun listalta löytyy tai onko ideoita, mikä voisi olla syksyn haaste ja seuraava tavoite? 🙂

27.7.2016 Laura

Vanhemmat viestit